Rakkaus merkintöihin

Kun elintarvike pakataan, siitä tulee merkittävä. Kaikkien pakkausten pitää olla merkillisiä, merkkien pitää kertoa nimi, kauppanimi, ainekset, määrä, ravintoarvo, käyttöaika, alkuperä ja allergeenit. Päivittäisen saannin vertailu on suositeltavaa. On myös hyvä, jos elintarvikkeet ovat merkityksellisiä syöjälle.

Nimi ja kauppanimi eivät saa olla harhaanjohtavia. Jos nimessä kerrotaan elintarvikkeessa jotain olevan, sen määrä pitää kertoa myöhempien merkintöjen tarkemmissa osioissa.

Pakkaamisen aamuhämärissä riitti, kun oli nimi ja mielellään oikein kirjoitettuna. Ensimmäinen askel kohti nykyisiä pakkausmerkintöjä oli ainesluetteloiden tulo, ensin oli valmistusaineet ja sitten oman otsikkonsa alla lisäaineet. -Siitäköhän alkoi lisäainekammo, sekö on sen juurisyy?   

Määräkään ei saa johtaa harhaan, pakkauksen täyttöaste pitää olla semmoinen, että suurin osa pakkauksesta ei ole tyhjää täynnä ja pakkaaja vaikuta olevan tyhmää täynnä.

Ravintoarvo pitää kertoa varsinkin, jos tuote kuuluu johonkin jotain sisältämättömään mättöön, nykyisten virallisten ravitsemussuositusten mukaan ruuan pitää olla arvoravintoa, sisältää kaikkea hyvää mahdollisimman paljon.

Alkuperä on tärkeä varsinkin eläinperäisillä elintarvikkeilla. Niistä pitää osoittaa, etteivät ne ole peräisin eläimen perästä. Kananmunalle on kuitenkin säännöstä myönnetty poikkeuslupa.

Ihmisten geenitkö lie muuntuneet, vai onko allergeenejä geenimuunneltu, kun allergeenejä on yhä enemmän, virallisen listan ulkopuolellakin. Monelle myös Allerin julkaisema Seiska on allergeeni, vaikkei varsinaisesta syötävästä olekaan kyse.

Yleensä elintarvikkeet ovat parasta ennen viimeistä käyttöpäivää. Jos käyttö jää viimeiseen päivään, parasta ennen -päiväyksen lähestyessä elintarvikkeita on käytettävä kuin viimeistä päivää ennen viimeistä käyttöpäivää.

Toki ruoka ei muutu kelvottomaksi parasta ennen -päivänä, eikä välttämättä viimeisenä käyttöpäivänäkään, mutta kaupat oranssi- tai vihreälaputtavat tuotteet, jotta hirveältä hävikiltä vältytään, kun elintarvikkeita ei saa myydä viimeisen käyttöpäivän jälkeen. On tärkeää saavuttaa ruuan loppuun käyttöaste. Oluessahan loppuun käyttäminen on tärkeää, jotta saavutetaan oikea loppuunkäymisaste.

Osuus päivittäisestä saannista, siis saantisuosituksesta, on suotavaa, jotta syöjä tietää paljonko pitää nauttia syötävää. Tässä yhteydessä tarkoitetaan nimenomaan ruuan ravintoaineita.

Ruokatoimijoilta jää historiaan erilaisia merkintöjä. Elintarvikkeita valmistamalla on harva hurjasti rikastunut.

Valmistamisen sijaan kannattaa keskittyä logistiikkaan; ruuan kuljettaminen loppukäyttäjille on sen sijaan niin ainutlaatuinen liikeidea, että sillä on taottu mainetta ja mammonaa jo vuosikausia – muutkin kuin kuljetuspalvelun perustaja Kiki Muusi – nimi on siis ollut enne. Verotilastoihin on tullut pitkäaikainen merkintä, mikä ei yhteiskunnan kannalta ole merkityksetöntä. Japanissa soijakastikkeella on tiettävästi Kikko Muusi tienannut hyvin.

Englannissa maitoa on kuljetettu kotioville iät ja ajat, mutta maitohenkilömiljonäärejä ei tiettävästi ole ilmaantunut. Omassakin lapsuudessa yhtiön auto toi päivittäin maidon parin litran päälärissä taloyhtiön pyörävajassa olleelle hyllylle.

Merkinnäksi riitti metallinen lätkä, jossa oli omistajan nimikirjaimet. Rikastumaan yhtiö ei maidon kuljetuksella päässyt, päinvastoin se lopetettiin kannattamattomana 1970-luvulle tultaessa.

Nyt sitten suunnitellaan alkoholin kotiin kuljettamista. Seuraakohan siitä uusien miljonäärien vyöry verotilastoihin?

Elintarvikkeiden merkitseminen on merkillisesti koko merkintähistorian ajan kehittynyt nykyiseen jo merkittävästi lukukelvottomaan tilaan. Merkinnät lisääntyvät ja kirjainten koko pienenee.

Käyttöön on otettu tietorikas neliönmuotoinen kaksiulotteinen pikavastekoodi, johon voidaan uusavuttomille laittaa vaikka ruuan käyttöohje, miten ruoka viedään ääntä kohti. Uussavuttomiinhan tupakka-askien merkinnät ovat tehonneet, vaikka niitä tuskin kukaan rakastaa.

Kirjoittaja on lehden vakituinen avustaja, jonka ruuanvalmistuksen mittakaava on teollinen, mistä riittää huoltovarmuutta lähipiirillekin. Entisenä lisäainekauppiaana hän pyrkii vähentämään aineiden käyttöä edistämällä uusia hapatuksia. Vapaa-ajalla hän harrastaa kaikenlaisia kotkotuksia.