Onko suurista D-vitamiiniannoksista hyötyä?

Elintarvikkeiden täydentäminen D-vitamiinilla on ollut yksi suomalainen menestystarina. Suomessa on kansainvälisesti verrattuna hyvä väestötason keskimääräinen D-vitamiinitaso. Siihen on suuresti vaikuttanut vuonna 2003 alkanut nestemäisten maitovalmisteiden ja kasvirasvalevitteiden täydentäminen D-vitamiinilla, varsinkin sen jälkeen, kun määriä lisättiin vuonna 2010. Vuonna 2011 tehdyssä tutkimuksessa suomalaisten verestä mitattu keskimääräinen D-vitamiinipitoisuus oli 65 nmol/l ja vain yhdeksällä prosentilla tutkituista pitoisuus oli alle suositellun vähimmäispitoisuuden 50 nmol/l.¹

Yksittäisillä ihmisillä saanti voi silti jäädä vähäiseksi, sillä D-vitamiinin lähteitä ruokavaliossa on edelleen vähän. Jollei päivittäin käytä nestemäisiä maitovalmisteita tai vastaavia D-vitaminoituja kasvipohjaisia tuotteita ja kasvirasvalevitteitä tai ei syö runsaasti kalaa, jää D-vitamiinin saanti ruuasta vähäiseksi. Myös luomua suosivilla D-vitamiinin saanti voi olla vähäistä, sillä luomutuotteisiin ei saa lisätä D-vitamiinia, rasvatonta luomumaitoa lukuun ottamatta. Silloin varsinkin pimeään talviaikaan on syytä turvata D-vitamiinisuositusten täyttyminen D-vitamiinilisillä.

Uutisointi ja somekeskustelu D-vitamiinin merkityksestä terveydelle on hiukan laantunut huippuvuosien jälkeen, mutta aika ajoin se edelleen putkahtaa pintaan. D-vitamiinin puutoksen rooli COVID-19-pandemiassa on ollut paljon esillä. Lopullista vastausta nykysuosituksia merkittävästi suurempien D-vitamiiniannosten hyödyistä koronainfektion ehkäisyssä tai siihen liittyvässä kuolleisuudessa ei ole vielä saatu.

COVID-19-infektion vuoksi sairaalaan joutuneilta on tutkimuksissa mitattu matalampia elimistön D-vitamiinipitoisuuksia kuin terveiltä verrokeilta. Tämä voi kuitenkin olla ennemmin infektion seuraus kuin sen syy, sillä akuutin infektion tiedetään laskevan elimistön D-vitamiinipitoisuuksia.

Toistaiseksi ei ole vahvaa tutkimusnäyttöä siitä, että suosituksia suuremmilla D-vitamiiniannoksilla voitaisiin ehkäistä COVID-19-infektiota tai siihen liittyvää kuolleisuutta. Koska D-vitamiinilla kuitenkin tiedetään olevan merkittävä rooli immuunipuolustuksessa, kannattaa huolehtia edes nykyisten saantisuositusten täyttymisestä.

Väestötutkimuksissa D-vitamiinin puute on ollut yhteydessä käytännössä kaikkien kroonisten sairauksien sekä ennenaikaisen kuolleisuuden riskiin. Viimeisen vuosikymmenen aikana tehtyjen kokeellisten tutkimusten tulokset suurten D-vitamiiniannosten hyödyistä ovat olleet vaatimattomia. Yksi syy tähän voi olla se, että monessa tutkimuksessa suurella osalla tutkittavista on jo tutkimuksen alussa ollut hyvä elimistön D-vitamiinitila, jolloin lisämäärästä ei ole enää ollut suurta hyötyä.

Jatkuvasti lisääntyvän tutkimustiedon parista on kuitenkin noussut heikkoja signaaleja, jotka voivat osoittautua tärkeiksi tai sitten hukkua takaisin taustakohinaan, kun tutkimustietoa kertyy lisää. Mahdollisia hyötyjä suosituksia suuremmilla D-vitamiiniannoksilla on nähty esimerkiksi syöpäkuolleisuuteen, hengitystieinfektioihin, sokeriaineenvaihduntaan ja masennukseen. Vuorokausiannokset näissä tutkimuksissa on usein vaihdelleet 50 ja 100 mikrogramman välillä, tosin hengitystieinfektioiden ehkäisyssä hyötyä on nähty jo 10–25 mikrogramman annoksilla. Tarvitaan kuitenkin lisää näyttöä hyödyistä, ennen kuin nykyisiä väestötason D-vitamiinisuosituksia merkittävästi muutetaan.

Tiedetään, että ihmisten välillä on eroja siinä, miten paljon syöty D-vitamiini nostaa elimistön D-vitamiinipitoisuuksia. Vielä ei kuitenkaan voida antaa yksilöllisiä suosituksia D-vitamiinimääristä. Voi olla, että jotkut ihmiset tarvitsevat toisia suurempia D-vitamiiniannoksia samojen fysiologisten vaikutusten aikaansaamiseksi. Tutkimus tuonee tähänkin asiaan aikanaan valaistusta.

Lähde:

¹Jääskeläinen T ym. 2017. The positive impact of general vitamin D food fortification policy on vitamin D status in a representative adult Finnish population: evidence from an 11-y follow-up based on standardized 25-hydroxyvitamin D data. Am J Clin Nutr 105:1512–20.