Pakkaus- ja pakkausjäteasetuksen kello käy

Vaikka pakkaus- ja pakkausjäteasetuksen (PPWR) perusperiaatteet on hyväksytty ja määräaikoja on lyöty lukkoon, kentällä vallitsee epätietoisuus, miten asetus lopulta vaikuttaa omaan toimintaan. 

Eräs huolta herättävä seikka on kymmenen prosentin uudelleenkäytettävien pakkausten tavoite joissain juomapakkaustyypeissä. Mahdollinen uudelleenkäyttövelvoite toisi käytännössä Suomen palautusjärjestelmään toisen kaistan, jota pitkin uudelleenkäytettävät pakkaukset käsiteltäisiin. 

Tällä hetkellä on menossa etujärjestöjen lobbaus suomalaisen panttijärjestelmän erityisaseman puolesta. Toimivaa järjestelmää ei haluta rikkoa: suomalaiset palauttavat yli 97 prosenttia pantillisista juomapakkauksista.  

Palautus- ja panttijärjestelmä puuttuu vielä monista EU-maista. Se lanseerataan lähiaikoina ainakin Puolaan ja Kreikkaan. 

Maissa, joissa järjestelmää pystytetään puhtaalta pöydältä, on helpompi sopeutua uusiin säädöksiin kuin Suomessa. Suomen järjestelmä on rakennettu ja vakiintunut malliin, jossa palautetut pakkaukset hyödynnetään uudelleen materiaalina. Etenkin juomapulloista tuttu PET-muovi on haluttua raaka-ainetta. 

Uudelleenkäyttötavoitteen myötä luvassa olisi todennäköisesti lasipullon paluu. Se voisi vaikuttaa myös Suomen muovinkierrätystavoitteisiin: palautuspakkausjärjestelmää ylläpitävän Palpan tiedotteen mukaan pantilliset muovipullot kattavat nyt yli kolmanneksen kerätyistä muovipakkauksista. 

Jos ne vaihdetaan uudelleenkäytettäviin lasipulloihin, Palpa arvioi, että Suomen muovipakkausten kierrätysaste laskee ja Suomi uhkaa jäädä entistä kauemmaksi EU:n kierrätystavoitteista.  

Tehokas kierrätys on etu myös yritysten vastuullisuustyölle. Esimerkiksi Coca-Cola tukee panttijärjestelmien lanseeraamista. Coca-Cola Europen vastuullisuusjohtaja Wouter Vermeulen on sanonut, että panttijärjestelmä on käytännössä ainoa tapa saavuttaa EU:n muovinkierrätystavoitteet. 

Kierrätettävyys vai toimivuus? 

Muovi halutaan EU:ssa entistä tarkemmin kiertoon, ja pakkaus- ja pakkausjäteasetus sisältääkin periaatteen kierrätettävyyden suunnittelusta (design for recycling). 

Elintarvikepakkaamisessa kokonaan yhdestä materiaalista valmistetut muoviset niin sanotut monomateriaalipakkaukset ovat monikerrosmateriaaleja helpommin kierrätettäviä, koska ne ovat helpommin eroteltavissa jätemassasta. Ne voivat kuitenkin tuottaa käytännön ongelmia, joille ainakaan toistaiseksi ei ole olemassa tyydyttävää ratkaisua.  

Pakkauskehitys- ja tuotetietopäällikkö Mari Mattsson HKFoodsilta sanoo, että monomateriaalipakkaukset haastavat toimivuutta sekä pakkauslinjastoilla että lopputuotteen suojaamisessa. 

– Useita materiaaleja yhdistävät monikerroksiset muovilaminaatit on optimoitu siten, että materiaalin määrää pakkauksissa on voitu vähentää huomattavasti. Uudet monomateriaalit ovat parempia kuin viisi vuotta sitten markkinoilla olleet, mutta käytetyn muovin määrä saattaisi silti lisääntyä 20–40 prosenttia niihin siirryttäessä. 

Käytännössä pakkaamisessa on rinnakkain useita hyviä tavoitteita: elintarviketurvallisuus, hävikin välttäminen, pakkausmateriaalin vähentäminen ja pakkauksen kierrätettävyys. Täyden kierrätettävyyden vaatimus voi tuottaa haasteita muiden tavoitteiden kohdalla. 

Liha on herkästi pilaantuva tuoretuote, jonka ympäristökuormasta suurin osa tulee alkutuotannosta. Hävikin välttäminen sen tuotannossa on siis olennaista. Mattsson nostaa esiin Luonnonvarakeskuksen tutkimuksen, jonka mukaan pakkauksen osuus lihan hiilijalanjäljestä on vain muutama prosentti. 

Monikerroksisissa muovilaminaateissa käytettävä nailon on esimerkki materiaalista, jota käytetään vain tarpeen vaatiessa ja vain hyvästä syystä. Etenkin luullisen lihan pakkaamisessa nailonkerros on tärkeä elementti. Se kestää hyvin viiltämistä ja pistämistä. Jopa nugetti on linjastolta tullessaan terävä ja voi vahingoittaa pakkausta.  

Nailonille ei ole vielä löydetty yhtä hyvää vaihtoehtoa, Mattsson kertoo. 

– On mahdollista, että osa tuotteista häviää markkinoilta, jos nailonia ei enää saa käyttää ja jos pakkausmateriaalit eivät kehity riittävän nopeasti. 

Tällä hetkellä pienet määrät nailonia kierrätetään polyeteenivirrassa. Mattssonin mukaan on tutkittu, etteivät pienet määrät jakeen seassa estä kierrätystä. 

Nopeat muutokset mutkistavat 

PPWR:n haaste teollisuudelle on myös aikataulu. Kahden vuoden siirtymäajat ovat tiukkoja. On ennakoitava ja arvailtava, mitkä materiaalit jatkossa ovat sallittuja, mitkä eivät. 

Mari Mattsson kertoo, että yhteistyössä pakkausvalmistajien kanssa kokeillaan jopa useita kymmeniä materiaalivaihtoehtoja vuosittain. HKFoodsin tapauksessa kyseeseen saattaa tulla myös investointeja uusiin pakkauslinjoihin. Suuressa talossa kyse olisi mittavista investoinneista. 

– Pakkauslinjojen valmistajillakaan ei välttämättä vielä ole riittävää kokemusta monomateriaalien ajamisesta.  

Lisäksi tilausjonot kasvavat, kun koko Euroopan teollisuus tarvitsee linjansa samaan aikaan. Jo normaalitilanteessa uuden linjan toimitusaika on kymmenen kuukautta tilauksesta.  

Kun uuden linjan hankintaprosessille ja testiajoillekin varataan kuusi kuukautta, 24 kuukauden siirtymäaika alkaakin tuntua lyhyeltä: linjainvestointia ei voi tehdä arvaamisen pohjalta. 

Jo nyt tiedetään, että 12.8. 2026 alkaen tarvitaan pakkaustyypin mukainen vaatimustenmukaisuustodistus, joka sisältää taustadokumentaation ja omavalvonnan pakkaamisessa käytetyistä materiaaleista. 

– Vielä ei tiedetä, tarkoittaako asetuksessa viitattu pakkaustyyppi HKFoodsille kymmentä vai jopa sataa eri vaatimustenmukaisuustodistusta, Mattsson toteaa. 

Yhtenäiset kierrätysmerkinnät vielä kesken 

Asetus tuo muutoksia myös kierrätysmerkintöihin. Sen mukaan EU:n alueelle tulee pakkausten materiaalikoostumukseen perustuva yhdenmukaistettu ja helposti ymmärrettävä järjestelmä, joka näkyisi pakkausmerkintöjen lisäksi myös jäteastioissa. 

Tavoite on hieno ja kannatettava, mutta toteutus herättää kysymyksiä. 

– Jokaisessa jäsenmaassa tulee olemaan aikamoinen työ tämän kaiken toteuttamisessa. toteaa pakkausasiantuntija Heli Nykänen Sense n Insightilta.  

Yhtenäisten merkintöjen kehitystä vetää EU:n yhteinen tutkimuskeskus JRC. Siellä on havaittu, että pakkausten ja jäteastioiden värikoodaaminen tulee olemaan vaikeaa. Monessa maassa on jo käytössä vakiintuneet värit symboloimaan tiettyä jaetta, eivätkä ne suinkaan ole samat kaikkialla. 

EU:n tavoitteena on jo pitkään ollut tehostaa kierrätystä, mutta monelta maalta on puuttunut kattava kierrätysjärjestelmä. Uhkasakkojen varjossa niitä on kehitetty ja otettu käyttöön nopeasti, mikä on kierrätystavoitteiden kannalta hyvä asia, mutta yhtenäisen merkintäjärjestelmän kannalta haastavaa. 

Esimerkiksi jo aiemmin kierrätysmerkintänsä käyttöön ottaneiden Ranskan ja Italian lisäksi Espanja otti käyttöön kansalliset kierrätysmerkinnät vuoden 2025 alussa. Jäsenmaiden omien merkintäkäytäntöjen katsotaan jarruttavan sisämarkkinoiden toimintaa.  

Suomessa laki ei nyt velvoita ilmoittamaan pakkauksessa sen kierrätystavasta, mutta monet pakkaajat haluavat merkitä pakkaukseen kierrätysohjeen. Suomessa ei myöskään ole alettu laajasti käyttää muiden Pohjoismaiden lajittelusymbolijärjestelmää.  

– Koska yhtenäistä ohjeistusta ei ole, merkinnät ovat monenkirjavia, Nykänen toteaa. 

Kuvamerkinnöille kannatusta 

JRC pyysi alkukesästä 2025 kommentteja luonnokseensa kierrätysmerkintäohjeistuksesta. Luonnokseen otti heinäkuussa kantaa useiden kymmenien pakkausalan yritysten ja etujärjestöjen ryhmä, joka asettui vastustamaan sitä. Suomesta sen allekirjoitti Suomen Pakkausyhdistys ry. 

Kannanoton mukaan väripainatusten ja tekstin sijaan tulisi suosia kuvamerkintöjä. Luonnoksen lähestymistapa on toimijoiden mukaan ristiriidassa PPWR:n tavoitteiden kanssa ja hajottaa sisämarkkinoita. 

Lopullisen päätöksen yhtenäistetyistä kierrätysmerkinnöistä tekee komissio. Tavoitepäivämäärä käyttöönotolle on 12.8.2028 tai 24 kuukautta siitä, kun täytäntöönpanosäädökset on saatettu voimaan. Elokuun 2028 tavoite tarkoittaa, että lainsäädännön tulisi olla valmis elokuussa 2026, mikä vaikuttaa tämänhetkisen tiedon valossa epätodennäköiseltä. 

Värikoodaaminen olisi kuluttajalle helppo ratkaisu, mutta pakkaussuunnittelussa vaikeampi. Osalla pakkaajista väripainatukseen siirtyminen lisää kustannuksia. Pienissä pakkauksissa tilaa on vaikea saada riittämään, jos materiaalimerkinnät ovat tekstinä ja monella kielellä. 

– Uudistus tulee aiheuttamaan kustannuksia, eikä muutoksia kannata missään tapauksessa tehdä ennen kuin lopulliset merkintäohjeistukset ovat tiedossa, Heli Nykänen summaa.