Elintarvikkeet ja vesiniukkuuden arviointi 

Vesiniukkuus on tyypillisesti alueellisesti ja ajallisesti rajattu tilanne, jossa vettä kulutetaan liikaa alueen uusiutuviin vesiresursseihin nähden. Veden käyttö maataloudessa, teollisuudessa ja kotitalouksissa tulisikin suhteuttaa saatavilla oleviin vesivaroihin, mutta näin ei aina ole, vaan vedenkäytöllä on merkittäviä vaikutuksia ekosysteemeihin.  

Noin 70-80 prosenttia maailmalla kulutetusta makeasta vedestä käytetään ruuantuotannossa, pääosin kasteluun. Veden saatavuutta pidetään myös erittäin merkittävänä ruuantuotantoa rajaavana resurssina.  

Ruuantuotannon vaikutuksia veden niukkuuteen voidaan arvioida elinkaariarvioinnin menetelmin. Ympäristövaikutukset ovat toisistaan ainakin osittain erillisiä ilmiöitä, joilla on erilaisia aiheuttajia ja ilmenemismuotoja. Elinkaariarvioinnissa useita vaikutuksia voidaan arvioida samanaikaisesti, mutta erillisinä.  

Vesiniukkuusjalanjälki (water scarcity footprint) kuvaa kvantitatiivisesti tuotteen elinkaaren aikaista vaikutusta veden niukkuuteen (ISO 14046). Se on tyypillinen resurssin käyttöön liittyvä ympäristövaikutus. Erillisiä ympäristövaikutusluokkatuloksia kutsutaan myös ympäristöjalanjäljiksi.  

Miten vaikutuksia voidaan arvioida?  

Vesiniukkuus poikkeaa ilmiönä esimerkiksi ilmastovaikutuksesta, jossa potentiaalinen lämmittävä vaikutus ilmastoon on sama riippumatta kasvihuonekaasupäästöjen paikasta tai vuodenajasta.  

Vesiniukkuuden tapauksessa samansuuruisen vesimäärän kuluttamisella voi olla hyvin pieni tai hyvin suuri vaikutus riippuen siitä, minkälaisella valuma-alueella ollaan ja milloin. Tästä syystä on myös nähty oleelliseksi, että arvioinnin tulos on indikaattori, joka kuvaa vaikutusta, ei pelkästään kulutettuja litroja.  

Vuonna 2017 julkaistiin konsensushenkinen AWARE-menetelmä vesiniukkuusvaikutuksen arviointiin elinkaariarvioinnissa, ja tämä menetelmä on vakiinnuttamassa asemaansa. AWARE on suositeltu menetelmä esimerkiksi Euroopan komission tuotekohtaisten ympäristöjalanjälkien laskennassa (PEF).  

Tuotteen vesiniukkuusjalanjäljen arviointi alkaa tuotantoketjussa kulutettujen vesilitrojen inventoimisella. Vedenkulutus painotetaan alueellisella karakterisointikertoimella. Kertoimien taustalla ovat valuma-aluetasoiset arviot makean veden saatavuudesta sen jälkeen, kun ihmisten ja vesiekosysteemien tarpeet on tyydytetty. 

Esimerkiksi Suomessa ja lähialueilla makeaa vettä on hyvin saatavilla myös näiden välittömien tarpeiden tyydyttämisen jälkeen, jolloin karakterisointikertoimet ovat meillä pieniä. Sen sijaan esimerkiksi Välimeren maissa ja monin paikoin Afrikkaa vesiniukkuustilanne on erilainen ja karakterisointikertoimet ovat korkeita.  

Mikä on ruuan vesiniukkuusvaikutus? 

Ruuan vesiniukkuusjalanjälkeen vaikuttavat eniten kulutetun veden määrä ja tuotantoalue. Mikäli tuotantoketjussa käytetään kasteltuja viljelykasveja, kasvattaa se lopputuotteen vesiniukkuusjalanjälkeä nopeasti, koska kasteluveden määrät ovat usein todella merkittäviä verrattuna mihin tahansa muuhun vedenkulutukseen ketjussa.  

Jos kastelua ei käytetä, voivat muut elinkaaren vaiheet nousta tärkeiksi. Esimerkiksi kahvin osalta kastelu dominoi valmiin kahvijuoman vesiniukkuusjalanjälkeä, kun kahvi on tuotettu alueilla, joilla kahvipensaita kastellaan. Jos taas kahvi tuotetaan sadevedenvaraisesti, jää vesiniukkuusjalanjälki ylipäänsä paljon pienemmäksi, mutta kuluttajan toiminnoilla, kahvin keittämisellä ja astioidenpesulla, onkin suhteellisesti merkittävämpi rooli. Myös ketjun teollisilla panoksilla voi olla merkitystä.  

Tuotantoalueella on ratkaiseva merkitys vesiniukkuusjalanjälkeen. Saman vesimäärän kuluttaminen Etelä-Euroopassa antaa korkeamman vesijalanjäljen kuin Pohjois-Euroopassa. Esimerkiksi Väli-Amerikassa sadevedenvaraisesti tuotetun kahvin vesiniukkuusjalanjälki on suurempi, jos kahvi kulutetaan Italiassa verrattuna Suomeen, koska tällöin kuluttajan kahvinkeitto ja tiskaus sijoittuvat vesiniukemmalle alueelle.  

Suomessa viljelykasveja ei pääsääntöisesti kastella, ja AWARE-menetelmän heijastelema vesitilanne on pääsääntöisesti hyvä, vaikka poikkeuksia löytyykin. Siksi Suomeen sijoittuvalla ruuan alkutuotannolla on useimmiten hyvät mahdollisuudet päästä pienehköön vesiniukkuusjalanjälkeen. 

Tuotantoketjut ovat kuitenkin globaaleja, ja elintarvike voi sisältää myös muita kuin kotimaisia raaka-aineita, ja tuotantoeläimet Suomessa syövät myös ulkomaisia rehuja. Lisäksi tuotantoketjussa käytetyt muut, teollisesti valmistetut panokset kuten energia- ja lannoitteet liikkuvat yli rajojen. Pienikin määrä panoksia vesiniukoilta alueilta nostaa helposti tuotteen vesiniukkuusjalanjälkeä. Siksi Suomessa ei voida tuudittautua ajatukseen, että meidän elintarvikkeidemme vaikutus vesiniukkuuteen olisi aina pieni.  

Elintarvikkeiden vesiniukkuusjalanjäljille on ominaista suuri vaihtelu. Sama tuote eri tavoin tuotettuna voi saada hyvinkin erilaisen vesiniukkuusjalanjäljen. 

Lisää tietoa, lisää toimenpiteitä 

Tieteellisessä kirjallisuudessa on julkaistu toistaiseksi vain noin 30 elintarvikkeen elinkaariarviointia, johon on sisällytetty vesiniukkuuden arviointi AWARE-menetelmällä. Menetelmän soveltamiseen liittyy omat haasteensa. Ketjun tulee olla hyvin jäljitetty, jotta arvioinnin voi tehdä, koska vesiniukkuuden kannalta nimenomaan alkutuotannon tuotantotavalla, etenkin mahdollisella kastelulla, ja tuotantopaikalla on merkitystä.  

Nykypäivänä jäljitys on melko hyvissä kantimissa suomalaisten elintarvikkeiden osalta: myös rehuraaka-aineiden alkuperämaat ovat usein tiedossa. Sen sijaan teollisten panosten alkuperät ovat paljon haastavampia jäljittää.  

Luonnonvarakeskus julkaisi joulukuussa 2024 EU:n PEF-ohjeistuksen mukaisen ohjeistuksen ruoan ympäristöjalanjälkien laskentaan Suomessa. Se yhtenäistää laskentatavat tilanteissa, joissa tähdätään tulosten julkaisemiseen ja viestintään. Ohjeistuksessa on huomioitu myös vesiniukkuuden arviointi, ja siinä annetaan elinkaariarvioinnin tekijälle hyvinkin yksityiskohtaiset ohjeet. Elinkaariarvioinnissa käytettävät ohjelmistot ja tarjolla olevat tietokannat tukevat nykyään myös AWARE-menetelmän soveltamista.  

Ymmärrys oman tuotteen vesiniukkuusvaikutuksesta mahdollistaa kehittämisen. Jalanjäljen pienentämiseen voidaan joskus päästä pienin hankintaketjun muutoksin.  

Kestävämpi ratkaisu olisi kuitenkin omien arvoketjujen toiminnan kehittäminen paikallisesti. Vesiniukalla alueella kestävä vesivarojen hallinta on tärkeää ja vesivastuullinen yritys huolehtii, että myös sen arvoketjussa toimitaan vastuullisesti. Vesiniukkuusjalanjäljen on tarkoitus osoittaa ongelmakohdat, jotta kehittäminen voidaan kohdentaa mahdollisimman tehokkaasti. Todelliset toimenpiteet tehdään paikallisesti. 

Kirjoittajan väitöskirja Assessing water scarcity impact of food products applying AWARE method within LCA tarkastettiin Helsingin yliopistossa lokakuussa 2024. http://hdl.handle.net/10138/586119. 

Luonnonvarakeskuksen laskentaohje https://www.luke.fi/lcafoodprint 

Lähteet: 

European Commission (2021). Commission Recommendation (EU) 2021/2279 of 15 December 2021 on the use of the Environmental Footprint methods to measure and communicate the life cycle environmental performance of products and organisations. C/2021/9332 OJ L 471, 30.12.2021, p. 1–396. http://data.europa.eu/eli/reco/2021/2279/oj 

Guinée, J.B., R. Heijungs, G. Huppes, A. Zamagni, P. Masoni, R. Buonamici, T. Ekvall and T. Rydberg (2011). Life cycle assessment: past, present and future. Environ. Sci. Technol. 45 (1) (2011) 90-96. 

Jury, W. A., & Vaux, H. J. (2007). The Emerging Global Water Crisis: Managing Scarcity and Conflict Between Water Users. Advances in Agronomy, 95, 1-76. https://doi.org/10.1016/S0065-2113(07)95001-4 

Wada, Y., van Beek, L. P. H., & Bierkens, M. F. P. (2011). Modelling global water stress of the recent past: on the relative importance of trends in water demand and climate variability. Hydrology and Earth System Sciences, 15(12), 3785-3808.