Luomuasetuksen merkittävin uudistus on niin sanotun ”viiden prosentin” listan päivitys. Luomutuotteiden valmistuksessa alle viisi prosenttia raaka-aineista saa olla tavanomaisia, jos vastaavaa luomulaatuista raaka-ainetta ei ole saatavilla. Kuva: Pro Luomu/Olli Häkämies
UutisiaMinna Nurro

IGOP tuo elinkeinon kantaa unionin luomulainsäädäntöön

EU:n luomuasetus määrittelee tarkkaan, mitkä lisä- ja apuaineet sekä valmistusprosessit ovat sallittuja luomuelintarvikkeiden jalostuksessa. Myös ala itse tekee yhteistyötä luomujalostuksen ja -lainsäädännön kehittämiseksi. Tärkeä työrukkanen tässä on IFOAM-EU:n prosessiryhmä eli IGOP.

IGOP (Interest Group of Organic Processors and Traders) on luomuelintarvikkeiden valmistajien ja kaupan lobbausryhmä. Se toimii luomualan eurooppalaisen kattojärjestön IFOAM-EU:n (International Federation of Organic Agriculture Movements) yhteydessä. Asiantuntijaryhmän tehtävänä on muodostaa IFOAM-EU:n näkemys EU:n luomusäännöksistä ja niiden tulkinnasta siltä osin, kun on kyse elintarvikkeiden prosessoinnista.

Jokainen IFOAM-EU:n jäsenorganisaatio saa lähettää oman edustajansa IGOP-ryhmään. Tällä hetkellä siinä on edustus noin kymmenestä EU-maasta. Suurin osa ryhmän jäsenistä edustaa elintarviketeollisuutta, mutta mukana on myös kaupan alan väkeä. Ryhmä kokoontuu 2−4 kertaa vuodessa. Asioita otetaan käsittelyyn sekä Euroopan komission että yksittäisten jäsenmaiden esityksestä.

Suomesta IGOP:in työhön osallistuu kaksi henkilöä, joista toinen on Lapin Marian yrittäjä Saska Tuomasjukka. Hän on koulutukseltaan elintarvikekemian tohtori ja edustaa ryhmässä luomualan yhteistyöjärjestöä Pro Luomua.

Tuomasjukan mukaan IGOP:n tärkein tehtävä on lainsäädännön kehittäminen. Ryhmässä keskustellaan aktiivisesti myös yleisemmällä tasolla luomun suunnasta – siitä, millaiseksi luomutuotantoa ja -jalostusta pitäisi tulevaisuudessa kehittää.

– Tehokkaimmillaan IGOP on kuitenkin antaessaan lausuntoja tai edistäessään jotain luomulainsäädännön muutosta. Keskeistä ryhmän työssä on ymmärtää, mitkä asiat ovat tulevaisuudessa tärkeitä luomuelintarvikkeiden prosessoinnin näkökulmasta, Tuomasjukka tiivistää.

Lisäaineita vain rajallisesti

Luomussa käytetään hyvin pitkälle samoja elintarvikkeiden valmistusmenetelmiä kuin tavanomaisissa tuotteissa. Eroavuudet ovat seurausta lähinnä siitä, että sallittujen lisäaineiden valikoima on luomussa merkittävästi tavanomaista valmistusta suppeampi.

Esimerkiksi säilöntäaineiden käyttö on kielletty, joten tietyt toimintatavat ovat luomuvalmistuksessa mahdottomia käyttää.

– Sallittujen lisäaineiden vähäisyys määrittää paljon luomutuotteiden prosessointia ja asettaa korkeat vaatimukset raaka-aineille. Kun tuotteiden säilyvyyttä ei voida varmistaa säilöntäaineilla, esimerkiksi pastöroinnin on pakko olla varma ja laadukas, Tuomasjukka korostaa.

Lisäksi luomussa ovat kiellettyjä muuntogeeniset raaka-aineet ja raaka-aineiden säteilytys.

Aromit ja vitamiinit puhuttavat

Lisäaineista ei ole juuri keskusteltu IGOP-ryhmässä, sillä sallittujen lisäaineiden lukumäärää ei haluta kasvattaa. Sen sijaan runsaasti keskustelua on herättänyt esimerkiksi aromien alkuperä ja tuotteiden vitaminointi.

– Iso kysymys on, saako luomuvalmistuksessa jatkossa käyttää vain luomutuotetuista raaka-aineista valmistettuja luontaisia aromeja vai sallitaanko edelleen myös tavanomaisista peräisin olevat luontaiset aromit, Tuomasjukka selvittää.

Iso juttu IGOP:ssa on niin ikään tuotteiden vitaminointi, joka ei ole luomussa sallittua, jollei kansallinen lainsäädäntö sitä jostain syystä edellytä. Muun muassa C-vitamiinipitoisen acerola-kirsikan käyttäminen luomutuotteen valmistuksessa on Saksassa katsottu luomussa kielletyksi vitaminoinniksi.

– Esimerkiksi Suomen kansallinen päätös homogenoidun rasvattoman maidon D-vitaminoinnista epäilyttää luomualan toimijoita Euroopassa, Tuomasjukka huomauttaa.

Myös kansallisia intressejä

Tuomasjukan mukaan IGOPin työssä näkyy se, että luomun kehittämisen tarpeet ja tavoitteet ovat eri Euroopan maissa hyvinkin erilaisia. Erimielisyyksiä ryhmässä ei kuitenkaan helposti synny, ja päätökset tehdään konsensusperiaatteella. Esimerkkejä kansallisesti tärkeiksi koetuista asioista ovat muun muassa luomusuola, akryyliamidi ja puhdistusaineet.

Luomusuolan määrittelyn aloite on tullut Portugalilta, ja näyttää todennäköiseltä, että luomusuola määritellään merisuolaksi. Sen käyttö ei kuitenkaan ole tulossa pakolliseksi luomuelintarvikkeiden valmistuksessa. Suola ei ole maataloustuote, eikä asia siksi ole herättänyt suuria intohimoja.

Luomusuolan määrittelyn aloite on tullut Portugalilta. Luomusuola määriteltäneen merisuolaksi. Kuva: Pixabay

Belgialaiset puolestaan ovat olleet huolissaan akryyliamidista, jota muodostuu hiilihydraattipitoisiin ruokiin paistettaessa. Myrkyllisten yhdisteiden muodostuminen voitaisiin estää käyttämällä muuntogeenistä entsyymiä, mutta luomussa se on kielletty. Entsyymin käytöstä johtuen tavanomaisten tuotteiden akryyliamidipitoisuudet ovat Belgiassa matalammat kuin luomutuotteiden.

Merkitykseltään luomualalle isompana asiana pidetään prosessoinnissa käytettäviä puhdistusaineita. Saksa ajaa IFOAM-EU:ssa esitystä, jonka mukaan elintarvikkeiden valmistuksessa käytettäville laitteille ja koneille määriteltäisiin tietyt luomuhyväksytyt puhdistusmenetelmät ja -aineet. Tällä säännöksellä on toteutuessaan vaikutuksia myös suomalaisten luomuelintarvikevalmistajien toimintaan.

Luomuasetuksen säädöksiä hiotaan

EU:n uutta luomuasetusta (848/2018) sovelletaan vuoden 2021 alusta. Lainsäädännön valmistelu toimeenpanoasetusten osalta on kuitenkin vielä kesken, minkä takia neuvotteleva virkamies Tero Tolonen maa- ja metsätalousministeriöstä arvioi, että niiden aikataulu venyy.

– Tuotantosääntöjen täsmennyksiä ei saada valmiiksi vielä kuluvan vuoden aikana. Elintarvikevalmistajien näkökulmasta luomuelintarvikestandardi pysyy kuitenkin pääpiirteissään samana, hän toteaa.

Luomuasetuksen merkittävin uudistus on se, että ns. ”viiden prosentin” lista päivitetään. Tällä viitataan siihen, että luomutuotteiden valmistuksessa alle viisi prosenttia raaka-aineista saa olla tavanomaisia, jos vastaavaa luomulaatuista raaka-ainetta ei ole saatavilla. Tavanomaisina sallitut raaka-aineet on listattu.

– Tämän listan osalta käydään keskustelua, ja sitä yritetään uudistaa. Tavoite on, että lista olisi mahdollisimman lyhyt, Tolonen kertoo.

Niin ikään päivitetään luomussa sallittujen apu- ja lisäaineiden lista. Tolonen toteaa, että nanomateriaalien käyttö raaka-aineissa ja tekniikoissa saattaa vaikuttaa joidenkin lisäaineiden asemaan. Pakkausmateriaaleja luomuasetus ei edelleenkään koske.

Uutta on se, että luomusuolalle ollaan luomassa määritelmää. Tolonen muistuttaa, että luomutuotteiden valmistuksessa saa kuitenkin edelleen käyttää myös tavallista suolaa. Samoin sallittuna jatkuu tavallisen leivinhiivan käyttö luomuelintarvikkeiden valmistuksessa.

– Elintarvikkeiden täydentäminen vitamiineilla ei luomuasetuksessa muutu, eli kansallinen lainsäädäntö voi yhä ajaa EU-asetuksen yli, Tolonen sanoo.