Kasvi- ja mykotoksiinien valvonta laajenee 

Kasvit tuottavat kasvitoksiineja, jotka ovat luontaisesti esiintyviä terveydelle haitallisia yhdisteitä. Kasvi suojelee itseään niiden avulla hyönteisiltä, eläimiltä ja taudin aiheuttajilta. Mykotoksiinit ovat homeiden tuottamia myrkkyjä. Homeet tuottavat näitä esimerkiksi kilpaillessaan muita homelajeja vastaan tai sopeutuessaan stressiin.

Kasvitoksiineja voi päätyä elintarvikkeisiin esimerkiksi rikkakasvien joutuessa viljan sekaan tai ruokakasvin tuottaessa niitä itse. Esimerkiksi tropaanialkaloideja tuottavat koisokasvit voivat kontaminoida viljakuorman tai peruna voi tuottaa glykoalkaloideja altistuessaan valolle tai kolhuille tai suojautuessaan tuholaisilta.

Toksiineita voi tulla myös kasvinosista, joita ei ole tarkoitettu syötäväksi. Esimerkiksi unikon maitiaisneste voi kontaminoida unikon siemenet oopiumalkaloideilla ja hampun kukinnoista tai lehdistä voi päätyä kannabinoideja hampun siemeniin.

–  Elintarvikelainsäädännössä kasvitoksiinit luokitellaan vierasaineiksi ja EU:ssa on asetettu enimmäismäärät tietyille yhdisteille määritellyissä elintarvikkeissa, kertoo tullikemisti Meri Kokkonen, joka vastaa Tullilla maahantuotavien kasviperäisten elintarvikkeiden ja yhdistelmätuotteiden kasvitoksiini- ja homemyrkkytutkimusmenetelmien ylläpidosta ja laadunvarmistuksesta.

Pyrrolitsidiini- ja ergotalkaloidit suurennuslasin alla

Vuosina 2022 ja 2023 EU:n vierasainelainsäädäntö laajeni koskemaan useita uusia kasvitoksiineja kuten pyrrolitsidiinialkaloideja. Viime vuosina Tullin tekemässä valvonnassa on keskitytty erityisesti pyrrolitsidiinialkaloidien valvontaan. Pyrrolitsidiinialkaloideja voi esiintyä yrttimausteissa, teelehdissä ja ravintolisissä. Riskituotteiksi ovat nousseet RASFF-ilmoitusten perusteella oregano ja juustokumina, joita valvotaan tehostetusti.

–  Alkaloideissa on paljon isomeerejä, jotka ovat molekyylipainoltaan samanlaisia, vaikka rakenne onkin erilainen. Ne aiheuttavat analyyttisiä haasteita, valottaa Kokkonen.

Mykotoksiinien osalta enimmäismäärät lainsäädännössä ovat laajentuneet koskemaan ergotalkaloideja. Tietty home viljassa saa aikaan torajyväalkaloideja sisältäviä torajyviä. Aiemmin lainsäädännössä on määritelty, paljonko torajyviä saa olla, mutta nyt säädökset koskevat myös torajyväalkaloidien pitoisuutta.

–  Aflatoksiini- ja okratoksiinipitoisuuksia on valvottu pitkään muun muassa viljoissa, valvottavien tuotteiden määrä on kuitenkin laajentunut. Esimerkiksi ennen okratoksiini A:ta tutkittiin vain lakritsijuuresta, nyt myös lakritsimakeisia tutkitaan, kertoo Kokkonen.

Uusia valvottavia aineita tulossa

Lainsäädäntö kehittyy jatkuvasti ja EU:n lainsäädäntötyöryhmissä on useita kohteita työn alla. Lainsäädäntöä saattaa olla tulossa esimerkiksi kinolitsidiinialkaloideista, joita on lupiinin siemenissä, isoflavoneista, jotka ovat palkokasviestrogeenejä ja lektiineistä, palkokasvien proteiiniyhdisteistä, jotka saattavat aiheuttaa ruokamyrkytystyyppisiä oireita.

– Lainsäädännön taustalle vaaditaan kuitenkin vielä tieteellisiä arvioita ja tulostietoa. Kun tiedetään terveysvaikutukset, ja riskit kuluttajalle sekä se, mihin enimmäismäärä on järkevä asettaa, on vielä pohdittava millaiset analyyttiset mahdollisuudet ja kyvykkyydet valvonnalle on olemassa. Joskus on esimerkiksi tyydyttävä asettamaan enimmäismäärät korkeammiksi, kun alun perin on suunniteltu, perehdyttää Kokkonen.

Kun uusi aine tulee valvottavaksi, on mahdollista, ettei sille vielä löydy standardoitua analyysimenetelmää. Silloin analyysimenetelmän toimivuus todennetaan validoinnein ja mahdollisuuksien mukaan laboratorioiden välisin vertailuin. Esimerkiksi Tullilaboratoriota menetelmäkehityksessä tukee EU:n vertailulaboratorioverkosto. Uuden menetelmän rakentaminen vaatii paljon optimointia. Haasteita tuo esimerkiksi tulosten vaadittu tarkkuus ja näytematriisien monimutkaisuus.

–  Näytteeksi saattaa esimerkiksi tulla monta kiloa oreganoa, jossa kasvitoksiineja sisältäviä kasvinosia on epätasaisesti jakautuneena. Toksiinit päätyvät oreganoon rikkakasveista. Ensin näyte on homogenoitava alle puolen millimetrin kokoisiin partikkeleihin. Ennen tietyn yhdisteen eristämistä, näyte vaatii paljon puhdistusta, sillä näytteessä on paljon muutakin kuin juuri tutkittavaa yhdistettä, avaa Kokkonen.