Koodikyydin lyhyt oppimäärä

Ulkomailla ongelmiin joutuneet ihmiset palautetaan Suomeen usein konsulikyydillä, ja konsulin kyytiin tarvitaan henkilötunnus. Tavarakin kyyditään maailmalla ilman ongelmia vain tavaratunnuksilla. Jos tätä koodia ei ole, tavaraa ei kyyditä. Kansainvälisessä kaupassa tavaran koodi on kuin ihmisen henkilötunnus. Koodijärjestelmä on oma maailmansa, jossa on oma logiikka, eikä ilman sitä toimi logistiikka. Logiikan loogisuus on sitten oma juttunsa.

Koodikyyditysjärjestelmä luotiin 1950-luvulla tullien yhteistyöjärjestön perustamisen jälkeen. Systeemi remontoitiin 1970-luvulla, ja 1980-luvun lopulla sen ottivat käyttöön liki kaikki Maailman Kauppajärjestön WTO:n jäsenmaat. Koodi on tullinimike, commodity code.

Kaikelle maailmassa olemassa olevalle tavaralle löytyy nimike. Käytössä on kolme nimikkeistöä. Harmonoidun järjestelmän (HS) kuusinumeroinen nimikkeistö muodostaa pohjan 8-numeroiselle CN-nimikkeistölle (Combined Nomenclature) ja se puolestaan 10-numeroiselle Taric -nimikkeistölle. Jaksoja järjestelmässä on 21, ryhmiä 99, koodeja lienee siljoona.

Jaksoissa on jaksamista, koodeista puhumattakaan. Tullinimike vaikuttaa kaikkiin tavarasta maahantuonnissa kannettaviin veroihin ja maksuihin. Hallintoalamaisen pitää varmistaa nimikkeen oikeellisuus, jotta välttyy jälkiveroseuraamuksilta. Jälkiverotusaika on kolme vuotta. Jos tullinimike on väärä, tuoja voi joutua maksamaan kantamatta jääneet verot takautuvasti. Ilmankos erilaisia tulkintaohjeitakin on neljä käsikirjallista.

Kun jouduin ensimmäisen kerran tekemisiin CN-koodiston kanssa vuosikymmeniä sitten manuaalitietoteknisenä aikana, kymmenet koodikirjat näyttäytyivät lähinnä confusion nomenclaturena. Yhä edelleen tulee silloin tällöin mieleen, että HS onkin hölmönöity systeemi. Vai mitä arvelette siitä, että homogenoidulla kasviksella ei tarkoiteta homogenisaattorin läpi ajettua kasvista. Keittämällä valmistetuilla tuotteilla on eri koodi kuin pastöroiduilla tai steriloiduilla, tai sama kasvis saa eri koodin ja parhaassa tapauksessa eri tullikohtelun pakkauksen koon mukaan.

Koodeja selaillessa ja etsiessä herää epäilys, että välimerellisillä ystävillämme on ollut sormensa pelissä, sen verran runsaasti on vaihtoehtoja esimerkiksi oliiville ja tomaatille, mutta suomalaisille eväille niitä saa mielikuvituksella etsiä. Multasienten, siis tryffeleiden, seurasta löytyy poimuhytyköitä ja puunkorvia, mutta haperoita tai suppilovahveroita ei löydy: ne ovat vain ”muita” tai ”muualle kuulumattomia”. Eikä ole kuusen tai männynkään korvia.

Lihavalmisteiden lihapitoisuudet vaikuttavat satunnaislukuohjelman arpomilta. Miksi kalkkunavalmisteessa pitää olla juuri 57 prosenttia lihaa, mutta kesyn sian sekavalmisteessa 80 prosenttia? Löytyy myös liha- ja kalamehu, joita vähemmän näkee kaupan hyllyssä näillä pohjoisilla leveysasteilla. Karpaloilla ja puolukoilla on sentään oma koodinsa, mutta ne on luokiteltu alkoholi- tai sokeripitoisuuden mukaan. Lieko jotenkin viittaus pohjoisen alkoholin käyttötapoihin?

Varmaa lienee vain se, että numeroiden käyttö lisääntyy.

Makaronia, couscousia ja bulgurvehnää löytyy, muttei paahtamalla tehdyistä viljavalmisteista talkkunan nimikettä. Näkkileipä ja korput sentään ovat, rinkeliä ei löydy. Maustekakkuja ja keksejä on sen seitsemää sorttia, kansallisruokaamme ruisleipää ei edes mainita, on vain ruokaleipä 1905 90 30. Se on niin väärin.

Tavaran määrä lisääntyy maailmassa kuin entropia. Kun kaurasta alkaa olla jos jonkinlaista evästä, on mielenkiintoista nähdä, tuleeko sen valmisteille omat koodinsa, peruskauraa ei tullikoodeista löydy edes nyhtämällä. Riisipaperi jo on, mutta mahtaako ruispaperi tai kauran kuoripaperi saada oman koodinsa?

Varmaa lienee vain se, että numeroiden käyttö lisääntyy. Mutta siinä ei ole mitään uutta. Postikin julisti muinoin kannattavina aikoinaan postinumeron käyttöönottoa edistävässä mainoskampanjassa ”numrera numera”.