Monipuolinen bioalan osaaja

Ura tekniikan, luonnontieteiden ja opetuksen parissa muotoutui TkT, dosentti, yliopettaja Helena Kautolalle kuin luonnostaan.

− Olin aina haaveillut opettajaksi ryhtymisestä. Insinööritieteet tulivat tutuksi isoisän, isän ja veljen kautta, kemia, farmasia ja luonnonvarat taas äidin puolelta. Tuttu ja turvallinen valinta, Kautola toteaa intoa säkenöiden.

Kulttuurin muutos Kautolalle oli saapuminen viisivuotiaana ummikkona Raumalle, kun perhe palasi Suomeen Wisconsinissa, Yhdysvalloissa vietettyjen vuosien jälkeen. Kodin perintönä tuli globaali ajattelu.

− Kansainvälisyys on ollut perheessämme itsestäänselvyys. Vanhempani avasivat kotinsa ovet lukuisille ulkomaisille alan ammattilaisille.

Koko ruokaketju kiinnostaa

Kautola pääsi ylioppilaaksi Rauman yhteiskoulusta vuonna 1974 ja aloitti opiskelun Teknillisessä korkeakoulussa kemiantekniikan laitoksella. Diplomi-insinööriksi hän valmistui vuonna 1980 teknillisestä biokemiasta/elintarviketeknologiasta, tekniikan lisensiaatiksi vuonna 1984 sovelletusta mikrobiologiasta ja tekniikan tohtoriksi vuonna 1990 bioteknologiasta.

− Toisena opiskeluvuonna piti valita suuntautuminen. Luonto ja ruoka olivat kiinnostuksen kohteeni, joten biomateriaalit tuntuivat osuvan oikeaan. Ihminen tarvitsee ruokaa aina. Pidän ruuanlaitosta kotonakin. Se miten suuressa mittakaavassa, teollisuudessa, pystytään tekemään turvallista, ravitsevaa ja nautinnollista ruokaa taloudellisesti, tekee elintarviketekniikasta mielenkiintoisen, Kautola kuvailee.

Kiertotalousajattelu alkoi nousta pintaan 1980-luvulla. Jätevesien pentoosit haluttiin ottaa hyötykäyttöön. Väitöskirja Biotechnological production of itaconic acid by immobilized Aspergillus terreus liittyi laajempaan, Suomen Akatemian rahoittamaan Pentoosien hyödyntäminen -hankkeeseen, johon professori Pekka Linko ja PhD Yu-Yen Linko pyysivät Kautolaa mukaan tutkijaksi.

Projektiosaamista jo varhain

Koulutuksessa parasta oli laajapohjaisuus. Kautola sai valmiuden ryhtyä monenlaisiin työtehtäviin sekä kokemusta erilaisista materiaaleista ja niiden käyttäytymisestä. Parhaan opin hän on saanut projekti- ja laboratoriotöissä ja yritysyhteistyössä. Henkilökohtaisesti tehdyt käytännön työt yritysten kanssa muistaa kymmeniä vuosia, etenkin hankalat työt.

− Elintarvikeala on kehittynyt huimasti 1970-luvulta lähtien. Automaatio, tietotekniikka, logistiikka, tuoteturvallisuus, älypakkaukset ja analytiikka ovat ottaneet aimo harppaukset. Kätten taitojen lisäksi tiedon hakeminen ja analysointi ovat tulleet yhä keskeisemmiksi metataitojen ohella. Kehitys on huomioitava myös elintarvikealan koulutuksessa tietoähkyn estämiseksi, hän summaa.

Lähes 40 vuoden ura

Kautola on työskennellyt bioprosessitekniikan alalla noin 40 vuotta. Harjoittelujen ja valmistumisen jälkeen hän oli töissä teollisuudessa tutkimusinsinöörinä ja Teknillisessä korkeakoulussa (nykyisessä Aalto yliopistossa) assistenttina, tutkijana ja Suomen Akatemian nuorempana tutkijana sekä vuodesta 1992 lähtien bioteknologian dosenttina.

Kautola on työskennellyt ulkomailla useaan otteeseen: Kanadassa, Japanissa Brasiliassa ja Alankomaissa. Teollisuudessa hän työskenteli Saksassa ja Yhdysvalloissa. Seinäjoen ammattikorkeakoulussa hän toimi yliopettajana ja osastonjohtajana viisi vuotta. Viimeiset 20 vuotta hän on työskennellyt eri tehtävissä Hämeen ammattikorkeakoulussa (HAMK).

− HAMKissa toimin nykyisin bioprosessitekniikan yliopettajana Biotalouden yksikössä. Opetan englannin ja suomen kielellä bioprosessitekniikkaa ja prosessisuunnittelua. Toimin projekteissa asiantuntija- ja ohjausryhmätehtävissä, laadin hankehakemuksia ja toimin kehittämistehtävissä.

Projekteissa kehitetään kansallista ja kansainvälistä yhteistyötä verkostoituen yritysten, tutkimuslaitosten ja korkeakoulujen kanssa. Opiskelijat pääsevät lähemmäs todellista työelämää linkittämällä opintoihin tutkimus, kehitystyö ja innovaatiot.

Päätoimen ohessa Kautola on toiminut Helsingin yliopistossa maatalous-metsätieteellisessä tiedekunnassa osa-aikaisena professorina, prosessitekniikan dosenttina ja tuntiopettajana yli 25 vuotta. Uransa aikana hän on julkaissut noin 70 kansainvälistä alan artikkelia. Vuoden 2015 InsinööriForumissa hän sai kunniakirjan teollisuusliitoilta prosessisuunnittelun opetuksesta.

Puutarhanhoitoa, teatteria, yhdistystoimintaa

Aikaisemmin Kautola harrasti käsitöitä, musiikkia ja joukkuepelejä, mutta työtehtävien lisääntyessä harrastukset ovat suuntautuneet puutarhanhoitoon, asunnon kunnostukseen, teatteriin ja näyttelyihin sekä yhdistystoimintaan.

Kautolan elämän mottona on ”Never give up”. Rehellisyys ja päättäväisyys sekä toisten huomioiminen ja kunnioitus ovat kunniassa.