Ilmastoystävällinen ruoka muokkaa ravintoaineiden saantia

Aikuisten ruokatottumuksissa ja ravintoaineiden saannissa on Suomessa vielä monilta osin parantamisen varaa. Tämän osoitti Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) FinRavinto 2017 -tutkimus¹, jossa selvitettiin aikuisten ateriointia, elintarvikkeiden ja ravintolisien kulutusta ja ravintoaineiden saantia haastatteluin ja kyselyin.

Naisten ruokavalio on FinRavinto 2017 -tutkimuksen mukaan sekä kasvisten että punaisen ja prosessoidun lihan käytön osalta lähempänä ravitsemussuosituksia kuin miesten ruokavalio. Valtaosan väestöstä tulisi lisätä kasvisten, hedelmien ja marjojen kulutusta, joita suositellaan nautittavan 500 grammaa päivässä. Tämä suositus toteutui vain 14 prosentilla miehistä ja 22 prosentilla naisista.

Naisten ravitsemus miehiä parempi

Naisten ruokavalion laadukkaampi kasvi- ja eläinkunnan elintarvikkeiden suhde heijastui selvästi ravintoaineiden saantiin.

Naisten ruokavalio sisälsi energiaan suhteutettuna miehiä enemmän muun muassa hiilihydraatteja, kuitua, A-, E-, ja C-vitamiinia, folaattia, kaliumia ja magnesiumia. Miesten keskimääräinen ruokavalio sisälsi enemmän rasvaa, tyydyttynyttä rasvaa ja suolaa.

Vitamiinien saanti ruuasta oli keskimääräiseen tarpeeseen verrattuna riittämätöntä reilulla viidesosalla väestöstä folaatin ja tiamiinin osalta. Lisäksi miehistä noin joka viides sai ruuastaan A- ja C-vitamiinia sekä riboflaviinia liian vähän.

Vaikka D-vitamiinin saanti ruuasta on lähes kaksinkertaistunut viimeisen vuosikymmenen aikana, se on edelleen alle keskimääräisen tarpeen noin 30 prosentilla naisista ja yli 10 prosentilla miehistä. Lähes kaikki miehet ja valtaosa vaihdevuosi-iän ohittaneista naisista sai rautaa keskimääräiseen tarpeeseen nähden riittävästi.

Alle 50-vuotiaat naiset saivat ruuasta keskimäärin 10 milligrammaa rautaa päivässä, mikä on keskimääräisen tarpeen viitearvo naisilla. Nuoremmilla naisilla raudan menetysten vaihtelun takia raudan tarve on hyvin yksilöllistä ja saannin riittävyyden laskennallinen määrittäminen tarpeeseen nähden on epätarkkaa. On kuitenkin selvää, että osalla alle 50-vuotiaista naisista raudan saanti jää niukaksi. Raudan tärkeimmät lähteet ruokavaliossa olivat viljavalmisteet ja liharuuat.

Jodin saanti oli elintarvikkeiden täydentämisen ansiosta riittävää valtaosalla väestöä. Suolaa sen sijaan sai liikaa 98 prosenttia miehistä ja 86 prosenttia naisista. Kun energian aliraportointi huomioitiin, kaikki miehet ja 95 prosenttia naisista ylitti suolan saantisuosituksen ylärajan, 5 grammaa päivässä.

Ruokavalioiden laadussa havaittiin tutkimuksessa ikäryhmittäisiä eroja. Energian saantiin suhteutettuna iäkkäimpien, yli 65-vuotiaiden, ruokavalio oli useiden ravintoaineiden saannin osalta parempi kuin nuorempien tutkittavien. Ravintoaineiden kokonaissaanti ei kuitenkaan muodostunut iäkkäillä muita ikäryhmiä suuremmaksi, koska syöty ruokamäärä oli jonkin verran pienempi.

Ravintolisien käyttö eroaa ikäryhmittäin

Ravintolisiä käytti yli puolet miehistä ja kaksi kolmasosaa naisista. Niitä käyttivät muita useammin iäkkäämmät ja koulutetummat väestöryhmät.

Ravintolisiä käyttävien ruokavalio sisälsi vähintään yhtä paljon vitamiineja ja kivennäisaineita kuin niiden, jotka eivät käyttäneet lisiä. Tämä kertoo siitä, että ravintolisien käyttö ja tarve eivät täysin kohtaa.

Vaikka ravintolisät laskettiin mukaan ravintoaineiden saantiin, osa väestöstä sai folaattia, tiamiinia sekä A- ja D-vitamiinia alle keskimääräisen tarpeen. Miehillä lisäksi riboflaviinin ja C-vitamiinin saanti jäi alle tarpeen.

Myös ravintoaineiden elintarvikelähteet erosivat miesten ja naisten ruokavalioissa. Miehet suosivat lihaa ja viljavalmisteita ja saivat näistä elintarvikeryhmistä useita ravintoaineita naisia enemmän, kun taas naiset saivat ravintoaineita miehiä useammin maitovalmisteista, kasviksista, hedelmistä ja marjoista sekä palkokasveista, pähkinöistä tai siemenistä.

Kasvikunnan tuotteilla ilmastoystävällisempi ruokavalio

Suomalaisten nykyiset elintavat haastavat ympäristön kantokyvyn, ruokavalion ravitsemuksellisen tasapainon ja terveytemme. Ilmastovaikutuksiltaan haitallisimpien elintarvikkeiden, punaisen ja prosessoidun lihan, käyttösuositus on enintään 500 grammaa viikossa. Tämä raja ylittyi FinRavinto 2017 -tutkimukseen osallistuneista 79 prosentilla miehistä ja 26 prosentilla naisista.

Sekä miesten että naisten ruokavaliot sisälsivät myös runsaasti proteiinia. Miehistä 23 prosenttia ja naisista 15 prosenttia sai proteiinia yli suosituksen ylärajan. Proteiinin saannista kaksi kolmasosaa tuli eläinkunnan tuotteista. Kolmannes aikuisista sai ruokavaliosta rasvaa yli suosituksen, ja noin 95 prosenttia tutkituista ylitti tyydyttyneen rasvan suositeltavan enimmäissaannin.

Siirtyminen ilmastoviisaampaan ruokavalioon onnistuu lisäämällä juuresten, vihannesten, palkokasvien, hedelmien, marjojen, pähkinöiden ja siementen sekä niistä valmistettujen tuotteiden kulutusta. Ruokavalion ilmastovaikutuksen on arvioitu vähenevän nykyiseen verrattuna noin kolmanneksen, jopa sen ylikin, jos kasvikunnan tuotteilla, viljalla ja esimerkiksi kalalla korvataan erityisesti punaista lihaa².

Ravintoainetäydennys ehkä tarpeen kasvisruokavaliossa

Eläinkunnasta saatavat elintarvikkeet ovat merkittäviä tiettyjen vitamiinien ja kivennäisaineiden lähteitä suomalaisten ruokavaliossa. Tähän pitää kiinnittää huomiota, kun eläinkunnan elintarvikkeita korvataan kasvikunnan tuotteilla (taulukko).

Merkittäviksi lähteeksi on tähän kuvaan otettu ne ravintoaineet, joiden saantiosuus eläinkunnan tuotteista on suurempi kuin eläinkunnan tuotteista saatava energiamäärä. Rautaa ei kuvassa ole, koska viljavalmisteet ovat raudan merkittävin lähde ja vasta sen jälkeen liharuuat ja -valmisteet. Tässä vertailussa ei ole otettu huomioon ravintoaineiden hyväksikäyttöä, mikä esimerkiksi eläinkunnan tuotteiden raudalla on kasvikunnan rautaan verrattuna tehokkaampi.

Vaikka osaa näistä ravintoaineista saadaan keskimäärin täysin riittävästi (esim. niasiini), toisten ravintoaineiden saannin seuranta vaatii erityishuomiota ruokamurroksessa, kun eläinkunnan tuotteiden osuus pienentyy. Näitä ovat esimerkiksi A- ja D-vitamiinit, tiamiini, sinkki, seleeni, jodi ja eläinkunnan tuotteista hyvin imeytyvä rauta.

Ilmastoystävällisempään ruokavalioon siirryttäessä myös tarve täydentää elintarvikkeita eri ravintoaineilla saattaa lisääntyä, jotka osittain korvaavat edellä mainittujen ravintoaineiden saantia tulevaisuudessa. Ympäristöystävällisempään ruokavalioon siirtyminen tuottaisi myös myönteisiä muutoksia ruokavalioon, esimerkiksi ruokavalion rasvan laatu paranisi ja useiden kasvikunnan tuotteiden sisältämien suojaravintoaineiden, kuten folaatin ja C-vitamiinin, saanti lisääntyisi.

Ravintoaineiden saannin seuranta on entistä tärkeämpää, jos ruokavalion raaka-ainesuhteet muuttuvat oleellisesti. Hyötyjen rinnalla on lisäksi syytä arvioida mahdollisia kulutusmuutosten seurauksena ilmeneviä riskejä³.

Keskustelu kestävästä ruokajärjestelmästä on nostanut Suomessa esiin typpeä sitovat palkokasvit, joilla voidaan korvata teollisia lannoitteita ja eläinten tuontivalkuaisrehuja. Palkokasvit sisältävät myös runsaasti kasviproteiinia, joilla voidaan korvata ruokavaliossa eläinproteiinia, erityisesti punaista ja prosessoitua lihaa.

Suomalaiset syövät keskimäärin vain hiukan yli 10 grammaa palkokasveja päivässä. Palkokasvien runsaammalla kulutuksella on mahdollista edistää niin ihmisten kuin maapallon hyvinvointia. Palkokasvien merkitystä tulevaisuuden ruokajärjestelmässä tutkitaan parhaillaan muun muassa Leg4Life -hankkeessa.

Ruokajärjestelmän maltillinen siirtymä nykyruokavaliosta ilmaston näkökulmasta kestävämpään suuntaan antaa maataloudelle ja elintarviketuotannolle aikaa sopeutua ja kehittää elintarviketarjontaa sekä kuluttajille mahdollisuuden totutella uusien raaka-aineiden ja elintarvikkeiden käyttöön. Ruokajärjestelmän eri toimijoiden ja sosioekonomisten väestöryhmien haasteita ruokamurroksen näkökulmasta tutkitaan muun muassa Reilu ruokamurros -hankkeessa.

Matka kestävään, terveelliseen ja ilmastoviisaaseen ruokajärjestelmään on alkanut.

LÄHTEET:

¹ Liisa Valsta ym. (toim.). 2018. Ravitsemus Suomessa – FinRavinto 2017 -tutkimus. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL). Raportti 12/2018. urn.fi/URN:ISBN:978-952-343-238-3

² Saarinen Merja ym. Ruokavaliomuutoksen vaikutukset ja muutosta tukevat politiikkayhdistelmät, RuokaMinimi -hankkeen loppuraportti. Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 2019:47. urn.fi/URN:ISBN:978-952-287-773-4

³ Johanna Suomi ym. Lyijy, arseeni ja kadmium aiheuttavat suurimman raskasmetalliriskin suomalaisten ravitsemuksessa. Kehittyvä Elintarvike 4/2020 s. 46‒47