Vientivalttina lihan puhtaus ja läpinäkyvyys

Kotimainen liha on takuuvarmasti puhdasta. Tuonti ulkomailta on välttämätöntä, mutta tuontiliha saattaa sisältää esimerkiksi antibiootteja.

Suomessa on maailman vastuullisin ruokaketju, jonka valtteina ovat puhdas maaperä ja vesi sekä hyvä ilmanlaatu. Kun nämä summaa yhteen, tuloksena on erinomainen salmonellatilanne, maltillinen mikrobilääkkeiden käyttö tuotantoeläimillä ja siipikarjalla alhainen kambylobakteerien esiintyvyys.

Suomi on mallioppilas, mutta Snellmanin toimitusjohtaja Roland Snellman pahoittelee sitä, ettei tätä ole osattu riittävästi brändätä maailmalla.

− Kauppaketjut ja tuotantoyritykset Tokion messuilla pitivät Suomea puhtaana ja sanansa pitävänä maana ja kansana, sanoo Snellman.

Tästä pitäisi hänen mukaansa ottaa kiinni. Yritysten olisi hyvä toimia enemmän yhdessä eikä ainoastaan omien bisnestensä kimpussa.

− Pienillä perheyrityksillä on menossa keskustelut yhteisen vientiringin perustamisesta. Se on yksin kallista jo byrokratian vuoksi, sanoo Snellman.

Yhtiön vienti on toistaiseksi pientä, ainoastaan 5−10 prosenttia tuotannosta. Uusi-Seelanti on pääkohde, johon vain harvalla maalla on vientilupa.

− Jos pieneen saareen iskee paha tautiepidemia, se tuhoaa lampaat, sanoo Snellman.

Hyvä, paha tuonti

Snellman eikä myöskään Atrian laatujohtaja Seija Pihlajaviita näe, että tuonti kilpailisi merkittävästi kotimaisen tuotannon kanssa. Kuluttajat ovat tiedostavia ja miettivät ostopäätöstä tehdessään, mitä lautaselleen haluavat.

Suomi on tehnyt EU:n lainsäädännöstä oman linjauksensa. Meillä saparoiden ja nokkien katkominen on kiellettyä, kertoo laatujohtaja Seija Pihlajaviita Atrialta.

Samoilla linjoilla on Landeli Groupin lihaliiketoiminnasta vastaava johtaja Juha Ruohola. Hän muistuttaa, että ulkomainen tuonti paikkaa vajetta, jota kotimainen tuotanto ei pysty täyttämään.

−Tuontiliha monipuolistaa kotimaista tarjontaa, sanoo Ruohola.

Vuonna 2017 suomalaisten lihankulutus ylitti kotimaisen tuotannon 35 miljoonalla kilolla. Koska yritykset myös vievät lihatuotteita, vaihtoehtoja tuonille ei juuri ole.

Silti Pihlajaviita pitää huolestuttavana sitä, että valmisruoka- ja lihavalmisteteollisuudessa on alettu käyttää entistä enemmän ulkomaista lihaa.

− Kuluttajat eivät välttämättä tätä huomaa, jos pakkauksien päällä on vanha tuttu merkki, sanoo Pihlajaviita.

Lihan alkuperäispakkoa myös ravintoloissa hän pitää hyvänä asiana, mutta muistuttaa, että esimerkiksi pikaruokapaikoissa alkuperän selvittäminen saattaa olla hankalaa. Atrian perhetilatuotteissa on merkitty lakisääteisten tietojen lisäksi alkuperän jäljittäminen tiloille asti.

− Omat teurastamot ja sopimustuottajat varmistavat, että yhtiössä jäljitettävyys ja läpinäkyvyys ovat saatavilla, Pihlajaviita täsmentää.

Lihalla pieni vedenjälki

Landeli syntyi, kun Pajuniemi, Maalaistuote Vataja ja Lihatukku Jouni Partanen yhdistivät toimintansa. Ruohola kuvaa yhtiön toimintaa markkinoilla haastajaksi.

− Markkinaosuus on vielä pieni, mutta kasvun uskotaan jatkuvan edelleen, sanoo Ruohola.

Kaikki Kehittyvä Elintarvike -lehden haastattelemat yritykset ovat hyvin samoilla linjoilla tuotantoketjujen läpinäkyvyydestä ja valmiita raportoimaan siitä avoimesti.

Suomessa kulutus on ollut tasaista, mutta eläinkohtaisia eroja on. Broilerin kysyntä on vahvassa kasvussa, sian suosio näyttää miinusta, ja naudan liha keikkuu vähän plussalla.

Koska kaikki kolme yritystä ovat lihan jalostajia ja myyjiä, ne eivät täysin allekirjoita sitä, että tuotanto täällä olisi uhka ilmastonmuutokselle.

− Globaalisti Suomessa tuotetun lihan osuus on promillen luokkaa, Ruohola huomauttaa.

Lisäksi tuotantoa voi hänen mukaansa pitää järkevänä, sillä kuljetusmatkat ovat lyhyet ja vesijalanjälki pieni.

Pihlajaviita puolestaan muistuttaa, että valtaosa rehuksi kasvatettavista kasveista, kuten nurmet ja viljat ovat kotimaisia. Hänen mielestään ei pidä unohtaa sitä, että lihantuotannossa syntyviä sivuvirtoja hyödyntävä kiertotalous vähentää ympäristökuormitusta. Sivuvirrat menevät kaikilla kolmella yrityksellä kotimaassa muun muassa lemmikkieläinten ruokintaan.

Yli 300 johtavaa kokkia ja ruoka-ammattilaista on jättänyt Ruokavirastolle julkilausuman, vetoomuksen, että myös Suomessa voisi hyödyntää ruhonosia monipuolisesti. Ravintolat tilaavat niitä nyt muista EU-maista.

Teurastamoilla hyvät pisteet

Ilmastonmuutos tuo uusia riskejä lihantuotantoon. Kun sää lämpenee, tautiriskit kasvavat ja kylmäketjujen hallinta vaikeutuu.

Alkuvuoden uutisointi siitä, että Puolassa laittomasti teurastettua lihaa oli päässyt Suomen markkinoille, pysäytti monet kuluttajat. Ruokavirasto seuraa jatkuvasti Euroopan unionin hälytysjärjestelmän (RASFF, Alert System for Food and Feed) kautta, onko jäsenmaissa havaittu ongelmia.

Petoksellinen toiminta on alkanut kiinnostaa myös tutkijoita. EU:n hallinnollisen avunannon ja yhteistyön järjestelmä AAC (Administrative Assistance and Cooperation) kerää tietoa niistä.

− Osa ilmoitetuista tapauksista ei loppujen lopuksi osoittaudu rikkomuksiksi, sanoo dosentti Riikka Laukkanen-Ninios Helsingin yliopiston elintarvikehygienian ja ympäristöterveyden osastolta.

Suomessa on hyvä eläintautitilanne. Jonkin verran on kuitenkin uhkia ilmassa, kuten afrikkalainen sikarutto, dosentti Riikka Laukkanen-Ninios kertoo.
Kuva: Fotoyks

Suomessa tuotantoketjua voi hänen mukaansa syystä pitää läpinäkyvänä ja jäljitettävänä. Eläinten olosuhteita seurataan tiiviisti koko elinkaaren ajalta tuotteen myyntiin asti.

Tiedostavat kuluttajat tarkistavat pakkausten tuoteselosteista alkuperämaan. Jo nyt joidenkin valmistajien tuotteisiin on merkitty myös tila, jolla liha on tuotettu. Omaan harkintaan jää, ottaako halvemman vaihtoehdon, mustan hevosen.

− Jonakin päivänä pakkauskoodista on suora yhteys tilalle. Siitä selviävät kaikki tärkeät indikaattorit, kuten eläinten sairastavuudet, hiilijalanjäljet ja päästöt, arvioi ympäristöterveydenhuollon erikoiseläinlääkäri Outi Lepistö Envirovetista.

Euroopassa havahduttiin Laukkanen-Ninioksen mukaan vuonna 2014 teurastamohygienian osalta siihen, että ryhtiliike olisi paikallaan. Se ei ollut huonolla tolalla aikaisemminkaan, mutta puhtaus oli ehkä otettu itsestään selvyytenä.

Ruokaviraston Elintarviketurvallisuus Suomessa -raportissa 84 prosenttia teurastamoista sai arvioinneissa vuonna 2017 oivallisen tai hyvän tuloksen, ja ainoastaan 2,3 prosentissa tarkastuksissa oli havaittu moitteita.

Suomessa on 15 suurempaa ja noin 50 pienempää teurastamoa. Eläintiloja on noin 19 700, kun esimerkiksi Ranskassa niitä on 270 000.

Ei turhaa lääkintää

Envirovet on laajentanut eläinten hyvinvointiauditoinnit tilojen lisäksi myös teurastamoille. Lepistö on samaa mieltä Laukkanen-Ninioksen kanssa siitä, että Suomessa eläinten elinolosuhteet ovat hyvät, ja ketjua seurataan tarkkaan eläinten hyvinvoinnin ja elintarvikehygienian kannalta.

− Tämä tarkoittaa muun muassa riittävää ennaltaehkäisevää terveydenhuoltoa ja sairauksien hoitamista, sanoo Lepistö.

Suomessa antibioottien käyttö on Laukkanen-Ninioksen mukaan vastuullista ja hallittua. Tätä seurataan vertaamalla myyntiä kunkin maan eläinyksikkömääriin.

Teurastamoilla WELFARE QUALITY® -auditoinneissa arvioidaan muun muassa sinne tuotavien eläinten paastoajan pituutta kuljetuksessa ja navetassa, tilan määrää sekä eläinten ontumista tai liukastelua.

Tiedottamisen osalta kuluttajien tilanne parantuu entisestään, sillä toukokuun alusta alkaen lihan alkuperämaa on pitänyt ilmoittaa myös ravintoloissa.

Lisäksi Luonnonvarakeskuksella on menossa Eläinten hyvinvointimerkki -hanke. Sen tavoitteena on selvittää muun muassa, millainen eläinten hyvinvointimerkki vastaisi kuluttajien vaatimuksiin.

Kaikille eläinlajeille on tehty oma hyvinvoinnin auditointimalli, ympäristöterveydenhuollon erikoiseläinlääkäri Outi Lepistö sanoo.
Kuva: Sirpa Juvonen