Alkuperäisen alkuperän alku ja perä

Elintarvikkeiden pääraaka-aineen alkuperän ilmoittamisvelvoite astui voimaan 1.4.2020. EU-komission täytäntöönpanoasetuksen 775/2018 alussa komissio viittaa aiempaan elintarviketietojen antamisesta säädettyyn asetukseen ja KATSOO seuraavaa:

”Asetuksen (EU) N:o 1169/2011 26 artiklan 2 kohdan a alakohdassa edellytetään alkuperämaan tai lähtöpaikan ilmoittamista silloin, kun sen ilmoittamatta jättäminen voisi johtaa kuluttajaa harhaan kyseisen lopullisen elintarvikkeen todellisesta alkuperämaasta tai lähtöpaikasta, erityisesti siinä tapauksessa, että elintarvikkeen mukana seuraavista tiedoista tai etiketistä sellaisenaan voisi muuten saada sen käsityksen, että elintarvikkeella on eri alkuperämaa tai lähtöpaikka.”

Alku on, loppu on, ja peräkin saattaa olla, mutta onko mitään perää? Kertaus on toki opintojen äiti, mutta tautofonisen sanahöttöjuristerian sijaan lakialamainen kaipaa selkeää tekstiä. Kielenhuoltaja olisi Kelan tapaan tarpeen!

Tarkalleen ottaen komissio katsoo, mutta ei siis määrää, joten asetusta ei tarvinne noudattaa. Lainsäädännössäkin on hyvä tietää alkuperä, nyt se jää hämäräksi täytäntöönpanoasetuksen viittauksista huolimatta. Tosin yleisesti kyllä ymmärretään kaikenlaisen kryptisen lainsäädännön alkuperäksi Bryssel.

Tämä on lähinnä kummallista, merkillistä ja viime tingassa julkaistua.

”Jotta kuluttajat voivat tehdä tietoisempia valintoja, on tarpeen esittää tällä asetuksella erityiset säännöt, joita olisi sovellettava, kun pääainesosan alkuperämaa tai lähtöpaikka on annettu. Näillä säännöillä on varmistettava, että tällaiset tiedot ovat riittävän täsmällisiä ja merkityksellisiä.”

Jotta lainsäädäntöalainen voisi tehdä tietoisempia valintoja, pitäisi myös varmistaa, että lainsäädäntö on täsmällistä, merkityksellistä ja säädetään riittävän ajoissa. Nyt tämä on lähinnä kummallista, merkillistä ja viime tingassa julkaistua. Komission katsominen jatkuu:

” (3) Asetuksen (EU) N:o 1169/2011 26 artiklan 3 kohdassa säädetään, että kun elintarvikkeen alkuperämaa tai lähtöpaikka ilmoitetaan eikä se ole sama kuin pääainesosan, kyseisen pääainesosan alkuperämaa tai lähtöpaikka on myös ilmoitettava tai on mainittava sen olevan eri kuin elintarvikkeen alkuperämaa tai lähtöpaikka. Lisäksi siinä säädetään, että kyseisen kohdan soveltaminen edellyttää täytäntöönpanosäädöksen antamista.

(11) Tämän vuoksi on aiheellista, että tällaisessa pääainesosan ilmoittamisessa viitataan maantieteelliseen alueeseen, jonka kuluttaja ymmärtää helposti. Olisi kiellettävä sellaisten alueiden tai muiden maantieteellisten alueiden keksittyjen nimien käyttö, jotka eivät ole merkityksellistä tietoa tai saattavat johtaa kuluttajaa harhaan pääainesosan todellisen lähtöpaikan suhteen.”

Karjalanpiirakka johtaa epätietoiset harhaan, koska yhdenkään raaka-aineen alkuperä ei todennäköisesti ole Karjala.

”Jos elintarvikkeen alkuperämaa tai lähtöpaikka esitetään sanallisesti, 2 artiklan mukaisesti esitettävien tietojen on oltava samassa nähtävissä olevassa kentässä kuin elintarvikkeen alkuperämaata tai lähtöpaikkaa koskeva merkintä.”

Tällainen lainsäädäntö on omiaan epätasa-arvoistamaan eri pakkauksia, sillä pyöreät pakkaukset ovat edullisemmassa asemassa neliskanttisiin tai suorakulmaisiin verrattuna.

Kysymyksiä ja vastauksia komission 31.1.2020 julkaistusta tiedonannosta:

2.1.1. Voiko etiketissä ilmoitettu elintarvikealan toimijan nimi / toiminimi johtaa asetuksen 26 artiklan 3 kohdan soveltamiseen?

”Asetuksen johdanto-osan 29 kappaleen ja 2 artiklan 2 kohdan g alakohdan mukaan elintarvikealan toimijan nimeä, toiminimeä tai osoitetta etiketissä ei ole pidettävä asetuksessa tarkoitettuna elintarvikkeen alkuperämaan tai lähtöpaikan ilmoittamisena. Sen vuoksi viittaukset elintarvikealan toimijan oikeushenkilöön eivät periaatteessa johda asetuksen 26 artiklan 3 kohdan soveltamiseen.

Tällaista ilmaisua voidaan kuitenkin pitää asetuksen 7 artiklan nojalla harhaanjohtavana elintarvikkeen todellisen alkuperämaan tai lähtöpaikan osalta, jos sitä korostetaan selvästi pakkauksessa ja jos tietty alkuperä tai lähtöpaikka on tuotu esiin näkyvästi eikä kyseinen alkuperä ole sama kuin elintarvikkeen pääainesosan alkuperä. Kansallisten toimivaltaisten viranomaisten olisi arvioitava tällaiset tapaukset ottaen huomioon kaikki etiketissä annetut tiedot ja tuotteen koko ulkoasu.”

Siis jos valmistajan tai myyjän nimi on painettu korostettuna (tummennettuna), pääraaka-aineen alkuperä on ilmoitettava. Jos se kirjoitettu normaaleilla kirjaimilla tai näkymättömällä musteella (= ei ole tuotu näkyvästi esiin), alkuperää ei tarvitse ilmoittaa. Jos valmistajan tai myyjän nimi ja osoite ei osoita tuotteen alkuperää tai lähtöpaikkaa, niin mikä sitten osoittaa?

3.1. Miten pääainesosa olisi yksilöitävä?

”Pääainesosan oikeudellisessa määritelmässä yksilöidään kahdentyyppisiä kriteereitä elintarvikkeen pääainesosan määrittämiseksi: a) määrällinen kriteeri, jonka mukaan ainesosan osuus elintarvikkeesta on yli 50 prosenttia, ja b) laadullinen kriteeri, jonka mukaan kuluttaja yleensä liittää ainesosan elintarvikkeen nimeen.”

Mansikkahillon pääainesosa on vesi. Veden alkuperä on siis ilmoitettava. Elintarviketietoasetuksen mukaan myös mansikan määrä on ilmoitettava, koska nimen mukaan se sisältää mansikkaakin. Jotta pakkausmerkinnät täyttävät molempien asetusten määräykset, nimen tulee vastaisuudessa olla ”Vesi-Mansikkahillo”.

Oi aikoja, oi lakeja! Eläinperäinen voi olla peräisin eläimestä tai tuotteesta riippuen myös eläimen perästä. Tällainen lainsäädäntö on hyvin ihmisperäistä. Viikkiin on syytä perustaa uusi oppiaine, elintarvikeoikeus, uuden ajan lainsäädännön ymmärtämiseksi.