Suomessa kulutetun ruuan vesiniukkuusvaikutukset osuvat ulkomaille

Yli puolet maailman ruuantuotannosta sijaitsee alueilla, jotka kärsivät vähintään ajoittain vesipulasta, ja tilanne tulee pahentumaan ilmastonmuutoksen myötä. Suomessakin helle- ja kuivuusjaksot todennäköisesti lisääntyvät, mutta globaalisti olemme hyvin onnekkaassa asemassa: erinomaisten vesivarojen ansiosta vesipula on kaukainen skenaario. 

Olemme kuitenkin yhteydessä globaaliin vesikriisiin monella tavalla, joista suorin on kuluttamamme virtuaalivesi. Virtuaali- eli piilovedellä tarkoitetaan tuotteen tuotantoon tarvittavaa vettä. Yli 90 prosenttia ruokaamme sitoutuneesta sinisestä virtuaalivedestä eli kasteluvedestä on peräisin ulkomailta.  

Paljon virtuaalivettä sisältävien ja vesiniukoilla alueilla tuotettujen elintarvikkeiden kulutuksen vähentäminen on yksi tärkeä keino vesikriisin helpottamiseen. Tämä vaatii tietoa siitä, mitkä tuotteet aiheuttavat vesiniukkuutta.  

Maakohtainen vertailu mukana 

Osana Kestävät vesi- ja ruokatulevaisuudet (Water-Food Futures) -hanketta selvitettiin vesiniukkuusjalanjälki yli tuhannelle Suomessa kulutetulle elintarvikkeelle. Tulokset ovat keskiarvoja, joissa huomioidaan suomalainen tuotanto ja tuontituotteet. 

Merkittävimpien tuotteiden kohdalla laskettiin myös maakohtaiset tulokset, jolloin esimerkiksi Suomessa ja Espanjassa tuotetun tomaatin vesiniukkuusvaikutuksia voi vertailla. 

Vesiniukkuusjalanjäljet laskettiin elinkaariarvioinnissa (LCA) käytettävällä vesiniukkuuden menetelmä AWARE:lla ja ne sisältävät tuotantoketjun vaiheet alkutuotannosta kauppaan. AWARE huomioi, että kulutetulla vesilitralla on erilainen merkitys vesiniukalla ja vesirikkaalla alueella.  

Kulutettu vesimäärä kerrotaan aluekohtaisella karakterisointikertoimella, joka kuvaa kulutuksen jälkeen alueelle jäävän veden määrää suhteessa maailman keskimääräiseen tilanteeseen.  

Kerroin perustuu alueen veden saatavuuden ja ihmisten sekä vesiekosysteemien veden tarpeen väliseen suhteeseen: mitä vähemmän vettä on jäljellä suhteessa tarpeeseen, sitä suurempi kerroin on. AWARE-kertoimet vaihtelevat välillä 0,1–100, jossa suurempi arvo tarkoittaa suurempaa vesiniukkuutta ja siten suurempaa vaikutusta vesivarojen käytölle.  

Tämän vuoksi sama vesimäärä voi aiheuttaa hyvin erilaisen vesiniukkuusjalanjäljen riippuen siitä, missä ja milloin vesi on kulutettu. Esimerkiksi Suomessa karakterisointikerroin on yleensä pieni, kun taas vesiniukemmilla alueilla, kuten Egyptissä, se voi olla huomattavasti suurempi. Pyrimme löytämään tarkimman mahdollisen lähteen tuontituotteiden alkuperämaille ja päädyimme käyttämään Tullin tuontitilastoja.  

Toinen tärkeä vesiniukkuusjalanjälkeen vaikuttava tekijä on kulutetun kasteluveden määrä, johon käytimme laajaa maakohtaista mallinnettua kasteludatasettiä eri viljelykasveille. 

Tulosten mukaan suurimmat vesiniukkuusvaikutukset eri elintarvikeryhmistä oli öljyillä, pähkinöillä ja siemenillä, sitrushedelmillä, riisillä ja viinillä. Tuotetasolla vesiniukkuusvaikutukset vaihtelivat 0–204 m³eq/kg, jossa yksikkö tarkoittaa painotettua kuutiometriä vettä tuotekiloa kohti.  

Suurin vesiniukkuusvaikutus (204 m³eq/kg) oli mantelilla. Myös pistaasipähkinän (59,7 m³eq/kg) ja hasselpähkinän (55,2 m³eq/kg) vaikutukset olivat suuria. Öljyjen tuoteryhmästä maissiöljyllä (186,3 m³eq/kg), avokadoöljyllä (108,5 m³eq/kg ) ja oliiviöljyllä (47,1 m³eq/kg) oli suuri vesiniukkuusjalanjälki, rypsiöljyllä (0,06 m³eq/kg) taas hyvin pieni.  

Tulokset on esitetty tuotekilokohtaisesti, jolloin annoskoon vaikutus ei tule näkyväksi. Esimerkiksi juuri pähkinöitä ja öljyjä käytetään usein pieniä määriä kerrallaan, jolloin ne eivät välttämättä nouse ruokavaliotasolla merkittäviksi vesiniukkuuden aiheuttajiksi.  

Sen sijaan esimerkiksi riisiä (9,9 m³eq/kg) ja appelsiineja (17,3 m³eq/kg), ja myös viiniä (14 m³eq/kg), kulutetaan Suomessa paljon. Kokonaisvaikutukset voivat nousta niillä merkittävimmiksi, vaikka vesiniukkuusjalanjälki kiloa kohden ei ole suurimpien joukossa.  

Hankkeessa tullaan arvioimaan myös ruokavaliotason vesiniukkuusvaikutuksia ja yhteyksiä ravitsemukseen.  

Suomalaisilla tuotteilla pienet vaikutukset 

Pienimmät vesiniukkuusvaikutukset, lähellä nollaa, oli metsästä kerätyillä sienillä, marjoilla ja kalastetulla kalalla. Vaikutukset ovat alle 1 m³eq/kg muun muassa perunoilla ja juureksilla, vehnäjauhoilla, kaurahiutaleilla sekä maidolla ja kananmunilla.  

Myös naudan- (0,49 m³eq/kg), porsaan- (0,58 m³eq/kg), ja broilerilihalla (0,1 m³eq/kg) vesiniukkuusjalanjälki oli yllättävän matala siihen nähden, että lihaa pidetään vesi-intensiivisenä tuotteena. Arvoja selittää se, että Suomessa on hyvät vesivarat, jolloin lihantuotanto ei aiheuta vesiniukkuutta – ja Suomessa kulutettu liha on suurimmaksi osaksi suomalaista.  

Maakohtaisten tulosten avulla voi tarkastella, voisiko tuotteen, jolla on suuri tai kohtuullisen suuri vesiniukkuusjalanjälki, saada maasta, jossa sen tuotannolla olisi pienemmät vaikutukset. Esimerkiksi riisiä ja appelsiineja on usein saatavilla eri alkuperämaista, appelsiineja tosin satokauden mukaan. 

Suomeen tuodaan appelsiineja erityisesti Espanjasta ja Egyptistä. Espanjassa tuotetulla appelsiinilla vesiniukkuusvaikutus on kohtalaisen suuri (15,9 m³eq/kg) ja egyptiläisellä suuri (43,8 m³eq/kg). Italialaisen appelsiinin vesiniukkuusjalanjälki on selvästi pienempi (4 m³eq/kg), kuten myös eteläafrikkalaisen (7,6 m³eq/kg). Toinen vaihtoehto olisi suosia jotain toista hedelmää kuten kiiviä, jonka vesiniukkuusvaikutus on yleisesti matalampi (4,2 m³eq/kg). 

Riisin valitseminen alkuperämaan perusteella on helpompaa, sillä riisejä eri alkuperämaista on tarjolla vuoden ympäri. Vesiniukkuusvaikutusten perusteella espanjalaista (54,5 m³eq/kg) ja italialaista (19,2 m³eq/kg) riisiä kannattaisi välttää, ja thaimaalainen (4,9 m³eq/kg) tai vietnamilainen (4,8 m³eq/kg) on parempi vaihtoehto. 

Riisin korvaaminen suomalaisella viljalla kuten kauralla tai ohralla pienentäisi vesiniukkuusvaikutuksia vielä paremmin, sillä niiden vesiniukkuusvaikutus jää lähelle nollaa. 

Datan saatavuudessa puutteita 

Vesiniukkuusvaikutustuloksiin sisältyy myös epävarmuustekijöitä, jotka heikentävät erityisesti keskiarvotulosten luotettavuutta.  

Ensinnäkin tuotteiden alkuperämaiden selvittämiseen käytetty data sisälsi paljon kauttakulkumaita todellisten alkuperämaiden sijaan. Tämän takia dataa piti muokata korvaamalla tuonti kauttakulkumaista arvioilla oikeiden tuottajamaiden osuudesta. Jouduimme myös erottelemaan maat tuottaja- ja kauttakulkumaihin, jolloin se mahdollisuus, että maa voi olla tietyn elintarvikkeen tuottaja ja myös tuoda sitä muualta, ei tullut huomioiduksi. 

Toiseksi käytetyt karakterisointikertoimet olivat maakohtaisia tarkempien valuma-aluekohtaisten kertoimien sijaan, koska dataa tarkemmista tuotantoalueista ei ollut saatavilla. Erityisesti suurien maiden kohdalla tämä vääristää tuloksia, sillä jokin alue saattaa kärsiä huomattavasta kuivuudesta, kun yleisesti vesivarojen tilanne on paljon paremmalla tasolla. 

Hyvä esimerkki on Yhdysvaltojen Kalifornia, jossa kärsitään vakavasta vesipulasta. AWARE-laskennassa käytetty karakterisointikerroin on alueella korkein mahdollinen, eli 100.  Sen sijaan Yhdysvaltojen itäisissä osavaltioissa vesivarat ovat erinomaiset, ja karakterisointikertoimet pysyvät yleensä 0,1–1, välillä. 

Tutkimuksen tuloksena syntyneet datasetit antavat uutta arvokasta tietoa siitä, mitkä Suomessa kulutetut elintarvikkeet ovat vesivastuullisia, ja mitä tulisi globaalin vesikriisin helpottamiseksi välttää. Datasetit tullaan julkaisemaan avoimesti, ja niitä voidaan hyödyntää esimerkiksi tutkimuksissa, kotitalouksissa ja ravintolasektorilla kestävämpien hankintapäätösten tukena.  

Nyrkkisääntö on kuitenkin hyvin yksinkertainen: kannattaa suosia suomalaisia tuotteita, ja myös muu Pohjois- ja Keski-Euroopasta peräisin oleva ruoka on vesivastuullinen vaihtoehto.

Lähteet 

Global Commission on the Economics of Water 2024: The economics of water: Valuing the hydrological cycle as a global common good. Potsdam Institute for Climate Impact Research. 

Sandström, V. ym. 2017: Linking country level food supply to global land and water use and biodiversity impacts: The case of Finland. Science of the Total Environment, 575, 33-40. 

Boulay, A. M. ym. 2018: The WULCA consensus characterization model for water scarcity footprints: assessing impacts of water consumption based on available water remaining (AWARE). The International Journal of Life Cycle Assessment, 23(2), 368-378.