Yhteistyöllä kohti harmonisoitua ympäristöjalanjälkilaskentaa ja -viestintää

Ruokatuotteiden ympäristöjalanjälkien yhdenmukaistamisessa otetaan nyt iso harppaus. Luonnonvarakeskuksen (Luke) johtamana käynnistyvään Elintarvikkeiden ruokajärjestelmän elinkaariarviointimetodologian kehittäminen ja harmonisointi (LCA Foodprint Harmon) -hankkeeseen on sitoutunut jo 28 ruokaketjun yritystä ja toimialajärjestöä. Ne edustavat kauppaa, elintarviketeollisuutta, ateriapalvelusektoria, alkutuotantoa ja alkutuotannon panosteollisuutta.

Elinkaariarviointia (LCA) käytetään yhä enemmän yritysten päätösten tukena muun muassa ruokaketjun kehittämiskohteiden tunnistamiseen ja osana Science Based Climate Targets (SBT) -asetantaa ja seurantaa. Elinkaariarviointi ja hiilijalanjäljet ovat käytössä myös elintarvike- ja ympäristöpoliittisessa päätöksenteossa ja esimerkiksi julkisissa hankinnoissa. Lisäksi elintarvikkeiden hiilijalanjälkiä käytetään yhä enemmän myös kuluttajaviestinnässä ja ympäristöväittämien pohjana, osana yritysten vastuullisuustyötä.

Ruokajärjestelmän vastuullisuutta on konkreettisimmin mitattu ruokatuotteiden hiilijalanjäljillä eli CO2-ekvivalenteiksi yhteismitallistetuilla, tuotantoketjukohtaisilla kasvihuonekaasupäästöillä. Eri lähteistä saatavilla olevat ruokatuotteiden hiilijalanjälkitiedot eivät kuitenkaan ole yhteismitallisia keskenään laskentojen menettelyerojen vuoksi.

Yhdenmukaisille ja vertailukelpoisille laskentamenetelmille on suuri tarve. Elintarvikkeiden hiilijalanjälki- ja muun ympäristöjalanjälkiviestinnän, julkisen keskustelun ja päätöksenteon tulisi perustua mahdollisimman yhdenmukaiseen tietoon.

Tavoitteena yhdenmukainen, tiedepohjainen laskenta

Hankkeessa kehitetään tieteellisesti perusteltua, käytäntöön sovellettavaa elintarvikkeiden elinkaarista ympäristöjalanjälkilaskentaa. Tavoitteena on kehittää laskentaa siten, että alan käyttöön saadaan harmonisoidut menetelmät elinkaarimalleissa ja –laskennoissa sovellettavaksi. Näin parannetaan tulosten vertailukelpoisuutta ja luotettavuutta, mikä on kriittistä erityisesti, kun halutaan viestiä tuotteiden ympäristösuorituskyvystä. Työn fokuksessa on suomalainen tuotanto. Toisaalta tarkoitus on, että myös suomalaisen ja tuontiruoan sekä –raaka-aineiden vertailu olisi mahdollista.

Ympäristöjalanjälkien laskennan ja viestinnän linjauksia työstetään tiiviissä vuorovaikutuksessa tutkijoiden ja yritysten sekä hallinnon edustajien kesken. Tällä alan yhteisellä pöydällä on tärkeä rooli erityisesti ympäristöjalanjälkien viestinnän pelisääntöjen kannalta.

Hiilijalanjälki dominoi keskustelua

Julkisessa keskustelussa verrataan usein eri menetelmin ja erilaisiin käyttötarkoituksiin tehtyjä hiilijalanjälkiarvioita toisiinsa. Tehdyistä tutkimuksista tulee ensin saada menetelmällisesti vertailukelpoisia, ennen kuin varsinaisten jalanjälkien vertailu on mahdollista. Pelkkä hiilijalanjälki ei anna riittävän kattavaa kuvaa ruuantuotannon ja -kulutuksen ympäristövaikutuksista.

Hanke keskittyy hiilijalanjäljen ohella ruuantuotannon rehevöitymiseen ja vesijalanjälkeen. Tarkoituksena on niiden käytön yleistyminen. Hankkeessa tehdään tiivistä sidosryhmäyhteistyötä laajan yritys- ja toimialajärjestöjoukon kanssa, jotta laskentaohjeet palvelevat alaa ja jalkautuvat käyttöön niin ruokajärjestelmän toimijoille, hallinnolle, konsulteille kuin muille tutkimuslaitoksille.

Tavoitteena on lisäksi päästä linjaamaan tutkimuksen ja alan toimijoiden kesken, mitkä kriteerit ja vähimmäisvaatimukset laskennalle tarvitaan elintarvikkeiden ympäristöjalanjälkien viestinnän tueksi.

Luken, maa- ja metsätalousministeriön (MMM) ja yritysten lisäksi hankkeeseen osallistuvat Suomen ympäristökeskus, Helsingin yliopisto, VTT ja LUT-yliopisto. Hanketta rahoittavat MMM (Makera), Luke ja mukana olevat yritykset. Uudet yrityspartnerit ovat edelleen tervetulleita hankkeeseen.