Lisäaineiden ja aromien monitorointisuositus 

Elintarvikelisäaineiden ja –aromien käyttötietojen keruu ja saannin arviointi alkaa pilottijaksolla 2024. Varsinainen monitorointi alkaa vuonna 2026.

Lisäaineasetuksen 1333/2008 ja aromiasetuksen 1334/2008 artiklat 27 ja 20 velvoittavat seuraamaan elintarvikelisäaineiden ja aromien kulutusta ja käyttöä. Tätä varten jäsenmailla on oltava riskiin perustuva järjestelmä, josta raportoidaan sovituin aikavälein EU:n komissiolle ja Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaiselle EFSAlle. Asetus velvoittaa myös ottamaan käyttöön yhteiset tiedonkeruumenetelmät. 

Myös lisäaineiden ja aromien valmistajat ja käyttäjät ovat asetuksen mukaan velvollisia toimittamaan komissiolle tietoa muun muassa lisäaineiden ja aromien käyttömääristä. Näitä velvoitteita erittelevä komission suositus (EU) 2023/965 julkaistiin kesällä 2023, ja monitorointi alkaa vuonna 2026. 

Lisäaineita ja aromeja on paljon, ja niiden pitoisuudet ja esiintyminen elintarvikkeissa vaihtelee ja muuttuu ajan myötä. Myös tietoa aineiden toksisuudesta karttuu koko ajan lisää.  

Koska aineiden toksisuus, esiintyminen ja merkitys ruokavaliossa eroavat toisistaan, lisäaineet ja aromit asetetaan tärkeysjärjestykseen niin, että ensin tutkitaan ne lisäaineet ja aromit, joiden riskipotentiaali on suurin. 

Lisäaineiden priorisointi perustuu päivittäiseen hyväksyttävään enimmäissaantiin eli ADI-arvoon. Riski muodostuu siitä, miten keskimääräinen saanti väestössä tai väestöryhmässä suhteutuu tähän arvoon. Myös aineissa esiintyvät mahdolliset epäpuhtaudet voivat vaikuttaa priorisointiin. Juuri uudelleenarvioinnin läpikäyneitä lisäaineita ei priorisoida heti uudelleen. 

Aromien jäljitys on haastavaa 

Aromien asettaminen tärkeysjärjestykseen perustuu myös riskipotentiaaliin, mutta hyväksyttävä enimmäissaanti määritellään eri tavoin. Eräät aromiaineet kuten kumariini, kapsaisiini, pulegoni tai perilla-aldehydi on luokiteltu haitallisiksi, ja niiden lisääminen elintarvikkeisiin sellaisenaan on kielletty. Monitoroinnissa ne priorisoidaan silti, koska niitä esiintyy luontaisesti tietyissä aromeissa ja elintarvikkeiden ainesosissa, ja siksi niiden esiintymistä tulee seurata.  

Tässä tapauksessa täytyy tietää, missä luontaisissa lähteissä tietty aromiaine esiintyy. Käytännössä aromi on löydettävä hajun, nimikkeen tai markkinoinnin perusteella, ja elintarvike on analysoitava kemiallisesti määrän selvittämiseksi.  

Aromien monitorointidatan keruu on erityisen haastavaa, koska aromeja ei pääsääntöisesti merkitä pakkausmerkintöihin tai BtoB-asiakirjoihin. Siksi monitorointisuosituksessa ei velvoiteta jäsenvaltioita tuottamaan käyttödataa aromeista, vaan Euroopan aromiteollisuusyhdistys luovuttaa käyttödatan EFSA:lle.  

Aromiteollisuus ei toimita elintarvikevalmistajien tietoa, vaan käyttötietoa aromipuolivalmisteista ja sekoituksista. Monitorointiohjelmaan kuuluu kuitenkin aromien esiintyvyysdatan keruu ja analysointi, jos mahdollista, sekä myös muun muassa savuaromien käytön seuranta. 

Monivuotinen seurantasuunnitelma 

Vaikka monitorointiohjelman tarkoituksena on tuottaa tietoa nimenomaan lisäaine- ja aromikäytöstä, voi kokonaisriskin hahmottamisen kannalta olla tarkoituksenmukaista arvioida myös saanti muista lähteistä. Esimerkiksi glutamiinihapon saanti hiivauutteista tai tietyistä elintarvikkeista on todennäköisesti korkeampaa verrattuna sen saantiin natriumglutamaatista E 621. Kofeiinin lisääminen aromina elintarvikkeeseen on todennäköisesti pienempää kuin sen lisääminen piristävään tarkoitukseen.  

Monitorointisuosituksen mukaan jäsenvaltioiden tulee ottaa huomioon sellaisia elintarvikkeita, jotka voivat vaikuttaa aineen saantiin ravinnon kautta muista lähteistä. Jäsenvaltioilla voi lisäksi olla omia perusteita, miksi tietty lisäaine tai aromi pitäisi arvioida.  

Monitorointisuosituksen luokitteluohjeiden perusteella jäsenvaltiot valmistelevat seurantasuunnitelman, joka sisältää monitoroitavat lisäaineet ja aromit prioriteettijärjestyksessä. Priorisointiin tarvittava taustatieto saadaan EFSAn uusimmista riskinarvioinneista ja, kun monitorointi on käynnistynyt, myös edellisen vuoden seurannan tuloksista.  

Suomessa Ruokavirasto laatii seurantasuunnitelman vähintään kolmen vuoden ajaksi kerrallaan sisällyttäen siihen kunakin vuonna seurattavat elintarvikelisäaineet ja elintarvikearomit. 

Pitoisuustietojen ja esiintymistietojen keruu 

Käytännössä kerätyt pitoisuudet perustuvat joko tosiasiallisiin käyttömääriin tai kemiallisiin analyyseihin. Tosiasialliset käyttömäärät voidaan kerätä toimijoilta kysymällä suoraan, tai tietoa voidaan kerätä valvonnan yhteydessä.  

Toinen vaihtoehto on analysoida elintarvikelisäainetta tai –aromia elintarvikkeesta. Vain pieni osa elintarvikkeista voidaan analysoida, joten nämä valinnat on suunniteltava tarkasti.  

Vaikka lisäaineita saa käyttää monissa elintarvikkeissa, niitä ei välttämättä käytetä. Monitorointisuosituksen mukaan esiintymistiedon keruu ei ole pakollista, mutta suotavaa. Negatiivisen esiintyvyyden kirjaaminen on erityisen tärkeä lisäaine- ja aromikäytön jatkuvuuden varmistamisen ja uusien käyttölupien kannalta. Tämä johtuu siitä, että saannin laskennassa oletetaan elintarvikkeen sisältävän lisäainetta, jos siihen on lupa, ellei negatiivista esiintyvyyttä ole kirjattu. Tämä saattaisi johtaa siihen, että lisäaineen saanti näyttäisi olevan paljon lähempänä ADI-arvoa kuin se todellisuudessa on. 

Monitoroinnissa jäsenmaat keräävät tiedon ja EFSA laskee saannin. Käytäntö on sama kuin monissa muissa monitoroinneissa, joita EU:ssa tehdään elintarvikkeissa esiintyvistä kemiallisista yhdisteistä.  

EFSA valmistelee datan keruuta varten lomakkeita ja taulukoita. On tärkeää panostaa siihen, että Suomen kansallinen tietojenkeruuverkosto kuten valmistajille toimitetut lomakkeet olisivat mahdollisimman yhteensopivia EFSAn kanssa. 

Toiminta alkuun pilotilla 

Vaikka vertailulaboratoriotoimintaa on kaivattu jo pitkään, toistaiseksi EU:ssa ei ole vertailulaboratoriota lisäaineille ja aromeille. Monitorointisuosituksen vuoksi tarve tarjota riittävä laboratoriokapasiteetti elintarvikelisäaineiden ja elintarvikearomien näytteenotolle ja analysoinnille on kuitenkin korostunut.  

Laboratorion perustamisasetusta ja nimeämisasetusta valmistellaan parhaillaan EU:n yleisen valvonta-asetuksen (EU) 2017/625 mukaisesti. Jonkun jäsenvaltion kansallisesta laboratoriosta tulee EU:n referenssilaboratorio elintarvikeparanteille. On kaavailtu, että laboratorio aloittaisi toimintansa 2025. 

Ennen vuonna 2026 alkavaa monitorointia jäsenvaltiot toteuttavat kaksi vuotta kestävän pilotin. Pilotissa kerätään vuonna 2024 käyttö- ja analyysidataa sekä negatiivista esiintymisdataa seuraavista lisäaineista ja aromeista: vihreä S (E 142), tartratsiini (E 102) ja kokkiniili (E 124) sekä aromeista pulegoni ja kofeiini ja seuraavana vuonna 2025: BHT E321, sorbaatit (E 200–203) sekä kumariini, vetysyaanihappo ja teobromiini.  

Pilotin toimivuus arvioidaan 2026. Ensimmäinen oikea jokavuotinen monitorointikierros alkaisi 2026 ja se raportoitaisiin 2027. Monivuotista suunnitelmaa on pilottijakson jälkeen tarkoitus päivittää vuosittain. 

Elintarvikelisäaineiden uudelleenarvioinnit jatkuvat 

Suuri osa lisäaineiden turvallisuusarvioista on tehty 1980- tai 1990-luvulla. Koska tarkempi lisäaineiden hyväksymismenettely otettiin käyttöön elintarvikeparannelainsäädännön uudistuksen myötä vuonna 2008, nyt arvioidaan uudelleen kaikkien ennen tammikuun 20. päivää vuonna 2009 EU:ssa hyväksyttyjen elintarvikelisäaineiden turvallisuus. Uudelleenarviointiohjelman piti valmistua vuoteen 2020 mennessä, mutta työ on viivästynyt. 

Lisäaineiden monitorointi eroaa uudelleenarvioinnista siinä, että monitoroinnissa saannin arviointi ja datan keruu on jaettu EFSAn ja jäsenvaltioiden välille. Monitoroinnissa ei arvioida toksisuutta eikä puhtausvaatimuksia. 

Uudelleenarvioinnin merkitys on käytännössä se, että jos tietyn aineen ADI-arvo laskee ja saanti on jo lähellä hyväksyttävää enimmäismäärää, joudutaan tilanteeseen, jossa lisäainelupia ei voida enää myöntää.  Pahimmassa tapauksessa lisäaineiden enimmäismääriä elintarvikkeissa voidaan joutua laskemaan. Tämä koskee erityisesti sellaisia elintarvikeryhmiä, jotka merkittävästi vaikuttavat aineen saantiin. Riippumatta ADI-arvon muutoksesta samanlaisiin tilanteisiin voidaan päätyä, jos saanti ruuasta nousee.