Elintarvikeyritysten pitäisi kysyä itseltään: mitä oikeasti tarvitaan?

Kestävyyttä kuvataan perinteisesti kolmella osittain päällekkäisellä ympyrällä, jotka kuvaavat ekologista, taloudellista ja sosiaalista kestävyyttä. Keskikohdan, jossa ympyrät ovat päällekkäin, ajatellaan olevan win-win-win -tilanne. 

Ajatusmallissa on kyse heikosta kestävyydestä, sillä perusoletuksena on, että järjestelmän kaikki osa-alueet voivat kasvaa rajattomasti.  

Planetaarisia rajoja voidaan hahmottaa piirtämällä ympyrät sisäkkäin. Ekologista kestävyyttä kuvaava ympyrä on uloimpana, sen sisällä on sosiaalista vastuuta kuvaava ympyrä ja sen sisällä taloudellista vastuuta kuvaava ympyrä. Malli kuvaa vahvaa kestävyyttä kuten sitä, että taloudelliselle kasvulle on rajallisella planeetalla rajat. 

– Vahvaa kestävyyttä on vaikea jalkauttaa, koska taloudellinen kasvu on ensisijainen päämäärä. Jatkuvalla talouskasvulla on kuitenkin isot vaikutukset luontoon emmekä ainakaan vielä osaa kytkeä talouskasvua irti ekologisista haitoista, kertoo kestävyystieteiden tohtori ja kestävyysasiantuntija Jessica Jungell-Michelsson Gro Sustainability Advisors Oy:stä.  

Heikko ja vahva kestävyys 

Heikossa kestävyydessä ajatellaan, että luonnonvarojen kulutus voidaan korvata ihmisen luomalla pääomalla. Esimerkiksi puutuolin arvon ajatellaan olevan verrattavissa tuolin raaka-aineeksi käytetyn metsässä kasvavan puun arvoon.  

Vahvassa kestävyydessä erilaisten pääomien ajatellaan täydentävän eikä korvaavan toisiaan, jolloin puun arvon ei ajatella rajoittuvan siihen, mitä siitä voidaan valmistaa. Siihen kuuluvat myös kaikki ne ekosysteemin tarjoamat hyödyt ja elämän edellytykset, joita puu ja metsä ylläpitävät. 

– Luonnosta saatava pääoma ja talousjärjestelmässä syntyvä taloudellinen pääoma ovat toisistaan riippuvaisia. Taloudellista arvoa ei voi syntyä ilman luonnon tarjoamia edellytyksiä. Siksi luonnon pääomaa ei voida loputtomasti korvata taloudellisella pääomalla, eivätkä ne ole keskenään korvattavissa. 

Heikossa kestävyydessä teknologian ajatellaan ratkaisevan monet kestävyyshaasteet, vahvassa puolestaan keskitytään luonnon pääoman säilyttämiseen ja resurssien varovaiseen käyttöön.  

Kestävyyden osa-alueet ovat vahvassa kestävyydessä täysin toisistaan riippuvaisia. Ajatusmallissa ihmisen toiminta sopeutuu luonnon rajoihin, ekosysteemit pyritään säilyttämään toimivana ja ihminen mielletään osaksi luontoa. 

– Vahvassa kestävyydessä pyritään ratkaisemaan kestävyysongelmia puuttumalla niiden syvällä oleviin yhteiskunnallisiin rakenteisiin, tarkastelemalla kriittisesti nykyistä talousjärjestelmäämme sekä haastamalla ja muuttamalla ajattelu- ja toimintatapojamme ja yhteiskunnallisia normeja. 

Kriittinen katse tuotantoon 

Elintarvikejärjestelmä ei tällä hetkellä perustu siihen, mitä ihmiset oikeasti tarvitsevat voidakseen hyvin, vaan uusia haluja luodaan jatkuvasti.  

Kohtuuteen keskittyvässä järjestelmässä hyvä elämä tapahtuu planeetan rajoissa ja terveellistä ruokaa on riittävästi. Hyvään elämään kuuluu myös se, että välillä saa nauttia ja juhlia. 

– Kyse ei ole kaikkien herkkujen poistamisesta lautaselta vaan kohtuudesta.  

Jungell-Michelssonin mukaan yritysten pitäisi tarkastella omaa tuotantoaan kriittisesti ja kysyä: mitä oikeasti tarvitaan? Millainen ruoka täyttää perustarpeemme ilman, että sen tuottaminen vahingoittaa luontoa liikaa? Onko tuoteportfoliossa jotain, mitä pitäisi vähentää ihmisen ja luonnon hyvinvoinnin kannalta?  

Kohtuus saatetaan helposti mieltää luopumiseksi, mutta kyse on myös hyvän säilyttämisestä ja siihen keskittymisestä. Yrityksen on hyvä tarkastella sitä, mitkä tuotteet tukevat jo nyt ihmisten ja ympäristön hyvinvointia.  

Tällä hetkellä tarjolla on liikaa sekä ihmisille että luonnolle haitallisia elintarvikkeita, ja ne muodostavat syömisemme perustan. Malli pitäisi kääntää toisinpäin. 

Tarvitaan vahvempi luontokytkös  

Jessica Jungell-Michelsson on kestävyystieteiden tohtori ja toimii Gro Sustainability Advisors Oy:ssä kestävyysneuvonantajana. Hän on myös Paulig Groupin ja Nokian Panimo Oyj:n hallitusten jäsen. Jungell-Michelsson väitteli Helsingin yliopistosta vuonna 2024 aiheesta Sufficiency in Food Business: A Strong Sustainability Perspective.  Väitöskirjatutkimuksessaan Jungell-Michelsson haastatteli 20 suomalaisen elintarvikeyrityksen johtajaa siitä, näkyvätkö kohtuuden periaatteet liiketoiminnassa.  

–  Elintarvikeyritysten toiminta perustui heikkoon kestävyyteen. Tämä on ymmärrettävää, koska kova kilpailu ja jatkuva talouskasvu on se kenttä, jossa yritykset pelaavat. Ymmärrys yhteiskunnasta osana luontoa puuttuu. 

Tutkimuksen mukaan vastuullisuustyö näytti perustuvan paljon myös sosiaaliseen kanssakäymiseen ja muiden yritysten vastuullisuustyöstä oppimiseen, ei niinkään ymmärrykseen luonnon prosesseista. Tarvitaan vahvempi luontokytkös, jos haluamme siirtyä kohti vahvempaa kestävyyttä. 

– Hallitustyössä joudun toimimaan osakkeenomistajien hyväksi, mutta olen ottanut tehtäväkseni nostaa luontokysymykset aina esiin ja pitämään niitä esillä. Nostan luontoa esiin ikään kuin sidosryhmänä. Jokaisessa päätöksessä pyrin ottamaan näkökulman, kuinka tämä vaikuttaa luontoon ja yrityksen kestävyystavoitteisiin. 

Kestävyystieteissä puhutaan paljon siitä, että kestämättömyyden juurisyy on ylikulutus. Yhteiskunnassa paneudutaan tähän harvoin esimerkiksi siksi, että yritysten liiketoimintamallit perustuvat pitkälti jatkuvasti kasvavaan kulutukseen. Jungell-Michelssonin mukaan kohtuus on tärkeä työkalu toisenlaisen elintarvikejärjestelmän rakentamisessa. 

Hän ehdottaa myös yritysten luontokytköstä vahvistettavan sillä, että johtajat ja päätöksentekijät käyvät paikoissa, joista yrityksen raaka-aineet tulevat ja joissa niitä kasvatetaan.