Aliravitsemus kurittaa rehevää Tansaniaa

Tansanialaisella maaseudulla ruoka on yksinkertaista, mutta täyttävää. Ateriat pohjautuvat vahvasti paikallisiin arkisiin raaka-aineisiin, ja monelle ne rakentuvat päivä toisensa jälkeen samoista peruselementeistä: päivällislautaselta löytyy tyypillisesti riisiä tai ugalia eli maissipuuroa, papuja ja silloin tällöin kanaa tai kalaa.  

– Perusasioiden äärellä ollaan, ja sitä syödään mitä on, Tansanian maatalouden erinomaisesti tunteva suomalaisen asiantuntijajärjestö Food and Forest Development Finlandin (FFD) maatalous- ja tasa-arvoasiantuntija Jenny Öhman kertoo.  

Proteiinin lähteenä toimivat pääasiassa pavut, jotka tarjoillaan usein tomaattipohjaisessa kastikkeessa joko ugalin tai riisin kanssa.  

– Riisiä viljellään etenkin pohjoisessa ja rannikkoseuduilla ja se kuuluu maaseudun ruokapöytään erityisesti silloin, kun on hieman varaa valita, Öhman jatkaa ja mainitsee suomalaisvierailijoitakin ihastuttaneen chapatileivän.  

Vehnäjauhoista, vedestä ja öljystä leivottu litteä pannulla paistettu leipä purjehti jo siirtomaa-ajalla Intian valtameren kauppareittejä pitkin osaksi Itäisen Afrikan ruokakulttuuria.  

Tansanialainen ruoka ei ole vahvasti maustettua, vaikka mausteet ovatkin tärkeä, tosin määrällisesti melko pieni, vientituote erityisesti autonomisen Sansibarin alueella. Neilikka muodostaa valtaosan Sansibarin vientituloista, ja saari onkin yksi maailman suurimmista neilikan viejistä.  

Pienviljelijät viljelevät myös mustapippuria, kanelia, kurkumaa, inkivääriä ja kardemummaa, ja näitäkin tuotteita päätyy yhä useammin Euroopan ja Yhdysvaltojen erikoisruokamarkkinoille. Mausteviljely tuo elinkeinon monelle pienviljelijälle ja alueen naisille, ja se on myös tärkeä tekijä myös agroturismille.   

Öhmanin työpaikka, FFD, tukee Ulkoministeriön kehitysyhteistyöhankkeen kautta tansanialaisen NADOn eli Njomben alueen maatalouskehitysorganisaation toimintaa. Rahoituksen edellytyksiin kuuluvat tarkat raportointivaatimukset sekä säännölliset hankevierailut.  

Huhtikuussa Öhmanin mukaan hankevierailulle lähti tavallista isompi porukka, kun joukko hyväntekeväisyysjärjestö Kapuan vapaaehtoisia pakkasi laukkunsa Öhmanin avuksi.  

– Valtavasti mahdollisuuksia ja rehevää. Kasvupotentiaali on ihan omaa luokkaansa, muutaman viikon hyväntekeväisyysreissulle osallistunut kemiöläinen lihakarjayrittäjä Christer Jägerskiöld kiteyttää.  

Maan viljelyolosuhteet ovat hyvät ja sadon laatu voi olla korkea, mikäli tuotantoa tuetaan oikein. 

– Kasvirotaatiossa olisi kehittämistä. Maissi tuntui olevan valtakasvi, mutta sen puinti käsipelin ei liene niin kannattavaa. Muitakin vaihtoehtoja kannattaisi kartoittaa – siis sellaisia, jotka sopivat paremmin käsityölle. Käsityön laajuus yllätti, Jägerskiöld lisää.  

Tansanialaisten tilojen keskikoko on pieni, ja muutaman hehtaarin kotitarvepeltoja kynnetään tosiaan pääsääntöisesti käsin. Härät vetävät auraa vain noin viidenneksellä peltoalasta ja traktoreita on käytössä vain noin 10 prosentilla peltoalasta. Kastelussa luotetaan pääosin sateisiin. 

Tehokkaamman viljelykierron lisäksi suomalaisviljelijät kiinnittävät huomiota myös biomassan ja ravinteiden maaperään palauttamiseen. Maissin varret päätyivät enimmäkseen polttoon, mutta niistä voisi polton sijaan tehdä biohiiltä, jota voisi käyttää happamahkon maan parannukseen.  

– Meille kalkitus olisi luonteva ratkaisu, mutta se mikä on helppoa ratkaista täällä, ei välttämättä ole siellä. Meidän ratkaisujamme ei siis suoraan voi soveltaa toiseen kulttuuriin, Jägerskiöld kertaa oppimaansa.  

Ilmasto ja maaperä ovat suotuisia erityisesti perunan, maissin ja vihannesten viljelyyn. Riisiä kasvaa jokilaaksoissa ja alavilla alueilla, ja durra ja hirssi ovat puolestaan kuivien alueiden viljoja. Myös maniokki eli kassava sietää hyvin kuivuutta. Keittobanaani ja pavut tuovat hyvää täydennystä viljavaltaiseen ruokavalioon.  

Vientiin ja kaupalliseen tuotantoon riittää kahvia, teetä ja puuvillaa. Myös cashew-pähkinät, sokeriruoko ja auringonkukka kuuluvat ns. rahakasvien joukkoon.  

Hedelmien ja vihannesten viljely on Tansaniassa kasvussa, ja paikalliset markkinapaikat ovatkin ääriään myöten täynnä ananaksia, mangoja, papaijaa, avokadoja ja vesimeloneja. Myös tomaattia, sipulia, kaalia ja porkkanaa viljellään kaupallisesti.  

Ravinnon yksipuolisuus on kaikesta huolimatta ongelma. 

– Kotitarveviljelyssä hedelmät ja vihannekset eivät ole suosittuja. Vaikka edellytyksiä olisikin, eivät vihannekset päädy tavallisen tansanialaisen lautaselle. Aliravitsemus on merkittävä ja valitettava ongelma, Jenny Öhman harmittelee ja tunnistaa asiaan liittyvän paradoksin: kaikkea olisi, mutta vallalla oleva ajatus myynnin ja toimeentulon tärkeydestä aiheuttaa sen, etteivät vitamiinirikkaat tuotteet päädy pienviljelijäperheiden omaan käyttöön. Kyse ei ole kalorien puutteesta vaan ravinnon yksipuolisuudesta. 

– Toki tähän vaikuttaa myös ravitsemustiedon puute, Öhman lisää.  

Aktiivisesti pienviljelijöihin yhteyttä pitävä FFD:n yhteistyökumppani NADO alkaa olla eteläisen Tansanian Njomben maatalousalueen viljelijöiden parissa jo merkittävä tekijä. Organisaation toiminta alkoi pienestä, mutta asema on vahvistunut, ja uusia viljelijäryhmiä perustetaan koko ajan. Nykyään yhdistys tekee yhteistyötä jo noin 7 500 viljelijän kanssa ja neuvontaa toteutetaan ruohonjuuritasolla kymmenien kouluttajien avulla.   

NADON ja FFD:n yhteistyö alkoi yli 10 vuotta sitten perunasta. Näistä ajoista perunasadot ovat viisinkertaistuneet, ja myös pienviljelijöitä on autettu mukaan laatujärjestelmään. Nykyään moni pienviljelijäkin myy jo laatutuotteita Tansanian Byro of Standards (TBS) -leiman alla.  

– Verkostot ovat tärkeitä ja yhdessä organisoidusti toimien pienilläkin on mahdollisuus myydä ulkomaille, Öhman iloitsee.  

Tehty työ kantaa nyt hedelmää. Perunasta saadut tulot mahdollistavat pienviljelijöille mm. lasten koulutusta. Viljelijäryhmiä on erikseen myös naisille, vammaisille ja nuorille.  

– Tansaniassa naisten asema on miehen asemaa heikompi, ja maassa on edelleen lainvastaista olla esimerkiksi homoseksuaali. FFD vahvistaa myös NADO:n tasa-arvo- ja inkluusiotyötä, Öhman kertoo.  

Njomben alueen paikallishallinnon vaatimusten mukaisesti NADO töitä myös kouluissa. Kouluyhteistyö on toteutettu suomalaisrahoitteisesti FFD:n hankkeen kautta.  

– Ravitsemus ei ole hankkeittemme pääpaino, mutta olemme päässeet epäsuorasti vaikuttamaan siihenkin. Pääasiassa etenemme ilmastovaikutus- ja ympäristöasiat edellä, ja ensisijainen tehtävämme on puhua sadosta, kiertoviljelystä ja maan hedelmällisyyden parantamisesta, mutta samalla se ravitsemuksellinen tietokin kulkee, Öhman selittää.  

Kätevä tapa yhdistää kouluyhteistyö ja ravitsemusneuvonta on vaalia vanhaa sanontaa: minkä nuorena oppii, sen vanhana taitaa. Öhman ja suomalaiset vapaaehtoiset pääsivät vierailemaan kahdessa koulussa, jossa innokkaat oppilaat lannoittivat maata lehmän lannalla, istuttivat ohjatusti avokadopuita ja esittelivät vastaperustettuja kotitarveviljelmiä. Avokadojen, salaattien ja lehtivihannesten hoidon lomassa oli erinomainen tilaisuus puhua myös terveellisestä ravitsemuksesta.  

Lisähaasteita ilmastonmuutoksesta 

Ilmastonmuutos on paljon muutakin kuin lisääntyvää kuumuutta ja kuivuutta. Se on aiempaa epäsäännöllisimmiksi muuttuneita sadekausia ja eroosiota.  

– Joskus sateet viivästyvät ja joskus ne tulevat liian aikaisin tai liian rajuina. Tämä vaikeuttaa viljelyn suunnittelua, sillä kausivaihteluiden ennakoiminen perinteisen tietämyksen pohjalta haastavaa, Öhman selittää. 

Ilmastonmuutos merkitsee myös kasvitautien ja tuholaisten yleistymistä. Lämpimämmät ja kosteammat jaksot luovat suotuisat olosuhteet uusille kasvitaudeille ja tuholaisille, ja esimerkiksi maissin tuholaiset ja bakteeritaudit sekä perunakasvustoissa esiintyvät sienitaudit ovatkin lisääntyneet monilla alueilla. 

Ilmastonmuutos tekee viljelystä Tansaniassa epävarmempaa, riskialttiimpaa ja ennakoimattomampaa. Epävarmuus on riskialtista erityisesti pienviljelijöille, joilla ei ole kastelujärjestelmiä, sääennusteita tai säästöjä. Vaikutukset ovat usein suoraan toimeentuloa uhkaavia.