Digitaalinen elämäntapa arkipäiväistyy

Digital Network -verkoston perustaja Ville Tolvanen ja hänen kollegansa Juho Jokinen vakuuttavat, että seuraava askel työssä ja kotona on virtuaalinen elämäntapa. He perustivat Virtual Activistin, liiketoimintamallin, jonka pääsanoma on selkeä: virtualisaatio mullistaa ihmisten elämää, yritysten toimintaa ja kuluttamista.

− Teknologia mahdollistaa elämäntavan ja arjen, jossa moni asia on muuttunut, mutta itse teknologia ei ole enää keskiössä, Juho Jokinen tiivistää.

Esimerkkejä on monia. Ihmiset tottuvat tilaamaan ruuan verkosta kaupassakäynnin sijasta, käyttämään vuokra-autoa, myymään osaamistaan ja tekemistään päätyönantajan lisäksi parhaiten maksaville ja työskentelemään etänä sekä helpottamaan arkea muun muassa robottipölynimureilla ja kotiautomaatiolla.

− Tällainen tekeminen on nykyisin usein vain kaupunkilaisten ”early adoptereiden” keinovalikossa, mutta se laajenee ja arkistuu nopeasti ja avaa mahdollisuuksia onnellisempaan elämään, Jokinen tähdentää.

Hän uskoo, että virtuaalinen maailma on uusi normi kymmenen vuoden kuluttua. Silloin jääkaappi saattaa tilata maitoa tai pesukone annostella itse pesuaineen.

Virtualisointi säästää aikaa ja rahaa. Omistusauton sijasta ihmiset voivat vuokrata auton, jota käyttää ehkä useampi perhe. Etätyöskentelyn laajentuessa toimistotilaa tarvitaan vähemmän, työtapaamiseen lennetään harvemmin, ja tavaroiden toimitusketjut ovat suorempia.

− Yritykset maksavat toimistotyöntekijöille koko ajan kahdesta infrasta: digitaalisesta infrasta, jolla kaikki voivat tehdä etätöitä, ja fyysisestä infrasta, johon kaikki voivat tulla töihin ja tapaamisiin. Tässä ei ole järkeä. Yrityksillä on samanlaiset automaatio- ja virtuaalipalveluiden käyttömahdollisuudet kuin kuluttajillakin. Niillä automatisoidaan työtä, jota aiemmin tekivät ihmiset. Yritykset voivat myös muuttaa digitaalisiin kanaviin toimintoja, jotka aiemmin vaativat asiakkaan kohtaamisen liikepaikassa, Jokinen tarkentaa.

Yrityksille virtualisointisuunnitelma

Virtual Activistin perustajat kehottavat yrityksiä tekemään oman virtualisointisuunnitelman, jossa selvitetään, mitkä ovat yrityksen valmiudet toimia virtuaalisesti: missä voi säästää, mistä luopua, ja mitä kiinteitä kustannuksia voi korvata muuttuvilla. Sen jälkeen pitää muokata yrityksen strategiaa miettimällä, mitä mahdollisuuksia on esimerkiksi tuotteiden toimituksissa ja digitalisoinnissa, ja minkälaisella alustalla kannattaa toimia.

Virtualisointi muuttaa myös johtamista. On vaikeampi johtaa tiimiä, joka ei kokoonnu fyysisesti yhteen tai kokoontuu harvemmin.

− Virtualisoinnin tuoma työn murros tekee vaikeammaksi koukuttaa työntekijät tuottamaan arvoa vain yhdelle työnantajalle, kun verkossa on koko ajan käynnissä osaamisen huutokauppa. Yritykset pärjäävät virtualisoimalla oman toimintansa ja kehittämällä omaa tarjoamaansa, jotta he ovat valmiita kuluttajien muuttaessa tapojaan, Jokinen kertoo.

Seuraava askel on ihmisten ajatusten ja yrityskulttuurien muuttuminen yksi teko kerrallaan. Suurin este virtualisoinnille ovat ihmisten tavat, ei teknologia. Niiden muuttaminen on hidasta, mutta sitä voidaan kiihdyttää ”porkkanalla ja kepillä”.

− Kun yrityksen johto näyttää esimerkkiä ja palkitsee uudenlaista toimintatapaa, siitä tulee houkuttelevampaa. Kun yritys myy edullisemmin verkossa toimitettua tuotetta, siitä tulee houkuttelevampi. Kun vanhoista toimintatavoista töissä luovutaan, ihminen saattaa olla pakotettu muuttamaan ajatteluaan tai ainakin toimintaansa, Jokinen toteaa.

Myös sosiaalisen median käyttö kehittyy. Jokisen mukaan pääosa yrityksistä osaa hyödyntää somea hyvin, mutta kymmenen vuoden kuluttua paljon paremmin. Yritykset eivät ole vielä tottuneet maailmaan, jossa yritys ja sen toimijat ovat kaikki jatkuvasti saatavilla koko maailmalle.

Alkutuottajille oma myyntialusta?

Parhaimmillaan virtualisointi mahdollistaa Jokisen mukaan kestävän kasvun maailmanlaajuisesti. Se säästää paljon voimavaroja ja poistaa välikäsiä: tarjoaa kasvua eettisesti ja luontoa säästäen.

− Esimerkiksi Suomessa on vahvojen keskusliikkeiden ruokamarkkinat, ja hinnat painettu alas. Kuluttaja nauttii alhaisista hinnoista alkutuottajan kustannuksella. Entä jos arvoketju virtualisoitaisiin esimerkiksi vahvalla alustalla? Tämä ”tuoretuotteiden Amazon” mahdollistaisi kuluttaja- ja ravintolamyynnin oman alustansa kautta niin, että alkutuottaja pääsisi markkinoimaan tuotteensa suoraan alustan digitaaliselle ostajavirralle, Jokinen ehdottaa.

Alusta järjestäisi tarvittaessa logistiikan tilalta kuluttajalle ja mahdollisesti pakkaamisen ja välivarastoinnin. Ravintolat säästäisivät menoissaan, alkutuottajat saisivat paremman hinnan laatutuotteistaan, kuluttaja voisi tilata vihanneskorinsa kotiovelle säännöllisesti, ja kaupungin laidalla olevan kylmätukun voisi muuttaa tennishalliksi. Toimitusketjusta tipahtaisi vähintään yksi, parhaimmillaan useampi säilytystila tai pakastin pois.

− Virtualisointi vähentäisi energiankulutusta, tehostaisi logistiikkaketjua, antaisi kuluttajalle lisää valinnanvaraa ja aikaa sekä alkutuottajille paremman ansion. Häviäjinä olisivat perinteiset jakelijat, koska virtualisoitu toimitusketju kykenisi muuttamaan perinteisille jakelijoille kuuluneen bisneksen tehokkaammaksi ja reilummaksi. Voittajia olisivat tuottajat ja kuluttajat, Jokinen kuvaa.

Julkiset palvelut näyttävät esimerkkiä

Juho Jokisen mukaan Suomen suurin haaste työn ja liiketoiminnan virtualisoinnissa on työmarkkinamekanismin jähmeys.

− Ainakin nykyinen työmarkkinakeskustelu on valovuosien takamatkalla.

Jokinen kehuu, että Suomessa on virtualisoitu hienosti julkisia palveluita. Esimerkiksi tulorekisterit, veroehdotukset ja sähköiset palvelut ovat kansainvälisesti huippuluokkaa.

− Valtion palveluilla on ollut ja on jatkossakin iso merkitys näyttää esimerkkiä ja opettaa kansaa käyttämään digitaalisia palveluja ja etäpalveluina. Osin valtiovallan opettamana suomalaisilla kuluttajilla on loistavat valmiudet hyödyntää virtualisoinnin etuja, Jokinen kiittää.

Teollinen tuotanto on hyötynyt Suomen erinomaisesta teknologiaosaamisesta. Nyt tämä tietotaito pitäisi muuttaa tuotteiksi.

− Pitäisikö sellutehtaan toimittajan jatkossa myydä asiakkaalle tuotettuja tonneja, etäkäytetyn koneen käyntiaikaa vai tehdasinvestointia? Kuluttajatuotteissa suurin haaste on lisäarvon tuottaminen jalostamalla tuotteet kuluttajalle asti.

Myös ruuantuotanto on hyötynyt Suomen erinomaisesta teknologiaosaamisesta.

‒ Pitäisikö proteiinipirtelön toimittajan jatkossa myydä asiakkaalle tuotettuja tetrapakkauksia, kuntosalille asennetun koneen raaka-aineita vai DNA- ja verikokeen sekä ruokapäiväkirjan pohjalta rakennettua henkilökohtaista ravintolisää? Tyytyykö ruuan valmistaja niihin mahdollisuuksiin, joita jakelukanava sille tarjoaa, vai pyrkiikö se kuluttajarajapintaan itsenäisesti, Jokinen kysyy.

Hänen mukaansa teknologinen kehitys, median demokratisointi ja globalisaatio ovat helpottaneet valtavasti kuluttajalle suoraan tarjottavien tuotteiden kehittämistä ja toimittamista.

‒ Tämä näkyy kaupanalalla vahvasti esimerkiksi kuluttajaelektroniikassa, jota tilataan paljon suoraan valmistajalta. Ja tämä tulee näkymään myös ruuassa, Jokinen vakuuttaa.