Mikrobiologi monessa mukana

FT Timo Nieminen on toiminut jo reilu neljä vuotta Elintarviketieteiden Seuran Elintarvikehygieniajaoston (EHJ) puheenjohtajana. Miten hän on jaksanut näin kauan vapaaehtoistyössä?

− EHJ:ssä toimii mukavia, eri aloja edustavia ihmisiä, joiden kanssa on hauskaa suunnitella tapahtumia ajankohtaisista aiheista. Seurassa saa työskennellä arvokkaiden tavoitteiden, eli tieteen ja sen soveltamisen hyväksi, Nieminen selvittää innostuneena.

Niemisen tieteellinen tausta ja työkokemus tukevat häntä hyvin puheenjohtajan tehtävässä. Mutta miten tähän on tultu?

− Olen syntynyt Imatralla. Miellän itseni kuitenkin espoolaiseksi, koska kävin siellä kouluni. Lapsena en olisi osannut ennustaa, että päädyn elintarvikealalle, sillä esikuvia ei ollut. Ylioppilaaksi kirjoitin vuonna 1994. Kiinnostuin mikrobiologiasta jo lukiossa, koska siinä yhdistyivät mieliaineeni kemia ja biologia. Valintaan vaikutti myös 1990-luvulla vallinnut usko biotalouden nopeaan nousuun.

Niemistä kiehtovat mikrobit, koska ne ovat silmälle näkymättömiä, mutta äärimmäisen merkityksellisiä, suorituskykyisiä, sopeutuvaisia ja monimuotoisia. Ne osaavat aina yllättää. Mikrobiologiassa asiat ovat harvoin sitä, miltä aluksi vaikuttaa.

Opinnot kannattavat

Nieminen valmistui Helsingin yliopistosta maatalous- ja metsätieteiden maisteriksi vuonna 2001 ja Oulun yliopistosta filosofian tohtoriksi vuonna 2009. Väitöskirjansa hän teki siihen aikaan uusista, nukleiinihappoihin perustuvista menetelmistä, joilla saattoi havaita haitallisia mikrobeja elintarvikkeista.

Mikä koulutuksessa on ollut parasta?

− Yliopistossa opiskelijoita kannustetaan ymmärtämään asiat perusteita myöten. Luonnontieteellinen tieto on kuin talo: ilman vankkoja perustuksia ei voi rakentaa kestävästi. Tämä kuitenkin unohtuu helposti, kun ihmisiä halutaan kouluttaa koko ajan nopeammin. Yliopistossa opin myös kriittistä ajattelua ja lähdekritiikkiä. Internetin myötä kyky arvioida tiedon luotettavuutta tulee koko ajan tärkeämmäksi, Nieminen toteaa.

Yliopistouraa ja palveluliiketoimintaa

Maisteriksi valmistumisen jälkeen Nieminen työskenteli vähän aikaa Helsingin yliopiston maatalous-metsätieteellisessä tiedekunnassa tutkimusavustajana ja osa-aikaisena assistenttina. Työ oli jatkumoa jo opiskeluaikana aloitetuista töistä. Helsingistä hän jatkoi Oulun yliopiston bioprosessitekniikan laboratorioon tekemään väitöskirjaa.

− Väitöskirjan kokeellisen osan valmistuttua menin Porin kaupungin elintarvike- ja ympäristölaboratorioon äitiyslomasijaiseksi. Sijaisuuden loputtua pääsin professori Johanna Björkrothin tutkimusryhmään Helsingin yliopiston eläinlääketieteelliseen tiedekuntaan. Työpaikka oli avoimessa haussa samoin kuin kaksi seuraavaa työpaikkaani eli ryhmäpäällikön toimi Lihateollisuuden tutkimuskeskuksessa ja nykyinen tutkimusjohtajan pesti Helsingin yliopiston Ruralia-instituutissa Seinäjoella, Nieminen selvittää työhistoriaansa.

Tutkimusjohtajana Niemisen tehtävä on hakea ja toteuttaa hankkeita, joilla edistetään elintarviketurvallisuutta Etelä-Pohjanmaalla. Toteutuneet hankkeet ovat liittyneet lähinnä alkutuotannon turvallisuuden parantamiseen.

Jatkuvaa oppimista

Nieminen kokee oppineensa kussakin työtehtävässä. Yliopistolla hän oppi tutkimaan, opettamaan, kirjoittamaan tieteellisiä julkaisuja, hankkimaan ulkopuolista rahoitusta, hallitsemaan projekteja ja sai runsaasti substanssiosaamista. Porilabissa ja Lihateollisuuden tutkimuskeskuksessa tuli tutuksi, mitä markkinaehtoinen palveluliiketoiminta edellyttää elintarviketurvallisuuden alalla.

− Työelämässä on pitänyt opiskella paljon käytännön organisointi- ja taloustaitoja. Tutkimusjohtajana saan opetella uusia asioita joka päivä. Tehtävässä korostuu ulkopuolisen rahoituksen hankkiminen ja projektinhallintataidot. Näiden taitojen kehittämisessä olen hyödyntänyt yliopiston henkilöstökoulutusta ja monimuotoista tutkijayhteisöä, joiden kanssa suunnittelen ja toteutan hankkeita, Nieminen kertoo.

Vuonna 2011 hän oli neljä kuukautta vierailevana tutkijana Tanskassa DTU:ssa (Technical University of Denmark). Siellä hän tutki muun muassa suojakaasupakatun lihan mikrobiologiaa.

− Yliopiston tavoite oli tehdä kansainvälistä huippututkimusta. Kaikki työntekijät graduntekijöitä ja teknikkoja myöten olivat omaksuneet tavoitteen hämmästyttävän hyvin. Minulle jäi vaikutelma, että vaikka DTU:ssa kamppailtiin samanlaisten rahoitusongelmien kanssa kuin Suomessa, siellä tutkimus onnistuttiin pitämään paremmin toiminnan keskiössä.

Kohti järkevää tulevaisuutta

Vapaa-aikaansa Nieminen viettää mahdollisimman paljon perheensä parissa. Lisäksi hän harrastaa liikuntaa ja rumpujen soittamista bändissä. Virtaa elämään hän saa merkityksellisistä ihmisistä, mutta myös liikunnasta, luonnosta ja musiikista. Hänen mottonsa on ”Kaiken viisauden alku on tosiasioiden tunnustaminen.”

Tulevaisuus mietityttää Niemistä.

− Elintarvikkeiden tuotannosta ja ravitsemuksesta levitetään internetissä ja tiedotusvälineissä runsaasti virheellistä tietoa, joka ohjaa kuluttajien mieltymyksiä ja niiden kautta koko alan kehitystä. Meidän asiantuntijoiden pitäisi jaksaa oikoa väärinkäsityksiä ja tarjota julkisuudessa tutkimukseen perustuvaa tietoa mahdollisimman monipuolisesti. Muuten tulevaisuus on irrationaalisempi kuin toivoisimme, hän päättää.