Ympäristöjalanjälkien laskentaohjeistus suomalaisille ruokatuotteille valmistuu 

Luonnonvarakeskuksen LCAFoodPrint -hankkeessa valmisteltu ruuan elinkaaristen päästöjen laskentaohjeistus on valmistumassa. Ilmastovaikutusten lisäksi malli huomioi muut keskeiset ympäristövaikutusluokat kuten vesiniukkuus- ja rehevöitymisvaikutukset. 

Tavoitteena on ollut luoda yhdenmukainen laskentatapa kaikille ruokatuotteille. Ohjeistuksen avulla voidaan laskea tuotekohtaisia ympäristövaikutusarvioita. Laskenta kattaa koko ketjun päästöt alkutuotannon, teollisuuden, jakelun, myynnin, kotitalouksien kulutuksen ja jätteen osalta. 

Yrityksissä elinkaaristen päästöjen laskennan avulla voi tunnistaa ja vähentää yrityksen päästöjä sekä viestiä päästöistä johdonmukaisesti ja selkeästi. Laskenta helpottaa myös lainsäädännön ja erilaisten vapaaehtoisten sitoumusten vaatimusten täyttämistä ja raportointia. 

Laskentaohjeistuksen taustalla ovat EU:n laskentamenetelmä Product Environmental Footprint (PEF) sekä kansallinen kasvihuonekaasuinventaari ja sen menetelmät. Luken kehittämä ohjeistus soveltuu kotimaisten ruokatuotteiden ympäristöjalanjäljen laskentaan, ja siinä on huomioitu kotimaisen maataloustuotannon erityispiirteet. 

Tärkeistä päästökohteista ensi käden tietoa 

Laskennan lähtötietoina voidaan osittain hyödyntää sekundääristä aineistoa kuten valmista tilastotietoa, mutta osan tiedosta on oltava primääristä eli suoraan kyseisen tuotteen valmistukseen liittyvää. 

Primääriaineistoa tarvitaan erityisesti keskeisistä päästölähteistä. Tarve määräytyy kunkin ympäristövaikutusluokan osalta elinkaaren eri vaiheiden ja prosessien kontribuution perusteella siten, että nämä keskeiset vaiheet tuottavat yhteensä vähintään 80 prosenttia lopputuotteen ympäristövaikutuksista. Maataloustuotteissa etenkin alkutuotannossa syntyvät päästöt ovat keskeisiä. 

Laskennassa hyödynnetään tietotarvematriisia, jossa lähtötieto jaetaan kolmeen luokkaan prosessin hallinnoinnin ja primääriaineiston saatavuuden perusteella. Primääri- ja sekundääriaineistoille on omat kehikkonsa ja pisteytystapansa, jotka perustuvat aineiston teknologiseen ja ajalliseen edustavuuteen, maantieteelliseen edustavuuteen ja tarkkuuteen.  

Kukin aineisto pisteytetään asteikolla 1-5. Sekundääri- ja primääriaineistoille on määritetty raja-arvot, joita aineistojen laatuarviot eivät voi ylittää. Jos pisteiden keskiarvo ylittää luvun 1,5 primääriaineistossa tai 3,0 sekundääriaineistossa, ulkopuolinen verifioija voi todeta, ettei laskenta ole vaaditun laadun mukainen. Raja-arvot ylittäviä tuloksia ei voida käyttää esimerkiksi ohjeistuksen mukaisessa viestinnässä. 

Lähtötietojen laadun arviointi takaa yhdenmukaisten lähtötietojen käytön laskennassa ja parantaa eri tuotteiden arviointituloksien vertailukelpoisuutta. Kaikilta vaaditaan yhtä tarkkaa aineistoa olennaisista päästölähteistä.  

Pisteytyksiä käytetään verifioinnin tukena, mutta niitä ei varsinaisesti verrata esimerkiksi toisten tuotteiden laatuluokituksiin. Ulkopuolinen arvioija kuitenkin hyödyntää pisteytyksiä, kun validoi tuloksia. 

Kasvintuotannon päästöjen mallintamisessa keskitytään erityisesti ilmastovaikutukseen, vesiniukkuusvaikutukseen sekä rehevöitymiseen eli typpi- ja fosforikuormitukseen. Kasvintuotannon päästölaskennassa primääritietoa tarvitaan sadon alkuperämaasta, satomäärästä, viljelyalan maalajista, lannoituksesta, kalkitusmäärästä, käytetystä konetyöstä, kasteluveden käytöstä ja sadon kuivaamisesta. Päästöt suositellaan laskemaan peltolohkoa kohti. 

Eläintuotannon päästölaskennassa huomioidaan kaikki tekijät paitsi kasvintuotantona mallinnetut rehuviljelyn ja laidunnuksen päästöt. Keskeisiä kriteereitä ovat eläinten lukumäärä eri ikäryhmissä, rehustuksen määrä, laatu ja komponentit, laidunnus, lannankäsittely, karjasuojien energian ja veden kulutus sekä eläinten paino ja kasvu. Päästöt suositellaan laskemaan kotieläintilakohtaisesti. 

Maankäytön päästöt osa ilmastovaikutusta 

Maankäytön ja maankäytön muutosten (LULUC) päästöt ovat suuri tekijä hiilijalanjäljen laskennassa. Siinä huomioidaan maankäytön muutokset kuten metsän raivaus maatalousmaaksi ja viljelytoimien muutokset kuten esimerkiksi maanpeitekasvien käytön aloittaminen. Hiilivarastoina huomioidaan kasvillisuus, maaperä ja kuollut orgaaninen aines.  

LULUC-päästöissä olennaisia ovat eloperäisten maiden eli turvepeltojen hiilivarastotappiot. Käytännössä hiilivaraston muutos kohdennetaan sadolle, joka tuotetaan maankäytön  tai viljelytoimenpiteen muutoksen jälkeen. 

Maankäytön ja sen muutosten aiheuttamien päästöjen haasteena ovat olleet moninaiset, sekä hyvin yksityiskohtaiset että hyvin yleisellä tasolla olevat menetelmät. Luken ohjeistuksessa ratkaisevia eroja LULUC-päästöissä syntyy siitä, onko maa raivattu viljelysmaaksi yli vai alle 20 vuotta sitten. Aikaraja on yhdenmukainen kasvihuonekaasuinventaarin kanssa, ja vastaavaa suosittelee myös Euroopan komissio. Toinen ratkaiseva ero on eloperäisen maan osuus tuotantoketjussa. 

Laskennan keskiössä on kasvihuonekaasuinventaarioissa syntyvän avoimen, vuosittain päivittyvän tiedon hyödyntäminen. Laskentaa varten tarvitaan primääritietoa siitä, onko peltolohko kivennäis- vai eloperäistä maata, sekä siitä, onko lohkolla tehty maankäytön muutoksia viime 20 vuoden aikana. 

Jos peltolohkotasoista primääritietoa ei ole, ohjeistuksessa seurataan maakunnan tai valtion tasoista keskimääräistä tilastotietoa maatalousmaan LULUC-päästöistä. Ulkomaisista ainesosista tulisi tietää alkuperämaa, jonka perusteella LULUC-päästöt lasketaan. Jos sitä ei ole tiedossa, valitaan tuontitilastosta todennäköisin alkuperämaa. 

Tavoitteena toimiva malli 

Laskentamalli ei ota huomioon aivan kaikkia ympäristövaikutuksia aiheuttavia tai kompensoivia tekijöitä, koska siitä on haluttu tehdä riittävän yksinkertainen ja sovellettava. Monimuotoisuusvaikutuksia ei mallissa ole huomioitu, koska niiden arviointiin ei ole vielä riittävän hyviä menetelmiä. Ne mahdollisesti sisällytetään seuraavaan PEF-laskentamallin päivitykseen. 

Luonnonvarakeskus on osana LCAFoodPrint-hanketta tuottamassa kaavaliitteen ja selittävän kalvosarjan, jotka avaavat laskentamenetelmiä yleisellä tasolla. Ohjeistus liitteineen julkaistaan hankkeen loppuseminaarissa loppusyksyllä 2024. 

LCAFoodPrint on Luonnonvarakeskuksen koordinoima tutkimushanke, jossa on kumppaneina Helsingin yliopisto, Suomen ympäristökeskus SYKE, Lappeenrannan teknillinen yliopisto LUT, Valtion teknillinen tutkimuskeskus VTT, ympäristöministeriö ja WWF Suomi. Hanke käynnistyi vuonna 2021 ja se päättyy vuoden 2024 loppuun. Hankkeen päärahoittaja on Makera, ja hankkeella on kolmisenkymmentä osarahoittajana toiminutta yritysyhteistyökumppania.