Onko kasvipohjaisuus oikotie onneen?

Vastuullisesti hyvää -podcastin neljännessä jaksossa puhutaan kasvipohjaisesta ruoasta ja sen ilmastovaikutuksesta. Kasvipohjaisten tuotteiden eroista ja ilmastoviestinnän vaikeudesta keskustelevat Kotipizza Groupin Antti Isokankaan kanssa Orkla Suomen innovaatio- ja vastuullisuusjohtaja Katja Salminen ja Luonnonvarakeskuksen erikoistutkija Juha-Matti Katajajuuri.

Kasvipohjaiset tuotteet ja kasvisvoittoinen ruokavalio ovat kiistatta hyviä valintoja ilmaston eteen tehtävässä työssä. Kuitenkin myös kasvipohjaisissa tuotteissa on eroja, eikä ruoan ilmastovaikutusten laskeminen ole aina yksinkertaista.

Kaikki kasvipohjaiset vaihtoehdot lihalle eivät Salmisen mukaan ole maailmaa pelastavia, ympäristön näkökulmasta. Esimerkiksi soijan määrä kasvipohjaisten tuotteiden raaka-aineena on vähentynyt viime vuosina.

”Yhtään ainutta sademetsää ei kaadeta Orklan käyttämän soijan takia, me tiedämme mistä soijamme tulee. Pyrimme myös vähentämään soijan käyttöä kasvipohjaisten tuotteiden pääraaka-aineena. Hyviä korvaajia tulee koko ajan, mutta se vaatii tietysti paljon kehitystyötä – sitä keittiötyötä”, Salminen kertoo.

Kuinka iso osa ruoan alkuperä ja kuljetusmatkat oikeastaan ovat sen ilmastojäljestä?

”Usein ajatellaan että kuljetusten osuus ympäristökuormasta on tosi suuri, mutta näin ei ole. Olennaista tuontiruoan kohdalla on se, missä se tuotetaan ja miten sitä tuotetaan – nimenomaan olosuhteiden ja osaamisen näkökulmasta”, Katajajuuri sanoo.

Maku, maku ja vielä kerran maku

Kasvipohjaisten tuotteiden kehitys on nykyään merkittävässä roolissa elintarvikealan yritysten vastuullisuustyössä. Pienet start-upit tekevät isoja asioita, mutta kun iso toimija tekee edes vähän, vaikutus on Salmisen mukaan valtava. Kaikkien tekoja kuitenkin tarvitaan.

”Lihaa ei voida vain korvata – aina täytyy mennä maku edellä. Tuotteet täytyy myös sovittaa suomalaiseen ruokailmapiiriin sopivaksi. Suomalaiset ovat ihan kuin muutkin ihmiset, 17 kertaa täytyisi maistaa uutta, jotta siitä tulee tuttu”, Salminen kertoo.

Kasvipohjainen tuote ei saa olla myöskään huonompi muilta ominaisuuksiltaan.

”Kasvipohjainen vaihtoehto ei voi olla hirveän suolainen, sisältää valtavasti piilosokeria tai valtavaa kuormaa lisäaineita. Maun on kuitenkin oltava niin hyvä, että se tulee valituksi myös seuraavan kerran”, Salminen toteaa.

Punainen, keltainen ja vihreä väri – ratkaisu ilmastoviestintään?

Elintarviketeollisuutta on mainoskampanjoissa pyydetty ”näyttämään lukunsa” eli kertomaan tuotteiden ilmastovaikutuksesta avoimesti numeroina. Salminen ja Katajajuuri keskustelevat podcastissa siitä, miten kuluttajalle kannattaisi kertoa tuotteiden ilmastovaikutuksista, helposti ymmärrettävällä tavalla. Hiilidioksidiekvivalentit eivät nimittäin avaudu kaikille aivan äkkiseltään.

”Kuluttaja haluaa tietoa, ja helposti ymmärrettävää tietoa. Esimerkiksi selkeää liikennevärimallia pakkauksiin”, Salminen toteaa.

Orklan oma ratkaisu on ollut Pieni ilmastojälki -merkki, jossa vihreä väri tarkoittaa hyvää vaihtoehtoa ja punainen väri huonompaa ilmaston kannalta. Suomessa merkki on tuotu ensimmäisenä osaan Paulúnsin ja Abban tuotteista.

Katajajuuri peräänkuuluttaa mahdollisimman yhtenäisiä pelisääntöjä ilmastojäljen laskentaan kaikille ketjun eri toimijoille. Kuitenkin jo se, että yritys mittaa toimitusketjunsa asioita ja on kiinnostunut tuotantonsa ilmastovaikutuksesta, on askel oikeaan suuntaan.

”Kehitämme LUKE:n johdolla ja useiden yritysten kanssa parhaillaan kattavaa yhtenäistä laskentajärjestelmää ja toivottavasti pystymme sopimaan myös yhteisistä pelisäännöistä viestintään”, Katajajuuri kertoo.

Kuuntele ja Salmisen ja Katajajuuren ajatuksista kasvipohjaisesta ruoasta, ilmastovaikutuksen mittaamisesta ja ilmastomerkkien tulevaisuudesta täältä.