Vastuullisuus ruokatrendeissä ja vilja-alalla Suomessa

Ruokaketjussa yksittäisen yrityksen katsotaan olevan yhtä vastuullinen kuin sen koko toimitusketju on tai toisin päin: yhtä vastuuton kuin sen toimittajat ovat. Koko ketjun yhteistyö korostuu, sillä yksi yritys ei voi olla vastuussa koko ketjun toiminnasta tai vaikuttaa koko ketjun vastuullisuuteen.

Yritysten on huolehdittava siitä, että kuluttajat voivat tehdä vastuullisia valintoja. Yrityksiä motivoi vastuullisuuteen muun muassa se, että kuluttajat ovat uskollisempia sellaisia yrityksiä kohtaan, jotka jakavat samat arvot kuluttajan kanssa. Kuluttajat puolestaan sitoutuvat vastuullisen ruuan ostamiseen vahvemmin kuin muiden kulutustuotteiden ostamiseen. Yksilöä motivoivat kestäviin ruokavalintoihin niiden positiiviset vaikutukset terveyteen.

Kestävän ruokaketjun ja ruokavalion elementit

Webinaarisarjan avasi Keskon kehityspäällikkö Laura Ihanainen puheenvuorolla kuluttajan vastuullisista valinnoista ja kysynnän trendeistä. Ihanainen esitti väitöstutkimuksessaan tekemänsä kestävän ruokaketjun mallin, joka muodostuu kolmesta osa-alueesta: sosiaalisesta kestävyydestä, taloudellisesta kestävyydestä ja ympäristökestävyydestä. Kestävän ruokaketjun perustana on kiertotalous.

Sosiaalinen kestävyys koostuu ruoan terveellisyydestä, eläinten hyvinvoinnista, tuoteturvallisuudesta, työntekijöistä huolehtimisesta ja ihmisoikeuksista. Taloudellinen kestävyys rakentuu reiluista kauppatavoista ja ruuan saavutettavuudesta. Ympäristökestävyyden piiriin kuuluu ilmastonmuutos, veden saatavuus ja käyttö, maankäyttö, luonnon monimuotoisuus, fosforin ja typen kierto sekä jätteet ja ruokahävikki.

Läpinäkyvyys, jäljitettävyys ja hankintamenettelyt mahdollistavat ruokaketjun kestävyyden. Vastuullisen kuluttajan tulisi huolehtia ravitsemussuositusten noudattamisesta, syödä kohtuudella, suosia kasvispainotteista ruokavaliota, minimoida ruokahävikki ja kierrättää jätteensä.

Vastuullisuus ruokatrendeissä

K-ryhmän vuosittaisessa trendikatsauksessa löydettiin seitsemän ruokailmiökategoriaa, joista monessa näkyy vastuullisuus. Havaitut kategoriat ovat kokonaisvaltainen hyvinvointi, täsmähyvinvointi, harkittu kuluttaminen, hyvän omantunnon valinnat, supervaivattomuus, halu kehittyä ruoanlaittajana sekä elämyksiä ja estetiikkaa -kategoria.

Kokonaisvaltainen hyvinvointi –kategoriassa näkyy, että kasvisten kulutus on lähtenyt jonkin verran nousuun. Harkittu kuluttaminen –kategoriassa nousee esiin kotimaisen ruoan ja työllistämisen arvostuksen nousu sekä sesonkituotteiden suosiminen edullisemman hinnan takia.

Hyvän omantunnon valinnat –kategoriassa huomattiin, että hieman alle kolmannes K-ryhmän asiakkaista haluaa tehdä enemmän vastuullisia ruokavalintoja tinkimättä kuitenkaan ruoan elämyksellisyydestä. Hieman yli kolmannes asiakkaista vertailee usein tuotteiden vastuullisuutta ruokakaupassa, ja erityisesti positiiviset ja kannustavat tavat toteuttaa vastuullisuutta kiinnostavat.

Tutkimuksessa huomattiin myös, että vastuullisten tuotteiden ja hävikkiruuan ostaminen on kuluttajille palkitsevaa ja se koetaan elämyksenä.

Kaikkiaan kuluttajien vastuullisuusteoissa korostuu suomalaisten tuotteiden ja raaka-aineiden suosiminen, ruokahävikin vähentäminen sekä talousjätteen kierrättäminen.

Ruokaketjun ilmastovaikutus Suomessa

Webinaarisarjan toisessa jaksossa erikoistutkija Juha-Matti Katajajuuri Luonnonvarakeskuksesta esitti näkökulmia vilja-alan ympäristövastuullisuuteen. Ruokaketjun aiheuttamien hiilidioksidipäästöjen määrä on Suomessa merkittävä; YK:n ilmastosopimuksen mukaisesti raportoitaessa reilut 10 prosenttia Suomen kasvihuonekaasupäästöistä syntyy maataloudesta. Luku sisältää eläinten ruuansulatuksesta ja lannan käsittelystä syntyvät päästöt, maaperän typpioksidipäästöt sekä kalkituksesta syntyvät päästöt.

Kun tähän lisätään maankäyttösektorin päästöt, kuten alueiden raivaamisen pelloiksi, turvepeltojen päästöt sekä ruoan jalostuksen, jakelun, vähittäiskaupan, ruokapalveluiden ja kotitalouksien ruokaan liittyvät päästöt, muodostuu ruokaketjusta karkeasti arvioiden jopa 25–30 prosenttia koko Suomen päästöistä.

Ruokaketjussa turvepellot ovat osoittautuneet suurimmaksi yksittäiseksi päästölähteeksi. Siksi ne ovat lupaava päästövähennyskohde, ja on tärkeää estää turvepeltojen alan kasvu.

Jopa 40 prosenttia yksityisen kulutuksen ympäristövaikutuksista, kuten rehevöitymisestä, luonnon monimuotoisuuden heikkenemisestä, happamoitumisesta ja luonnonvarojen kulutuksesta, syntyy ruoan tuotannosta ja kulutuksesta. Yksityisen kulutuksen hiilijalanjäljestä noin 25 prosenttia syntyy ruuan tuotantoketjusta.

Hiilijalanjäljen laskenta ja viljateollisuus

Yritysten ympäristövastuun lähtökohtana tulisi olla toimitusketjun isoimpien ympäristövaikutusten tunnistaminen ja vähentäminen. Katajajuuren mukaan hiilijalanjälki korostuu yleisessä keskustelussa liikaa. Sen lisäksi tulisi kiinnittää huomiota erityisesti ruuan tuotannon rehevöittäviin ja luonnon monimuotoisuutta heikentäviin vaikutuksiin sekä vesijalanjälkeen, joka suomalaisilla tuotteilla on usein tuontiruokaa pienempi.

Elinkaarilaskennassa (Life Cycle Assessment, LCA) lasketaan tuotteen vaikutuksia ympäristöön useissa eri ympäristövaikutusluokissa. Elinkaarilaskennan tarkoituksena on läpivalaista ketjun toimintaa ja edistää ympäristövastuuta.

Hiilijalanjäljen laskenta on osa elinkaarilaskentaa. Katajajuuri muistutti, että jalostavan yrityksen hiilijalanjäljen laskennan on perustuttava sekä sopimustuottajan tai raaka-ainetoimittajan että omien prosessien todellisiin päästöihin. Keskiarvoluvut eivät kerro oman toiminnan päästöistä.

Kun tunnistetaan ja lasketaan omien tuotteiden ja niiden takana olevien ketjujen ympäristövaikutukset, nähdään myös todellinen päästöjen pienennyspotentiaali. Parhaimmassa tapauksessa löydetään keinoja, joilla päästöjä voidaan jopa sitoa takaisin maaperään ja muodostaa hiilinieluja esimerkiksi hiiliviljelyperiaatteita noudattamalla.

Viljateollisuudessa raaka-aineiden tuotanto muodostaa usein merkittävän osan tuotteen hiilijalanjäljestä, esimerkiksi leivän valmistuksessa karkeasti arvioiden noin puolet. Siksi alkutuotannon päästöjen vähentämisen ja päästövähennykset huomioivien hankintojen tulisi olla viljaa jalostavalle yritykselle tärkeitä.

Katajajuuren mukaan viljan viljelyn ympäristövaikutuksia voidaan pienentää esimerkiksi vähäpäästöisemmällä teknologialla tuotettujen lannoitteiden, kerääjäkasvien, suojakaistojen, integroidun tuholaistorjunnan ja biopolttoaineiden käytöllä. Viljely kivennäismailla turvemaiden sijaan vähentää myös merkittävästi päästöjä.

Leipomossa ympäristövaikutuksia voidaan vähentää energiatehokkuudella, valitsemalla vähäpäästöisiä energianlähteitä, hävikin hallinnalla ja kiertotalousratkaisuilla. Yhteistyö ketjussa on tärkeää.

Kestävä viljelyohjelma käytännössä

Lantmännenin Suomen brändi- ja viestintäjohtaja Mari Dunderfelt kertoi webinaarisarjan päätteeksi Lantmännenin syksyllä 2021 käynnistyneestä Ilmasto ja Luonto -viljelyohjelmasta, jossa kehitetään rukiin viljelyä Suomessa. Ruisleivän hiilijalanjäljestä jopa kaksi kolmasosaa syntyy viljelystä, ja siksi viljelyn päästöihin vaikuttaminen on tärkeää.

Lantmännen käyttää noin kolmanneksen kaikesta Suomessa tuotetusta rukiista, joten sen mahdollisuus vaikuttaa viljelyohjelmansa avulla rukiin viljelyyn on suuri.

Ohjelman keskiössä ovat kasvihuonekaasupäästöjen vähentäminen, hiilensidonta maaperään ja luonnon monimuotoisuuden tukeminen. Tällä hetkellä ohjelmaan on sitoutunut 60 sopimusviljelijää. Tavoitteena on, että vuoteen 2025 mennessä kaikki Lantmännenin Suomessa käyttämä ruis on viljelty ohjelman kriteereiden mukaisesti. Ohjelman toimien avulla voidaan pienentää keskimääräisen suomalaisen rukiin viljelyn kasvihuonekaasupäästöjä noin 15 prosenttia.

Viljelyn päästöjä vähennetään esimerkiksi ohjeistamalla viljelijöitä käyttämään lannoitteita, joilla on pienempi ilmastovaikutus, ja lannoittamaan vain kunkin lohkon tarpeen mukaan. Työkoneissa ja viljan kuivauksessa saa käyttää vain biopolttoaineita. Hiiltä pyritään sitomaan maahan nurmialueita ja aluskasveja lisäämällä. Luonnon monimuotoisuutta tuetaan ohjeistamalla kukkivien vyöhykkeiden ja viljelemättömien ruutujen perustamiseen.

Käytännössä ohjelmaan sitoutuvat viljelijät tekevät Ilmasto ja Luonto –sopimuksen ennen rukiin kylvöä. Sopimusviljelijä viljelee viljan ohjelman kriteereitä noudattaen, ja Lantmännenin leipomoyritykset sitoutuvat ostamaan rukiin ennalta sovitulla hinnalla. Viljelijä saa myös erillisen kulukorvaus- ja kannustinlisän, jotta kestävä viljely on taloudellisesti mahdollista.

Dunderfelt pitää tärkeänä, että myös kuluttaja ymmärtää, mitä kaikkea rukiin viljelyn eteen on tehty. Vaikka ohjelma on vasta alussa, matkasta kertominen on tärkeää viestinnän keinoin.