Uuselintarvikeasetus: Kasvipohjaisten tuoteinnovaatioiden lainsäädännöllinen asema pitää määrittää ennen kuluttajamyyntiä

Kauppojen hyllyille ja etämyyntiin on tullut lyhyessä ajassa suuri määrä uudenlaisia kasvipohjaisia ruokainnovaatiota, joissa käytetään erilaisia kasviperäisiä valmistusaineita. Tälläkin hetkellä lukuisia tuoteinnovaatioita uusista kasviproteiineista ja -ainesosista suunnitellaan ja testataan laboratorioissa ja tuotantolinjoilla.

Innovaatioinnostuksessa lainsäädännön asettamista raameista ei useinkaan tiedetä, joten yllätyksiä voi olla edessä. Yksi keskeisiä kysymyksiä on, meneekö uusi tuote EU:n uuselintarvikeasetuksen (EU) 2015/2283 alle, ja jos menee, mitä se tarkoittaa käytännössä.

Termillä uuselintarvike (engl. novel food) tarkoitetaan uudenlaista elintarviketta tai ainesosaa, josta ei ole aiempaa käyttökokemusta EU:n alueella ja jonka käytön turvallisuus kuluttajille tulee varmistaa hyväksymismenettelyllä ennen kuluttajamyyntiä.

Kriittinen päivämäärä aiemmalle käytölle on 15. toukokuuta 1997. Elintarvike tai ainesosa luokitellaan uuselintarvikkeeksi, jos sitä ei ole käytetty EU:ssa merkittävässä määrin ihmisravinnoksi ennen tuota ajankohtaa ja jos se kuuluu vähintään yhteen asetuksessa määriteltyyn luokkaan. Käyttöä elintarvikkeena EU:n ulkopuolella ei huomioida.

Mahdollinen luokka voi olla esimerkiksi elintarvikkeet, jotka koostuvat, ovat peräisin tai on valmistettu kasveista tai niiden osista tai elintarvikkeet, jotka koostuvat, ovat peräisin tai on valmistettu eläinten, kasvien, mikro-organismien, sienten tai levien solu- tai kudosviljelmistä.

Elintarvikealan toimija vastaa tuoteluokittelusta

Elintarvikelain (23/2006, 16 §) mukaan elintarvikealan toimija vastaa siitä, että tuote on turvallinen ja elintarvikkeita koskevien määräysten mukainen. Uuselintarvikeasetuksen mukaan toimija on vastuussa tuotteen lainsäädännöllisestä luokittelusta.

Luokittelu ei ole helppoa monestakaan eri syystä. Käyttöhistoriaa voi olla vaikea löytää yli 20 vuoden takaa tai sitä ei ole. Rajan vetäminen perinteisen tuotteen ja uuselintarvikkeen välille on usein vaikeaa. Vaikka uudenlaisen kasviproteiinin lähde olisi tuttu ja turvallinen perinteinen kasvi (esim. herne), siitä eristetty tai valmistettu ainesosa (esim. valikoitu proteiinifraktio tai peptidit) on eri tuote kuin itse herne tai herneistä valmistettu, perinteisesti käytetty tuote (esim. hernejauho tai herneproteiini).

Hyvä esimerkki on mung-papu-proteiini-isolaatti, joka on luokiteltu uuselintarvikkeeksi. Proteiini-isolaatille ei löydy käyttöhistoriaa, vaikka mung-papua (Vigna radiata) ja mung-papujauhoa on käytetty ravintona ennen vuotta 1997. Muita esimerkkejä ovat koaguloidut perunaproteiinit ja niiden hydrolysaatit sekä rapsiproteiini, joka on vesipitoinen, runsaasti valkuaista sisältävä uute rapsipuristekakusta ja peräisin ei-muuntogeenisistä Brassica napus L.- ja Brassia rapa L. -kasveista (proteiinipitoisuus ≥ 90 %). Muita suomalaistenkin kauppojen hyllyillä olevia kasvituotteita löytyy uuselintarvikelistalta, kuten chian siemenet (Taulukko 1).

Sen sijaan pettu eli Suomessa sota-aikana käytetty männyn nila -ja jälsikerros ei ole uuselintarvike EU:ssa, koska sitä on käytetty laajasti ennen vuotta 1997. Myöskään Nyhtökaura® ei ole uuselintarvike. Se valmistetaan tunnetuista elintarvikekasveista perinteisin menetelmin, ja se vastaa käyttötarkoitukseltaan perinteisiä elintarvikkeita. Samaan ryhmään kuuluu myös Härkis®-härkäpapuvalmiste.

Määrittely edellyttää vahvaa lainsäädäntöosaamista

FUuselintarvikeasetus ei anna tarkkoja määrällisiä tai laadullisia kriteereitä sille, milloin tuote katsotaan perinteiseksi ja milloin uuselintarvikkeeksi. Siksi tarvitaan vahvaa lainsäädännön osaamista. Yritysmaailmassa tavoitteena on usein välttää uuselintarvikestatus, koska hakemusprosessi vaatii hyvää suunnittelua, paljon eri toimia ja resursseja.

Uuselintarvikehakemusprosessi kannattaa, jos tuoteinnovaatio on lupaava, resurssit riittävät ja haku on ainoa tie kuluttajamarkkinoille. Prosessin aikana uuden elintarvikkeen turvallisuus kuluttajille tulee varmistettua pohjia myöten. Markkinointiluvan yhteydessä voi saada myös viiden vuoden tietosuojan turvallisuustutkimuksille, jos hakijalla on yksinoikeus tutkimustuloksiin ja ne ovat välttämättömät turvallisuuden toteamiseksi.

Viranomaisilta on mahdollisuus pyytää virallista luokittelua ns. kuulemispyynnön kautta, jos toimija ei ole varma tuotteen lainsäädännöllisestä luokittelusta uuselintarvikkeeksi. Se tehdään siinä EU-jäsenvaltiossa, jossa tuote aiotaan tuoda markkinoille ensi kertaa. Luokittelun tulos julkistetaan Euroopan komission kotisivuilla. Esimerkiksi mung-papu-proteiini-isolaatti on saanut luokittelun uuselintarvikkeeksi tämän prosessin kautta (Taulukko 2).

Hakemus- vai ilmoitusmenettely?

Jos uusi valmistusaine tai elintarvike täyttää uuselintarvikkeen kriteerit, siitä tulee valmistella hakemus ja jättää se viranomaisten arvioitavaksi. Hakemuksessa pitää esittää kattavat tuotetiedot sekä tutkimukset sen turvallisuudesta aiotussa käyttötarkoituksessa. Hakemuksessa tulee esittää elintarvikeryhmät, jossa sitä aiotaan käyttää ja minkä verran. Hakemusprosessi kestää 1,5–2 vuotta.

Perinteiset, EU:n ulkopuolisissa eli kolmansissa maissa käytetyt elintarvikkeet on mahdollista tuoda markkinoille uuselintarvikkeena niin sanotulla ilmoitusmenettelyllä. Se on lyhyempi ja kevyempi prosessi kuin tavallinen hakemus. Vähintään 25 vuoden turvallinen käyttöhistoria pitää esittää osana hakemusta. Muun muassa sinikuusaman marjat ja kaakaon hedelmäliha ovat saaneet uuselintarvikehyväksynnän perinteisen käytön perusteella.

Markkinoilla joskus laittomia uuselintarvikkeita

Markkinoilta löytyy ajoittain laittomia uuselintarvikkeita esimerkiksi ravintolisien ainesosina. Hyväksymätön uuselintarvike vedetään välittömästi pois markkinoilta. Myös RASFF -ilmoitus (Rapid Alert System for Food and Feed) tehdään muiden maiden viranomaisille.

Vuonna 2018 RASFF -ilmoituksia tehtiin EU-raportin mukaan yli 50. Lisäksi hyväksymättömän uuselintarvikkeen markkinointi heikentää Suomessa yrityksen Oiva-merkinnän jopa tasolle huono. Joissakin EU-maissa siitä seuraa myös välitön sakkorangaistus, mutta ei Suomessa.

Lisätietoja: mari.lyyra@medfiles.fi

ruokavirasto.fi/yritykset/elintarvikeala/valmistus/yhteiset-koostumusvaatimukset/uuselintarvikkeet