Suomalaista ruokaa vai suomalaisten ruokaa? 

Suomalaista ruokakulttuurikeskustelua vaivaa liiallinen sinivalkoinen ylevyys. Lautaselle tuotetaan eksoottista syötävää ”suoraan luonnosta” tai maakuntatunnuksin.  

Maakunta ei toimi, koska vain harva samaistuu heimonsa outoihin historiallisiin ruokiin. Luonto ei toimi, koska ihmiset elävät urbaanisti. Eksotiikka ei toimi, koska harva meistä viettää järin eksoottista elämää. 

Sen sijaan, että markkinoimme ja tuotteistamme suomalaista ruokaa, voisimme kehittää suomalaisten ruokaa. Suomalaisten ruoka on sitä, jota nautimme arkena ja juhlissa. Maailman onnellisimman kansan syömiseen liittyvä kulttuuria ei lainkaan ole osattu tuotteistaa.  

Muistot ja nostalgia toimivat. Framille rohkeasti Anni-mummit, Tyyne-äidit ja Lasse-isät, perheiden parhaat nuoremmat ja vanhemmat pitokokit ja ruokamestarit sekä metsästäjät ja kalastajat, joiden loihtimien aterioiden muisteleminen saa ilon kyyneleet silmiin.  

Suomalaisten ruoka tarvitsee hyvän tarinan pärjätäkseen kulttuurisesti. Suomalaisten ruokaa tulisi tuotteistaa ilon ja nautinnon kautta. Nyt kuullaan liikaa puhetta ravitsemuksen funktionaalisuudesta, terveellisyydestä, ekologisuudesta, kestävyydestä, säästäväisyydestä …huh! Syntyy liikaa apeita tunteita ruoan äärellä.  

Maailmalla ruokaa tuotetaan tunteella, ylpeydellä omasta perinteestä. Venäläinen keittiö ja sen symboloima vieraanvaraisuus läpäisee luokat, alueet ja rajat. Ruotsalainen husmanskost on arkiruokaa ja sana ”hus” (koti, arki) painottuu positiivisesti.  

Italiassa korostuu rakkaus ruokaan ja syömiseen.  Alueellisuus ja autenttisuus ovat avainsanoja, sillä joka perheellä on oma tapansa laittaa ruokaa. Herraskainen ranskalainen keittiö on puolestaan onnistunut yhdistämään kansakunnan yhdeksi ruokakulttuurireviiriksi.   

Käsi sydämelle: Suomi on kiehtova ruokamaa. Ruoka on nostettava kulttuuriksi ja sille on annettava arvo.  

Tähän saakka ruokakentän eri toimijat ovat liikkuneet erillään toisistaan. Yliopistoilla tutkitaan ravitsemukseen liittyviä kysymyksiä. Kansanterveyden ja lääketieteen tutkimuksen rahoittajia kiinnostavat omat, terveyteen ja elämäntapoihin liittyvät erikoiskysymykset. Eri ministeriöt pallottelevat kukin tahollaan ruuan tuottamisen, markkinoinnin ja kuluttamisen teemakokonaisuuksia. Elintarvikkeiden valmistajat, edunvalvojat ja markkinoijat toimivat omillaan.  

Tulevaisuudessa tärkeintä olisi kulttuurisen viestin kirkastaminen yhdessä: ruokaa on rakastettava! Koska ruoka on intiimiä, jokapäiväistä ja toistuvaa, pitäisi siihen kietoutua onnen, nautinnon ja intohimon tunnemaailmoja. 

Uusi ruokakulttuurinen visio voisi olla: rakkaudesta suomalaisten ruokaan ja suomalaiseen vieraanvaraisuuteen!  

Kirjoittaja on Euroopan historian professori Helsingin yliopistossa.