Vastuullisen ruoantuotannon tueksi tarvitaan mittareita

Luken Vekka-hankkeessa tuotettiin YK:n kestävän kehityksen tavoitteiden mukaisia vastuullisuuskriteerejä ja -mittareita. ”Tavoitteena oli määrittää elintarvikesektorille tutkimuslähtöisesti kestävyyden eri osa-alueiden kriteerejä ja mittareita ketjutasolla. Tässä tarkastelun kohteena olivat esimerkkituotteiden maito-, vilja- ja naudanlihaketjut”, tutkija Anu Reinikainen Lukesta sanoo.

Hanke oli tarpeellinen askel kohti vastuullisuuden yhtenäistä mittaamista, jota tarvitaan esimerkiksi yritysten yhteiskuntavastuuraporteissa. “Vastuullisuuden mittaamiseksi ei kaikilta osin ole vielä yhtenäisiä, vertailukelpoisia menetelmiä. Vekka-hankkeessa kriteerejä ja mittareita kartoitettiin monesta eri näkökulmasta, mikä tukee vastuullisuuden arviointia kokonaisvaltaisesti sen sijaan, että keskityttäisiin vain yhteen tavoitteeseen”,  toteaa hankkeessa mukana olleen Arlan vastuullisuusjohtaja Saara Azbel. 

Vastuullisuutta tulee tarkastella useista näkökulmista ja eri mittareilla

Hankkeessa vastuullisuutta lähestyttiin ympäristövaikutusten, sosiaalisen vastuun sekä eläinten hyvinvoinnin näkökulmista. Joitakin hankkeessa tunnistettuja kestävyyden osa-alueita pystytään mittaamaan nykymenetelmillä, osasta menetelmät ja kriteerit vielä puuttuvat.  

Tärkeimpiä maatalouteen ja ruoantuotantoon liittyviä ympäristövaikutuksia ovat ilmastovaikutus, rehevöittävä vaikutus, monimuotoisuuskato, ekotoksisuus, happamoittava vaikutus ja vaikutukset ilmanlaatuun. Luonnonvarojen käytön tehokkuuden mittareita ovat maan, veden ja energian käyttö suhteessa tuotettuun ruokatuotteen määrään. ”Joidenkin vaikutusten mittaamisesta puuttuu menetelmä. Esimerkiksi monimuotoisuuden tarkasteluun tarvitaan nykyistä paljon kattavampia ja kokonaisvaltaisempia arviointimenetelmiä”, tutkija Karetta Timonen sanoo. Myös ilmastovaikutusta aiheuttavien kasvihuonekaasupäästöjen rinnalle tarvitaan myös useita muita indikaattoreita, mikäli maataloustuotannon ekologista kestävyyttä halutaan kuvata kokonaisuutena.

Sosiaalisen vastuun osalta on tunnistettava toimialan vaikutukset ihmisiin: tuottajiin, työntekijöihin, kuluttajiin ja yhteiskuntaan. Vaikutuksilla tarkoitetaan oikeudenmukaista palkkaa, työterveyttä ja -turvallisuutta sekä ihmisoikeuksien toteutumista globaaleissa hankintaketjuissa. ”Näiden toteutuminen on edellytys maatalouden säilymiselle myös nuorten kannalta houkuttavana ja kiinnostavana ammattina”, Luken tutkija Anja Yli-Viikari toteaa.  

Eläinten hyvinvoinnin mittaaminen vaatii yhteisiä suuntaviivoja

Tällä hetkellä eläinten hyvinvoinnin yhtenäinen ja yksiselitteinen mittaustapa puuttuu. Eläinten hyvinvointi tulisi huomioida vastuullisuusmittareissa laajasti, jotta kaikki hyvinvointiin vaikuttavat puolet tulevat esille.  ”Eläinten hyvinvointiin liittyvien parhaiden mittareiden valitsemiseksi tarvitaan vielä yhteistä keskustelua”, kertoo tutkija Tarja Koistinen. 

Usein tietoaines on laadullista, eikä eläinten hyvinvoinnille voida aina asettaa selkeitä raja-arvoja. “Keskustelussa voidaan edetä laadullisen arvioinnin ja tavoitteiden kautta.”

Yhteistyötä ja toimijoiden välistä vuoropuhelua tarvitaan

Kestävyyteen liittyvät tietoaineistot ovat varsin laaja-alaisia ja tiedon kerääminen luo kustannuksia. Mittareiden ohella tarvitaan valintoja ruokaketjun tärkeimmistä tavoitteista ja ennen kaikkea ketjun toimijoiden kykyä reagoida yhteistyössä muuttuviin tilanteisiin. Pitkien, jäljitettävyydeltään vaikeiden ketjujen haasteena on usein kestävyyden arviointiin tarvittavan tiedon saatavuus ja vaikutusten hallinta.

Luonnonvarakeskuksen Vekka-hankkeen yhteistyökumppaneita olivat Arla Oy, Atria Oyj ja Maa- ja metsätaloustuottajain Keskusliitto MTK ry. Hanketta rahoittivat Arla Oy, Atria Oyj, Maa- ja metsätaloustuottajain Keskusliitto MTK ry, Maatilatalouden kehittämisrahasto (MAKERA), Oy Karl Fazer Ab ja Vaasan Oy.