Uusia tuotteita ja kiertotaloutta

Tutkija Hannele Pulkkinen Luonnonvarakeskuksesta kertoi kasviproteiineista Kestävät ruokasysteemit -osiossa. Hän totesi, että globaalisti 24 prosenttia kasvihuonekaasupäästöistä syntyy maataloudessa.

− Ilmasto on keskeinen asia, kun puhutaan kestävästä ruuantuotannosta.

Pulkkisen mukaan jo vähentämällä edes vähän lihan käyttöä saadaan paljon hyviä vaikutuksia.

− Kotieläinten metaani ja lannan käsittely ovat virallisessa, kansallisessa kasvihuonekaasuinventaarissa suoraan kotieläintuotannolle jyvittyviä päästöjä. Suomen peltopinta-alasta noin 70 prosenttia on kuitenkin rehuntuotannossa, joten iso osa muistakin maatalouden päästöistä tulee kotieläintuotannosta.

Olisi kestävämpää syödä itse ihmisravinnoksi kelpaavat rehut, eikä kierrättää niitä eläinten kautta.

− Tämä vähentäisi monia ympäristövaikutuksia ja säästäisi resursseja, kuten maatalousmaata.

Pulkkisen mielestä tavoitteena ei pitäisi olla pelkästään kasviproteiinin lisääminen sinänsä, vaan myös uudet ruokatuotteet, ateriat ja ruokavaliot, joissa eläinproteiinia korvataan kasviperäisellä.

Selkeyttä jaottelusta

Ympäristövaikutusten kannalta kasviproteiinin erot eläinperäiseen proteiiniin ovat selkeät: sekä viljakasveista että palkokasveista tehdyt proteiinijakeet ovat eläinperäistä proteiinia ympäristöystävällisempiä.

Kasveissa on kuitenkin eroa kestävyyden näkökulmasta. On itsessään proteiinipitoisia kasveja, kuten palkokasvit, jotka vaativat vähemmän prosessointia kuin esimerkiksi elintarviketuotannon sivuvirroista erotetun proteiinin hyödyntäminen.

− Toisaalta sivuvirtojen jalostus on kannatettavaa, jotta ne eivät päädy rehuksi vaan ihmisravinnoksi.

Esimerkiksi herne ja härkäpapu ovat kestävyyden kannalta kannattavia viljelykasveja jalostukseen.

− Palko- ja viljakasvien proteiineja on hyvä saada molempia kaikkien tärkeiden aminohappojen saannin varmistamiseksi.

Viljatuotteet ovat jo merkittäviä proteiininsaannissa Suomessa, mutta palkokasvit eivät.

− Niiden viljelyssä meillä on haasteita, mutta sekä alkutuotantoa että jatkojalostusta tulisi kehittää, Pulkkinen sanoi.

Kasvisruuan houkuttelevuuteen liittyy edelleen haasteita, vaikka nyt markkinoille tulleet kasviproteiinivalmisteet helpottavat kasviruuan valmistamista.

− Sitten on vielä erikoisryhmiä, kuten vanhukset, jotka tarvitsevat ravintorikasta ruokaa, koska syöntimäärät ovat pieniä. Heille pitää suunnata jatkossa luultavasti ihan omia elintarvikkeita. Yleisesti kansalaiset saavat Suomessa proteiinia jopa suositusten ylärajan mukaisesti.

Tutkimus on tärkeää

Kehityspäällikkö Virpi Jonson Valiolta kommentoi tilaisuudessa esityksiä ja toi esille ison elintarvikealan toimijan vastuun.

− Ymmärrämme maitotuotteiden tuottamisen vaikutukset. Tavoitteemme on tuottaa täysin hiilineutraalia maitoa vuoteen 2035 mennessä. Haaste on iso, mutta olemme jo matkalla sitä kohti.

Elintarviketeollisuudelle tuotekehitys on erittäin tärkeää. Sen avulla saadaan kehitettyä elintarvikkeiden makumaailmaa ja ratkaistua muun muassa säilyvyys- ja ravitsemusongelmia. Valion tuotekehitys työskentelee tällä hetkellä muun muassa ravitsemussitoumusten parissa suolan ja sokerin vähentämiseksi.

− Lisäksi ympäristöasioiden huomioimisen merkitys tuotekehityksessä on kasvanut. Kaikki sivuvirrat pyritään hyödyntämään tehokkaasti ja etsimään uusia raaka-aineita, Jonson sanoi.

Valiolla kasvipohjaisten raaka-aineiden tutkimus lisääntyi, kun yritys lanseerasi viime vuonna kaurapohjaisen tuotesarjan.

− Non dairy -tuotteissa on tärkeää huomioida ravitsemukselliset ominaisuudet, kuten proteiinipitoisuus, ja näihin olemme etsineet suomalaisia kasviproteiineja.

Tulevaisuudessa kasviproteiinien kysyntä ja tarjonta kasvavat edelleen. Vielä tällä hetkellä on silti vaikeaa löytää kasviproteiinia teollisuusvolyymissä. Myös kiertotalous on Valiota lähellä oleva asia.

− Suomessa syntyy maito- ja lihaketjussa kaikkiaan 150 miljoonaa tonnia lantaa vuosittain. Nykyään lanta menee pääasiassa pelloille lannoitteeksi. Haluamme erottaa siitä typen ja fosforin, jolloin loppujäännös voitaisiin käyttää biokaasuna, Jonson kertoi.

Pitkäjänteistä työtä

Vastuullisuusjohtaja Nina Elomaa Fazer-konsernista sanoi, että kestävään ruokaketjuun liittyy monta osaa: muun muassa yhteistyö tuottajien kanssa, ilmastonmuutoksen hillintä, luonnon monimuotoisuuden edistäminen, vesiasiat ja ruokahävikin minimointi.

− Tällä hetkellä noin kolmannes tuotetusta ruuasta joutuu hävikiksi. Vesiasioissa tärkeää on huomioida vesiniukkuus ruuan tuotannossa ja vesien rehevöitymisen taklaaminen.

Hyvät sosiaaliset suhteet ja ympäristökäytännöt korostuvat yhteistyössä viljelijöiden kanssa. Ruuantuotannon kestävyydessä keskeistä on sitoutuminen. Yhteistyön viljelijöiden kanssa pitää olla pitkäjänteistä ja suunnitelmallista, jotta kestävyyden tavoitteet toteutuvat. Toinen tärkeä asia on kulutuksen kehittyminen.

− Ihmiset tietävät periaatteessa, millaista on terveellinen ruoka ja millainen ruoka on hyväksi myös planeetalle. Silti muutos on hidas. Samaan aikaan on globaalisti tarve muuttaa kulutustottumuksia aika nopeasti ja saada kuluttajat isolla joukolla pienentämään hävikkiään ja lisäämään kasviksia lautaselle.

Kaikkien hyväksi

Nina Elomaan mukaan on tärkeää, että yritykset kehittävät tarjoamiaan tuotteita. Samalla kulutusmuutoksen pitäisi kuitenkin olla laaja ja edetä suhteellisen vauhdikkaasti.

− Samaan aikaan kun kulutuskäyttäytymisen muutos on hitaanpuoleista, meillä on jostain syystä mahdollisuus heittää ruokaa pois. Voidaan kysyä, onko ruoka liian halpaa, kun ainakin joillakin on varaa tehdä ruokajätettä?

Elomaa arvioi, että kasvipohjaiset tuotteet ja kasviproteiinit lisääntyvät elintarviketeollisuudessa. Hyviä esimerkkejä ovat kaurapohjaiset tuotteet, jotka kattavat muun muassa juomat, levitteet, välipalat ja viimeisimpänä myös jäätelön.

− Kun teemme ympäristön kannalta viisaita päätöksiä, se on usein myös taloudellisesti kannattavaa. Esimerkiksi energian säästäminen ja hävikin vähentäminen ovat hyviä asioita niin ympäristölle kuin taloudelle. Myös liiketoiminnassa kestäviin päätöksiin on ollut helppo saada johdon tuki, kun keskustelussa on ympäristötiedon lisäksi kannattavuus.

Sustainability Science -konferenssin järjestivät 9.−10.5.2019 Helsingin kestävän kehityksen instituutti (HELSUS) ja Aalto Sustainability Hub (ASH) Helsingissä ja Espoossa.