Vilja-ala on ottanut huiman harppauksen 30 vuodessa

Fazerin Myllyn toimitusjohtajan tehtävästä elokuun lopulla eläköitynyt Pekka Mäki-Reinikka toteaa, että viljateknologia tuntui omalta alalta heti ensimmäisenä opiskeluvuotena. Takana on 35 vuoden työura Fazerilla.

Tarkemmin hän ei osaa eritellä, mistä kiinnostus tuli. Vaikutusta saattoi olla isovanhempien luona maalla kesäisin nähdyillä ruispelloilla, jotka siihen aikaan muistuttivat ylikasvanutta heinäviidakkoa nykyisiin verrattuna. Viljan hehtaarisadot ovat nousseet jopa kolminkertaisiksi työuran aikana.

Aloittaessaan Fazerin Oululaisen Myllyllä vuonna 1985 Pekka, tai Pelle, jona hänet paremmin tunnetaan, oli toinen yritykseen pestattu viljateknologi. Nyt heitä on Fazerilla yli 30. Välillä Pelle käväisi leipomolla tuotekehityksessä ja raaka-aineiden ostossa. Takaisin myllyyn Pelle siirtyi 2002, missä suurin osa työurasta sitten kuluikin.

Uransa merkittävimpänä tapahtumana hän pitää Euroopan Unioniin liittymistä vuonna 1995.

‒ Kaikki muuttui yhdessä yössä. Raaka-aineiden hinnat puolittuivat. Aiemmin Valtion Viljavaraston yksinoikeutena ollut, vientituella ja -lisensseillä tehty viljan ja jalosteiden vienti oli yhtäkkiä mahdollista kaikille yrityksille, tosin ilman tukia.

Viennin opettelusta ja toiminnan laajentamisesta ulkomaille, alkuun etenkin Venäjälle, tulikin yksi työuran kiinnostavimmasta asioista.

‒ Nyt viljaa viedään maailmalle noin 800 miljoonaa kiloa ilman minkäänlaisia vientitukia. Lisäksi ovat vielä yritysten viemät viljajalosteet, Pelle toteaa.

Moitteisiin elintarvikeviennin pienuudesta Pelle muistuttaa, että vientiä päästiin oikeasti opettelemaan vasta EU:ssa, kun Suomi putosi muusikko Ilkka Alangon sanoin puusta vuonna 1995.

Fazer oli alun perin konditoria, makeisvalmistaja ja leipomo. Oma mylly perustettiin vuonna 1971 omien leipomoiden raaka-ainehuollon turvaamiseksi. Alkuun jauhettiin vehnää ja ruista.

‒ Tultuani myllylle 1985 ensimmäisen vuoden lopulla juotiin kuohuvat jauhatuksen ylittäessä 40 000 tonnia. Oli vain yksi, mutta sitäkin vaativampi asiakas. Joskus oli vaikeaa, kun vilja-alan osaamista ei silloin ollut kovin paljon Fazerin sisällä, mutta pikkuhiljaa kynäleipurinkin juttuja alettiin uskoa, Pelle muistelee.

Leipomouran kovimmat hetket Pelle koki 1990-luvun suuren laman iskiessä. Väkeä piti vähentää rankasti, mutta siitäkin selvittiin. Yksi uran huippuhetkistä oli 1997‒1998, kun Fazerin Puikulasarja lanseerattiin.

‒ Taitaa olla edelleenkin Suomen suurimpien elintarvikealan lanseerausten joukossa, kun mittarina on ensimmäisen täyden vuoden myynti. Siitä saadulla opilla on kehitetty tuotteita sekä leipomoilla että myllyllä.

Peruskauraa ja kaurajalosteita

Kauramyllyn rakentamiseen vuonna 2013 linkittyy VTT:lla tuolloin työskennellyt Anu Kaukovirta.

‒ Anu tuli joukkoineen pariinkin kertaan vuonna 2008‒2010 kertomaan kauran mahdollisuuksista ja sai meidät selvittämään asiaa tarkemmin.

Nyt kauramyllyllä on menossa jo toinen laajennus, Ruotsista on ostettu kauramylly vuonna 2016, ja kauran kuoresta ksylitolia valmistava tehdas aloittaa Lahden Kärpäsenmäellä vuodenvaihteessa. Siinä välillä rakennettiin vuonna 2015 VTT:n patenttiin perustuva erikoistuotetehdas.

‒ Kauratuotteiden myynnin kasvu on ollut huikea. Kauramylly aloitti perinteisellä hiutalevalmistuksella ja sai puuroainesmarkkinat kasvuun. Sittemmin alkoi kaurajauhotuotteiden teko ja kauran fraktiointi, mikä toi markkinoille useita uusia tuotteita, kuten beetaglukaanin, kauratärkkelyksen, kauraproteiinin ja kauraöljyn.

Kauramyllyn tuotannosta valtaosa menee jo vientiin. Niiden myötä Fazerista tuli myös laajemmin elintarviketeollisuuden raaka-ainetoimittaja. Sekin päivä koitti, kun Myllyn myyntijoukkue lähti menestyksekkäästi Pariisin kosmetiikkamessuille.

‒ Minä päätin jättää ne messut väliin, ettei vaan mene kaupat sivu suun, myhäilee Pelle.

Jyvän ytimellä on vielä annettavaa

Pelle muistuttaa, että tulevaisuuden avainsanoja ovat tuoteturvallisuus ja jyvän ydin, jota ei ole vielä kokonaan halkaistu: kauran ja rukiin jyvistä löytyy yhä uusia jakeita.

‒ Esimerkiksi kauran avenantramidit ovat kiinnostavia, hän vihjaa.

Tuoteturvallisuuteen tulee jatkuvasti uusia hallittavia asioita vierasesineiden ja -aineiden, torjunta-aineiden ja mikrobitoksiinien lisäksi.

‒ Euroopan mylly-yhdistyksen hallitus (2003‒2019) on ollut hyvä tulevaisuuden näköalapaikka, olivatpa kyseessä uudet mykotoksiinit, lainsäädäntö tai sääntely, toteaa Pelle kansainvälisestä yhteistyöstä.

Sen sijaan ehdotukseen kolmannesta myllystä gluteenittomille viljoille Pelle ei ota kantaa, vaikka se olisi luontainen kehityskulku.

‒ Jääköön siihen kysymykseen vastaaminen seuraajille, hän kuittaa.

Suomen sijainti saa Pellen pohtimaan logistiikan kustannuksia, joiden alentaminen edistää myös viljatuotteiden vientiä. Kaurajalosteita menee konteissa jo pitkin maailmaa.

‒ Kuljetusten energiatalous paranee varmasti, ja niiden hiilijalanjälki pienenee uusien ”koillisväylien” avautuessa, Pelle ennustaa.

Hän muistelee, ettei hänen uransa alussa Lahteen ollut vielä moottoritietä oikoradasta puhumattakaan.

‒ Matka Lahdesta Helsinkiin tai takaisin oli silloin olevinaan niin pitkä, että puolessa matkassa käytiin aina kahvilla. Nyt piipahdetaan päiväseltään Brysselissä ja muuallakin Keski-Euroopassa.

Pelle ei usko viljan tai sen jakeiden tuotannon siirtymiseen jonkinlaiseen laboratorioviljelyyn; nykyaikainen peltoviljely on tehokas.

‒ Proteiinien biotekninen tuottaminen on varmasti lähempänä toteutumista tulevana vuosikymmenenä, mistä Solar Foods hyvä esimerkki. Uskon kuitenkin myös nykyaikaiseen lihantuotantoon. Tuskin se mihinkään häviää. Ihminen tarvitsee proteiineja, ja kasvipohjaisilla valinnoilla tarve ei ole aina niin yksinkertaisesti hoidettavissa, Pelle toteaa.

Hänen seuraajansa Fazer Myllyn toimitusjohtajana on Jarkko Arrajoki, joka on koulutukseltaan biotekniikan insinööri ja Sveitsin myllykoulun käynyt kurssinsa primus. Hänellä oli myllyuraa takana reilusti Myllyn Parhaalla ennen Fazerille tuloa 2010. Arrajoki toimi aiemmin tuotantopäällikkönä ja myöhemmin tuotantojohtajana.

‒ Kapulaa vaihdettiin jo korona-aikaan maaliskuussa. Jarkon rooli kauramyllyjen rakentamisessa on ollut ratkaiseva. En tiedä, olisinko uskaltanut lähteä kaurabisnekseen ilman Jarkkoa.

Viikin opit laajasti käyttöön

Tuleville vilja-alan opiskelijoille ja tutkijoille Pekka vihjaa, että jyvän fraktioinnissa on vielä käyttämättömiä mahdollisuuksia.

‒ Kauran lisäksi palaisin takaisin rukiiseen. Ja opiskelijat, menkää tuotantoon, menkää rohkeasti mukaan myyntiin ja tuotekehitykseen, älkää jämähtäkö vain ensimmäiseen hommaan, vaan käyttäkää Viikin antamaa osaamista laajasti hyväksi, Pelle patistaa.

Suomen pitää pienenä maana verkostoitua syvemmin. Pelle muistelee, kuinka esimerkiksi alkuaikojen tutustuminen Pietarin leipäinstituutin legendaariseen johtajaan Ljudmila Kazanskajaan auttoi myöhemmin Venäjällä.

‒ Jo pelkkä hänen nimensä mainitseminen avasi monia ovia. Taisin silloin saada Punaisen Leipurin mitalinkin. Samoin Euroopan mylly-yhdistyksen hallituksen kautta tuli laajat kontaktit toimijoihin ympäri maailman.

Pellen mukaan Viikin viljateknologi pärjää aina ja missä vaan. Hän on kiitollinen saamistaan opeista Hannu Salovaaralle, Rakel Kurkelalle ja muille Viikin legendaarisille professoreille. Gradunsa hän teki Salovaaran ja Hely Tuorilan opastuksella.

Pekasta tuli Pelle fuksivuonna

Vuonna 1956 syntynyt Pekka Mäki-Reinikka valmistui elintarviketieteiden maisteriksi vuonna 1985 viljateknologia pääaineenaan. Ura Fazerilla, Oululaisen Myllyllä, alkoi samana vuonna.

Hän työskenteli Oululaisen Leipomon tuotantopäällikkönä vuosina 1988‒1994 ja leipomoryhmän tuotekehityksessä vuosina 1995‒2001 vastaten pääraaka-aineiden hankinnasta. Vuonna 2002 Mäki-Reinikka palasi Myllylle, jonka toimitusjohtajuudesta hän jäi eläkkeelle tänä vuonna.

‒ Pekka-nimi muuttui Pelleksi, kun Viikin fuksivuonna legendaarinen kemian assistentti Lisa Granqvist piti harjoitustöissä nimenhuutoa eikä saanut harakanvarpaistani selvää. Niinpä hän lausuikin Pelle. No siitähän ei sitten eroon päässyt, kun sata opiskelijaa oli sitä kuulemassa, muistelee Pelle huvittuneena.