Suomen kilpailukyky on kansainvälisten osaajien varassa  

Elinkeinoelämän keskusliiton selvitysten mukaan Suomi tarvitsee 130 000 uutta osaajaa vuoteen 2030 mennessä. Väestömme vanhenee vauhdilla, syntyvyys matelee.  

Ainoa ratkaisu osaajapulaan on työperäinen maahanmuutto. Suomen täytyy houkutella uusia osaajia, mutta myös varmistettava, että täällä jo olevat osaajat työllistyvät. 

Työskentely kansainvälisten osaajien työllistymisen parissa on näyttänyt, että Suomessa on kolme suurta epäkohtaa, jotka estävät kansainvälisiä osaajia työllistymästä.  Ensimmäinen on kielikysymys. 

Usein avoimissa työpaikoissa vaatimuksena on, että työntekijä osaa natiivitasoisesti joko suomea tai ruotsia. Hyväksymällä myös englannin työkieleksi yritykset laajentavat työntekijäehdokkaiden määrää ja varmistavat, että he saavat houkuteltua parhaat osaajat. Tulee myös ymmärtää, että kielitaitotasoja on erilaisia, ja työssä kielen oppiminen on mitä parhainta kotouttamista.   

Toisaalta suurin osa työllistämisestä tapahtuu pk- ja mikroyrityksissä, joissa kansainvälisten osaajien palkkaaminen ja työllistäminen on vielä uutta. Suomessa olisi kysyntää palveluille, jotka auttavat työnantajia miettimään työnkuvia uudelleen. 

Lisäksi tarvitaan asenne- ja kulttuurikoulutusta työnantajille. Tällä varmistetaan, että ensimmäiset kansainväliset osaajat myös sopeutuvat yrityksiin eivätkä eristäydy muusta työyhteisöstä vain siksi, etteivät he puhu suomea.  

Toiseksi on opittava tunnistamaan ja arvostamaan ulkomailla suoritettuja tutkintoja ja työkokemusta. 

Mikäli työnantajan edustajalla itsellään ei ole kansainvälistä kokemusta, voi olla hankala hahmottaa arvoa, jonka tällainen kokemus tuo tullessaan. 

Erilaisuus on aiemmin nähty ennemmin riskinä kuin voimavarana. Kansainvälinen kokemus tuo kuitenkin mukanaan verkostot, kielitaidon, erilaisen ongelmanratkaisukyvyn sekä monet muut taidot, joita Suomessa asuvilla suomalaisilla ei välttämättä ole.   

Kolmanneksi on avattava tie verkostoihin. Suurin osa työpaikoista on piilotyöpaikkoja, jotka löytävät tekijänsä epävirallisten verkostojen kautta, jollaisia kansainvälisillä osaajilla ei vielä ole.  

Verkostojen rakentaminen vie aikaa. Toisaalta kansainväliset osaajat saattavat kokea suomalaisiin tutustumisen haastavaksi. Tarvitaankin systemaattisia prosesseja, joilla luodaan verkostoja kansainvälisten osaajien sekä yritysten ja julkisten toimijoiden välillä.  

Suomen tulevaisuuden kilpailukyky riippuu siitä, onko meillä tarpeeksi osaajia ja tekijöitä. Kun omat loppuvat, tarvitaan muita. Suomen ja suomalaisten yritysten täytyy näyttäytyä houkuttelevina kansainvälisille osaajille. Tämä vaatii meiltä kaikilta asennemuutosta.  

Ennen The Shortcutin toimitusjohtajana aloittamista Riikka Loisamo on työskennellyt pankkimaailmassa, teknologia-startupien kanssa sekä yritysyhteistyön saralla.