Kemikaalien vaaran ja riskin käsitteitä pitää selkiyttää

Osa kemiallisista yhdisteistä päätyy ravintoon ympäristön kautta, jotkut lisättyinä paranteina tai valmistuksen aikana muodostuvina, uusina yhdisteinä. Kemikaalien ominaisuudet vaihtelevat suuresti, ja joillakin voi olla myös haitallisia vaikutuksia.

Ruokaviraston erikoistutkijan Pertti Koiviston mukaan monet kemikaalit saattavat olla vaarallisia sellaisinaan, mutta niiden riskit terveydelle eivät välttämättä toteudu, koska pitoisuudet ovat alhaisia elintarvikkeissa.

− Turvallisuuden kannalta haitallisimpia lienevät prosessissa muodostuvat kemikaalit, kuten akryyliamidi ja PAH-yhdisteet eli polysykliset aromaattiset hiilivedyt. Prosessoitu ruoka ei sinällään ole sen kummempaa, mutta esimerkiksi paistaminen tai savustaminen ovat nykynormein haastavia toteuttaa varsinkin kotiolosuhteissa. Prosessointi taidetaan ymmärtää myös kemikaalien lisäämisenä elintarvikkeisiin. Tätä olisi hyvä selkeyttää, onhan esimerkiksi perunoiden keittäminen prosessointia, Koivisto tiivistää.

Yksittäisillä kemikaaleilla ei pystytä jäämätasoilla osoittamaan haittoja: usein epidemiologian tarkkuus ei riitä, ja altistumistiedot ovat vajavaiset.

− Epidemiologisesti kemikaalien aiheuttamaa tautitaakka on vaikea erottaa huonosta ravitsemuksesta johtuvasta terveyshaitasta. Toisaalta esimerkiksi hormonihäiritsijöille ei ole vielä edes selkeää määritelmää. Mitkä yhdisteet ovat jo tunnettujen lisäksi merkittäviä ja kuinka voimakkaita ne ovat, on hankala asia, Koivisto toteaa.

Miten turvalliset raja-arvot määritellään?

Turvallisen pitoisuuden määritelmää käyttää esimerkiksi Euroopan elintarvikeviranomainen EFSA tehdessään arvioita kemikaaleista. Koiviston mukaan turvallisen tai pienimmän haitallisen pitoisuuden tutkiminen on haastavaa. Turvallisuuspohjaisessa määrittelyssä annos-vaste-suhteen määrittely on oleellista. Onnistuneilla koejärjestelyillä pystytään johtamaan turvalliseksi tunnettu raja-arvo. Yhdisteen tai yhdistejoukon turvallisuus on testattava, jos halutaan kemikaalikohtainen arvio.

− Kaikkia kemikaaleja ei ole tutkittu, eikä ole välttämättä järkevääkään tutkia. Haasteellista on myös se, että samojenkin tutkimusten pohjalta voidaan päätyä erilaisiin turvallisiin pitoisuuksiin. Raja-arvoja voidaan määritellä alhaisemmiksikin, kuten joidenkin torjunta-aineiden kohdalla on tehty¹.

Erittäin pienten pitoisuuksien kohdalla voidaan käyttää nykyisin TTC-periaatetta (Treshold of Toxicological Concern), jota EFSA juuri päivittää ja jossa asiantuntija voi tulkita hyvin pienen pitoisuuden olevan merkityksetön.

− Esimerkiksi syöpävaaralliselle aineelle on arvioitu, että 0,15 mikrogrammaa/päivä on haitaton määrä, Koivisto tarkentaa².

Antibioottijäämä tai homemyrkkytapaus ei ole yksittäisenä tapauksessa akuutti terveysvaara. Ruokamyrkytykset taas ovat lähinnä bakteerien tai virusten aiheuttamia. Kemiallisilla yhdisteillä ei-akuutit terveysvaikutukset ovat merkitsevämpiä, kuten EFSAn arviointi ympäristömyrkkynä esiintyvistä PFOS-yhdisteistä (perfluoroyhdisteet³ ), jota käytetään likaa hylkivissä pinnoiteaineissa ^3,4.

Yhdisteet ovat akuutisti toksisia eläinmallissa pitoisuudella 500 mg/kg, mutta terveysvaikutus kolesteroliin havaitaan jo paljon pienemmällä pitoisuudella. Akuutisti toksisia pitoisuuksia ei elintarvikkeissa esiinny, ja jäämätasokin on usein mittauskyvyn rajoilla.

− Allergeenien kohdalla pakkausmerkinnät ovat tärkeitä. Toisaalta esimerkiksi pähkinät ja siemenet voivat sisältää raskasmetalleja tai homeen muodostamaa aflatoksiinia, joiden haitat eivät kuitenkaan nouse liian korkeiksi suositusten mukaisissa käyttömäärissä, Koivisto kertoo.

Turvallisuustutkimusta lisää Suomeenkin

Pertti Koiviston mukaan tilanne näyttää kemikaalialtistumisen osalta yleisellä tasolla hyvältä, vaikka prosessissa muodostuvat altisteet ovat nousseet enemmän esille. Tanskaan siirtynyt EU:n referenssilaboratorio tullee laajentamaan tutkimusaluetta merkittävästi. Aikaisemmin kohteena ovat olleet pääosin PAH-yhdisteet. Suomessa Ruokavirasto tutkii haitallisia aineita lähinnä elintarvikkeiden raaka-aineista.

Myös valmiiden tai prosessoitujen tuotteiden tutkimusta voisi jatkaa, kuten on tehty EU:n rahoittamassa Total Diet Study -hankkeessa.

− Kemikaalien turvallisuustutkimukseen pitäisi saada lisättyä kiinnostusta ja osaamista Suomessakin. Esimerkiksi haitallisten aineiden biomonitorointia ravitsemustutkimusten jatkoksi olisi hyvä tehdä, vaikka siinäkin on haasteensa. Muun muassa vuorokausivirtsanäytteestä voisi tehdä useita altisteita samasta näytteestä. Myös torjunta-aineille altistumisen taso olisi hyvä tietää tarkemmin, jotta turha keskustelu vaaroista vähenisi, Koivisto sanoo.

Hän perää lisää keskustelua vaaran ja riskin ymmärtämiseksi myös nanomateriaaleilla. Yksi esimerkki on titaanidioksidi (E171), jota käytetään valkoisena pigmenttinä. Sitä on myös muun muassa aurinkovoiteissa suojana UV-säteilyä vastaan.

− Myös torjunta-aine glyfosaattiin liittyvä keskustelu on sekavaa: torjunta-ainevalmistetta ja sen yhtä komponenttia (glyfosaatti) on usein vaikea erottaa toisistaan. Toinen esimerkki on sydänlääkkeen nitrosoamiini. Lääke vedettiin varmuuden vuoksi markkinoilta. Samalla mainittiin, että nitrosamiineja on myös makkarassa. Ei nitrosamiini ole sen turvallisempaa makkarassakaan, johon sitä muodostuu muun muassa nitriitistä. Saanti on kuitenkin vähäistä ja nykykäsityksen mukaan turvallisella tasolla.

Uutta tutkimustietoa tarvitaan

Uutta tietoa kemikaaleista tulee koko ajan maailmalta. Suomessa tehdään jonkin verran hankepohjaista turvallisuustutkimusta, mutta kemikaalien kohdalla toiminta on nykyisin vähäisempää. Pertti Koiviston mielestä toksikologista kemikaalien tutkimusta tarvittaisiin edelleenkin, koska hyvälle riippumattomalle tiedolle on käyttöä.

− Noloa on tässä mielessä Suomen kannalta se, että Euroopan kemikaalivirasto on perustettu Suomeen. Koivisto toteaa.

Ruokavirasto (ennen Evira) ei tutki virkatyönä haitallisten yhdisteiden haitallisuutta, vaan lähinnä seuraa kirjallisuutta ja EFSAn raportteja. Valvonta-ohjelmiin mahtuu suhteellisen vähän kontaminantteja, koska näytevirrat ovat suuria lääke- ja torjunta-aineiden valvonnassa. Luonnonvarakeskus on kerännyt ruokafaktasivulle tietoja altisteista ja seurantaohjelmista markkinoinnin tarpeisiin⁵.

− EFSAn riskinarviointien yhteydessä voi olla toive lisätutkimuksista riskinarvioinnin tarpeisiin. Osa monitorointisuosituksista on nähtävillä myös maa- ja metsätalousministeriön verkkosivuilta⁶. EU-maat tuottavat monitorointidataa EFSAn käyttöön lähinnä projektiluontoisesti. Ruokaviraston riskinarviointiyksikössä resurssit kemikaaliasioihin ovat myös pienet, mutta osaaminen hyvää kemikaali- ja saantitietojen yhdistämisessä, Koivisto summaa.

Viitteet:

¹ https://mmm.fi/torjunta-ainejaamat

² https://www.efsa.europa.eu/en/topics/topic/threshold-toxicological-concern

³ https://www.efsa.europa.eu/en/efsajournal/pub/5194

⁴ https://www.ymparisto.fi/pop

⁵ https://www.luke.fi/ruokafakta/liha-ja-kala/laakejaamat-ja-kielletyt-aineet/

⁶ https://mmm.fi/vierasaineet)

⁷ https://vizhub.healthdata.org/gbd-compare/

⁸ https://thl.fi/fi/web/ymparistoterveys/riskinarvio/tautitaakka