Planetaariset rajat. Kaikkiin jo korkean riskin rajat ylittäneisiin globaalimuutoksiin on ruoan alkutuotannolla merkittävä osuus. Lähde: Richardson et al. 2023.
Tiede & TutkimusJuha Helenius

Suomi osana globaalia ruokajärjestelmää 

Elintarvikeala kohtaa kestävyyssiirtymän vaatimukset vain ketjuyhteistyöllä. On ajankohtaista löytää radikaalistikin uudet toimintamallit, joilla kohdata sekä globaalit että kotimaiset kestävyyshaasteet.

Ruokajärjestelmä1 tarkoittaa järjestelyjen ja toimintojen kokonaisuutta, jonka yhteiskunnallinen tarkoitus on ruoan saatavuuden varmistaminen sekä kansalaisten hyvä ravitsemusterveys. Sivistyneissä valtioissa järjestelmän arvopohja on ”oikeus ruokaan”.  

Ruokaturva toteutuu, kun kaikilla ihmisillä on fyysiset, sosiaaliset ja taloudelliset mahdollisuudet saada riittävästi turvallista ja ravitsevaa ruokaa, joka vastaa heidän tottumuksiaan sekä mahdollistaa aktiivisen ja terveen elämän. Jokainen elää ja vaikuttaa ruokajärjestelmässä, jos ei aktiivisella ruokakansalaisuudellaan, niin ainakin kuluttajan roolissa. 

Kansainvälinen tuotantopanos-, ruoan raaka-aine- ja elintarvikekauppa luovat järjestelmään iskunkestävyyttä2. Esimerkiksi huonoa kotimaan satokautta voidaan korvata tuonnilla.  

Samalla riittävä kansallinen omavaraisuus on kestävän ruokaturvan osa. Kansallinen omavaraisuus toteutuu, kun sekä panostuotannon, alkutuotannon että jalostuksen ja kaupan on mahdollista toimia ilman tuontia. Onkin strategisesti tärkeää määritellä riittävä omavaraisuus ja sen edellytykset3,4 sekä toteuttaa politiikkaa5, joka turvaa nämä. 

Ruuantuotantoa on ulkoistettu 

Oikeudenmukaisuus ruokajärjestelmässä6 ei toteudu vain kansalaisten ruokaturvan takaamisella. FOOD-tutkimusohjelman Just food -hanke on tuottanut reiluuden tarkasteluun verkkotyökalun ruoka-alan toimijoille7.  

Järjestelmän on oltava oikeudenmukainen elintarvikeketjun toimijoiden välisessä vuorovaikutuksessa, ja oikeudenmukaisuus ensisijaisesti toteutuu – tai jää toteutumatta – keskinäisessä kaupassa. Järjestelmän on oltava oikeudenmukainen myös kansainvälisesti.  

Vauraat maat ovat enenevästi ulkoistaneet alkutuotantoaan halvemman tuotannon maihin, joissa usein myös ympäristömääräykset ovat kotimaisia väljemmät. Pahimmillaan ulkoistaminen on heikentänyt ruokaturvaa tuotantomaissa sekä luonut ympäristö- ja luonnonvaraongelmia, joita kotimaassa ei hyväksyttäisi. Tämä koskee myös Suomea. 

Yksi kansainvälisen oikeudenmukaisuuden kriteeri on se, miten kukin alue ja maa omalla alkutuotannollaan osallistuu ruuan riittävyyden varmistamiseen globaalissa markkinassa. Suomella suhteellinen etu näyttäsi olevan vesi-intensiivisten, nurmirehuun perustuvien nautakarjatuotteiden tuotannossa kv. markkinaan8,9. Jos ruoka-alan kasvu5 onnistutaan rakentamaan tälle perustalle, saadaan samalla varmistetuksi resurssiperusta puskuriksi kansallisen kotivaran heilahteluille. 

Planeetta asettaa rajat 

Globaali yhtälö, johon myös Suomen ruokapolitiikan10 tulee suhteutua, sisältää useita muuttujia. Perustavanlaatuisin näistä on planeetta Maan luonnonvarojen ja ympäristön rajallisuus11 (Kuva). 

Planeettarajatutkimus on tunnistanut useita jo suuren riskin rajan ylittäneitä muutoksia. Näistä korostuneimpia ovat elämää ylläpitävien ekologisten järjestelmien eli ekosysteemien toiminnan heikkeneminen biologisen monimuotoisuuden vähentymisen myötä, alkuaineiden typen ja fosforin käytön ja näistä johtuvan ympäristön kuormituksen kasvu sekä ilmastonmuutos.  

Korkeimman riskin rajalle ovat yltäneet maankäytön muutokset sekä vesivarojen niukkeneminen. Näissä kaikissa on ruoan alkutuotannolla suuri osuus, ja samalla nämä kaikki vaikeuttavat globaalisti riittävän ruoantuotannon ylläpitämistä.  

Toinen osatekijä on väestönkasvu yhdistettynä aiemmin köyhien väestöjen vaurastumiseen. Molemmat näistä toteutuvat parhaillaan erityisesti Afrikassa, vaurastuminen lähes kaikissa kehittyvissä maissa.  

Yhä suurempi kulutuskysyntää muodostava joukko, jolla on varaa kohdentaa kulutustaan enenevästi eläintuotteisiin, ennakoi merkittävää painetta yhä kasvattaa globaalia tuotantoa. Tämä paine vaikeuttaa ympäristökestävyyden ja tuotantoresurssien riittävyyttä koskevan kestävyyden saavuttamista. 

Kansainvälinen kauppa säätelee hinnat 

Kolmas muutoksen osatekijä on kansainvälisen maatalous- ja ruokakaupan suhteettoman suuri merkitys ruuan hinnanmuodostukselle. Vain murto-osa vehnästä liikkuu maailmanmarkkinoilla, ja silti vehnän maailmanmarkkinahinta määrittelee ruuan hintaa kansallisilla markkinoilla.  

Neljäs osatekijä on ruokajärjestelmän kansainvälisen osan herkkyys markkina- ja logistiikkahäiriöille, jollaisia voivat olla vaikkapa rahtilaivan juuttuminen vilkkaaseen merireittikanavaan, pandemia tai sota naapurissa. 

Viides liittyy aikamme megatrendiin kaupungistumiseen. Yhä suurempi osa kansalaisista, ja globaalistikin jo enemmistö, elää kaupungeissa. Tästä seuraa ainakin demokratioissa järkevän ruokapolitiikan teon haaste. Kaupungistumisesta seuraa etääntyminen alkutuotannosta, joka ilmenee ruuan tajun heikkenemisenä.  

Ruuan taju on ruuan alkuperän ja tuotantoprosessien käsittämistä12, erityisesti ruuan ekosysteemisen alkuperän ymmärrystä. Ruuan taju on edellytys sekä tuotantoekosysteemien, etenkin peltojen ja puutarhojen, että maatalous- ja puutarhatuottajien ja kotimaisen tuotannon arvostamiselle. Näin ollen ruuan taju on edellytys kestäville ratkaisuille ruokajärjestelmässä ja kestävälle ruokapolitiikalle. 

On yhteistyön aika 

Ketjujen yhteistyö ruoka-alan kestävyysmurroksessa on välttämätöntä, ja hyvissä ajoin liikkeelle lähteneet ketjut voittavat. Ketjun on oltava kaikille toimijoilleen kannattava. Kestävyysmurros tuo uusia haasteita ja mahdollisuuksia; on ajankohtaista sekä varautua riskeihin että tarttua mahdollisuuksiin.  

Vihreä siirtymä vaatii fossiilitalouden aikaan verrattuna hajautetumpia, paikallisempia ratkaisuja. On ajankohtaista kehittää ja kokeilla alkutuotantojensa yhteyteen palautettuja, elintarvikeketjun omalla bioenergialla toimivia, lannoiteravinnekierrätyksen toteuttavia ilmastotehokkaita alkutuotannon ja jatkojalostuksen järjestelmämalleja. Agroekologisten symbioosien verkostoihin perustuva malli on yksi ehdotus13.  

Ratkaisut ovat ketjukohtaisia, mutta niiden tulisi toteuttaa samanaikaisesti useita vihreän siirtymän ydintavoitteita ja useita yhteiskunnallisen ja talouden kestävyyden tavoitteita (taulukko). Aloitteen voi ottaa kutsumalla oman ketjunsa toimijat pyöreän pöydän ääreen, tavoitteena kestävyysmurroksen vaatima toimintamalli. 

Kierrättävä Ruokajärjestelmässä kyse on (lannoite-)ravinteiden kierrosta.  
Energiavarma Ruokajärjestelmä voi tuottaa oman energiansa ensi sijassa bioenergiana.  
Ilmastotehokas Alkutuotanto on viljelymaan hiilivarastoja ylläpitävää ja päästöjään minimoivaa. 
Viljelyvarma Alkutuotanto ylläpitää maan viljavuuden ja on muutoskestävää.  
Elonkirjon ylläpitävä Alkutuotanto ylläpitää elonkirjoa ja turvaa ekosysteemipalvelut.  
Häiriönsietävä Tuotantorakenne on kaikilla alueilla monimuotoinen ja elintarvikejalostus on hajautettu kirkonkyliin. 
Kannattava Ketjut ovat kannattavia kaikille sen toimijoille.  
Reilu Ketju on toimijoidensa välisesti oikeudenmukainen sekä arvopohjaisesti oikeutta ruokaan toteuttava. 
Kotivara kotimainen Ruokaturva perustuu kotivaran omavaraiseen alkutuotantoon ja jalostukseen. 
Kotivaran panosketjut kotimaiset Kotivaran alkutuotanto perustuu kotimaassa kierrätettyihin lannoiteravinteisiin, kotimaiseen uusiutuvaan energiaan ja kotimaisiin teknologiatoimittajiin.  
Kestävä elintarvikeketju on strategisesti omavarainen, mukana globaalissa markkinassa, ”vihreä” sekä yhteensopiva kestävyystavoitteiden kanssa.

1 HLPE 2020. Food security and nutrition: building a global narrative towards 2030. A report by the High Level Panel of Experts on Food Security and Nutrition of the Committee on World Food Security, Rome. https://www.fao.org/3/ca9733en/ca9733en.pdf  

2 Kummu, M. et al. 2020. Interplay of trade and food system resilience: Gains on supply diversity over time at the cost of trade independency. Global Food Security 24, 100360. https://doi.org/10.1016/j.gfs.2020.100360  

3 LUKE 2023. Suomalaista ruoantuotantoa on kehitettävä kokonaisuutena – Luken suositukset tulevaisuuden ruoantuotannon kestäviksi kehityspoluiksi. Luonnonvarakeskus. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-380-602-3 

4 Strateginen tutkimus 2023. Ratkaisuja Suomen ruokastrategiaan – FOOD-ohjelman tietopaketti päättäjille. Suomen Akatemia. https://www.aka.fi/globalassets/3-stn/1-strateginen-tutkimus/strateginen-tutkimus-pahkinankuoressa/ohjelmat-ja-hankkeet/food-ratkaisuja-suomen-ruokastrategiaan-2023.pdf  

5 MMM 2024. Kestävä ja kannattava ruokajärjestelmä-kokonaisuus. Maa- ja metsätalousministeriö. https://mmm.fi/kestava-ja-kannattava-ruokajarjestelma  

6 Kaljonen, M. ym. 2022. Reilu ruokamurros – Polkuja kestävään ja oikeudenmukaiseen ruokajärjestelmään. Suomen ympäristökeskuksen raportteja 38. file:///C:/Users/helenius/Downloads/SYKEra_38-2022_Reilu-ruokamurros_JustFood-2.pdf  

7 Just food 2023. Reiluustyökalu: https://reiluustyokalu.fi/  

8 Lehikoinen, E. et al. 2019. Cattle production for exports in water-abundant areas: the case of Finland. Sustainability 11, 1075. https://doi.org/10.3390/su11041075  

9 Leino, M. ym. 2023. Synteesi suomalaisen nautakarjatalouden kestävyydestä. Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 7/2023. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-380-604-7 

10 Wood, A. et al. 2019. Nordic food systems for improved health and sustainability. Stockholm Resilience Centre. https://www.stockholmresilience.org/download/18.8620dc61698d96b1904a2/1554132043883/SRC_Report%20Nordic%20Food%20Systems.pdf  

11 Richardson, K. et al. 2023. Earth beyond six of nine planetary boundaries. Science Advances 9, 37. 10.1126/sciadv.adh2458 

12 Helenius, J. 2021. Rauha luonnon kanssa solmitaan ruokapöydissä. Maaseututkimus 29: 106-114. https://journal.fi/maaseutututkimus/issue/view/7096/1178 

13 Helenius, J. ym. 2021. Ruokajärjestelmän kestävyysmuutos – Elinvoimaa agroekologisista symbiooseista. Maaseutututkimus 29: 84-105. https://journal.fi/maaseutututkimus/article/view/109036/64000