Luonnonvarakeskuksessa on paneuduttu ilmastovaikutuksen ohella muun muassa vesi- ja ravinnejalanjälkien, maaperävaikutuksen, toksisuusvaikutusten ja luonnon monimuotoisuuden vaikutusarvioinnin kehittämiseen ja soveltamiseen Suomen olosuhteisiin. Kuva: Pirjo Huhtakangas
UutisiaHannele PulkkinenJuha-Matti Katajajuuri

EU tiivistää rivejään ympäristövaikutusten elinkaariarvioinnissa

EU yhtenäistää tuotteiden ympäristövaikutusten elinkaariarviointia. Tavoitteena on, että jatkossa kestävät tuotteet ja yritykset erottuvat markkinoilla entistä paremmin ja luotettavammin.

Euroopan komissio on kehittänyt elinkaariohjeistusta vuodesta 2010 lähtien, jotta yritykset pystyisivät pienentämään tuotteidensa ympäristövaikutuksia ja tuotteiden ympäristötiedot perustuisivat yhdenmukaisiin arviointimenetelmiin. Elinkaariarvioinnin soveltamisen ja tulosten tulkitsemisen haasteena ovat olleet erilaiset ja jatkuvasti kehittyvät laskentamenetelmät.

Komissio arvioi parhaillaan eri toimialojen laatimien elinkaariohjeistusten testaamisen tuloksia ja ympäristövaikutusten tulosten viestinnässä saatuja kokemuksia. Tällä hetkellä näyttää siltä, että 27 tuoteryhmästä 22 saisi ensi vuonna tarkennetun ohjeistuksen.

Kehitystyö alkaa tuottaa hedelmää

Vuonna 2013 julkaistun yleisluontoisen elinkaariohjeistuksen lisäksi komissio on viime vuosina tukenut voimakkaasti tuoteryhmäkohtaisten tarkempien ohjeistusten tekemistä toimialalähtöisesti. Yksityiskohtaisempia ohjeistuksia on kehitetty ja testattu 27 tuoteryhmälle vuosina 2013–2017. Mukana on ollut satoja eurooppalaisia yrityksiä ja toimialaliittoja. Työ on poikinut aloitteita myös EU:hun tuovissa maissa, kuten Etelä-Amerikassa ja Thaimaassa.

Elintarviketoimialan tuotteista mukana ovat olleet olut, meijerituotteet, kahvi, kala, punainen liha, oliiviöljy, pasta, viini, pakattu vesi sekä rehut ja lemmikkieläinten ruuat. Eri toimialat ovat tehneet itse aloitteen tarkempien ohjeistusten tekemiseksi ja työstäneet niitä yhteistyössä elinkaariasiantuntijoiden ja komission kanssa.

Lähtökohtana on, että tuoteryhmäkohtaiset ohjeistukset olisivat linjassa komission yleisten ohjeistusten kanssa. Ohjeistusten testausvaiheessa on koottu myös useita toimialoja poikkileikkaavia asiantuntijatyöryhmiä kehittämään elinkaariarvioinnin menetelmiä. Lisäksi on tehty ohjeistus, miten ohjeistuksia tehdään.

Komission ohjeistuksen mukaan ympäristövaikutusarviointeihin tulee sisällyttää kattavasti eri ympäristövaikutusluokkia, yhteensä 15. Useissa vaikutusluokissa arviointimenetelmien kehitys on edelleen kesken. Luonnonvarakeskuksessa (Luke) on viime vuosina paneuduttu ilmastovaikutuksen ohella muun muassa vesi- ja ravinnejalanjälkien, maaperävaikutuksen, toksisuusvaikutusten ja luonnon monimuotoisuuden vaikutusarvioinnin kehittämiseen ja soveltamiseen Suomen olosuhteisiin.

Ymmärrystä yrityksille, kuluttajille ja poliitikoille

Komissio haluaisi edistää myös ympäristöystävällistä kulutusta. Esimerkiksi ruokahävikki on saanut paljon huomiota muun muassa osana komission kiertotalouspakettia. Samanaikaisesti komission tärkeimpiä tavoitteita on ollut lisätä eurooppalaisten yritysten kilpailukykyä, edistää erityisesti vihreää kasvua* ja siihen liittyviä keksintöjä.

Komissio kokee pulmana erilaisten tuotteiden ympäristömerkintöjen ja niihin liittyvien aloitteiden lisääntymisen ja sen, että ympäristöväitteet voivat olla jopa harhaanjohtavia. Tuoteryhmäkohtaiset ohjeet tarkentavat yhteisiä pelisääntöjä, jotta oikeasti kestävät tuotteet ja yritykset erottuisivat markkinoilla ja poliittiset päättäjät saisivat luotettavaa tietoa päätöksenteon tueksi.

Elinkaariarviointi helpottaa yrityksiä kehittämään ympäristöä vähemmän kuormittavia tuotteita, palkitsevan tuoteryhmän parhaita tuotteita ja jopa poistamaan markkinoilta ympäristön kannalta huonoimmat tuotteet. Samalla kuluttajat pystyvät tekemään tietoisia päätöksiä oleellisiin faktoihin perustuen ilman liiallista tietotulvaa erilaisista yksityiskohdista.

Tuotantoketjukohtaista ympäristövaikutustietoa

Useita erilaisia elinkaariohjeistuksia on ollut olemassa jo tämän vuosikymmenen alusta lähtien, mutta ne ovat olleet hyvin yleisluontoisia ja kattaneet kaikkien tuotteiden ympäristövaikutusten arvioinnin hampurilaisista televisioihin. Viime vuosina tarkempia, tuotekohtaisia ohjeistuksia on alettu kehittää, mutta ne eivät ole välttämättä olleet keskenään yhdenmukaisia.

Komission pyrkii yhtenäistämään eri tuoteryhmien ohjeistuksia yleisohjeistuksellaan ja laatimalla tuoteryhmäkohtaisia ohjeita. Jälkimmäisissä pystytään antamaan hyvin yksityiskohtaisia ohjeita: Esimerkiksi, mitkä elinkaarenvaiheet tulee sisällyttää tarkasteluun, minkälaista ja kuinka laadukasta tietoa niistä tulee kerätä ja miten ympäristövaikutuksia tulee jyvittää eri tuotteille.

Jatkossa arviointien ja viestinnän pitäisi perustua entistä enemmän tuotteen todellisesta tuotantoketjusta kerättyyn tietoon. Tietojen tulisi olla tuotantoketjujen todellisilta toimijoilta raaka-aineiden tuotannosta saakka. Tuoteryhmäkohtaisissa ohjeistuksissa määritellään ennakolta, mitkä ovat keskeisimmät ympäristövaikutusluokat, joista tulee viestiä kuluttajille.

Myös Pohjoismaiden kokemukset käyttöön

Seuraavat pari vuotta komissio on nimennyt siirtymävaiheeksi, jonka aikana seurataan ohjeistusten vapaaehtoista käyttöönottoa sekä kehitetään ohjeistuksia ja arviointimenetelmiä. Koska ohjeistuksia on ollut tekemässä iso joukko Keski-Euroopan toimijoita, tässä vaiheessa olisi erityisen tärkeää saada kokemuksia ohjeistuksista myös Pohjoismaista.

Komissio on luvannut aloittaa keskustelun ohjauskeinoista sidosryhmien kanssa heti testausvaiheen päättymisen jälkeen. Ensimmäisiä pohdintoja voidaan odottaa jo lähitulevaisuudessa esimerkiksi siitä, miten komissio voisi kehittää ja yhtenäistää ohjauskeinojaan, kuten Ecodesign-direktiiviä tai EU:n ympäristömerkkiä.

Nähtäväksi jää, tuleeko paine ympäristötiedon tuottamiseen jatkossa enemmän komission ja hallinnon suunnalta vai markkinoilta ja kuluttajilta. Oletettavaa on, että komission aloite on aktivoinut erityisesti isoja eurooppalaisia elintarvikealan yrityksiä kiinnittämään entistä enemmän huomiota tuotantoketjuihinsa ja niiden ympäristövaikutuksiin.

Samanaikaisesti esimerkiksi maataloustuotteidensa viennistä kiinnostunut Irlanti on lanseerannut laajan ympäristökestävyysohjelman, jonka todentamisjärjestelmä kattaa jo yli 90 prosenttia Irlannin ruoka- ja juomateollisuuden viennistä. Irlantilaiset haluavat ulottaa todentamisen ja ympäristövaikutusten arvioinnin kaikkiin maataloustuottajiin.

EU:n kasvihuonekaasupäästöjen vähentämistavoitteet velvoittavat EU-maita. EU on ehdottanut Suomelle 39 prosentin päästövähennysvelvoitetta päästökaupan ulkopuoliselle sektorille, johon kuuluvat muun muassa maatalous, asuminen ja liikenne. Maataloudessa vähennyksiä on kuitenkin vaikea saavuttaa, sillä päästöt syntyvät useista eri lähteistä ja usein hankalasti arvioitavista biologisista prosesseista, kuten maaperästä ja eläimistä. Elintarvikealan on kuitenkin viimeistään nyt otettava maatalouden tavoitteet huomioon.

Hannele Pulkkinen
tutkija
hannele.pulkkinen(at)luke.fi

Juha-Matti Katajajuuri
erikoistutkija, asiakaspäällikkö
juha-matti.katajajuuri(at)luke.fi
Luonnonvarakeskus

Lisätietoja:


Ympäristövaikutusluokat

EU:n elinkaariarvointiohjeistuksen mukaan ympäristövaikutusten arviointiin tulee sisällyttää 15 erilaista kategoriaa:

  1. Ilmastonmuutos
  2. Maaperän rehevöityminen
  3. Makeiden vesien rehevöityminen
  4. Merien rehevöityminen
  5. Happamoituminen
  6. Otsonikato
  7. Ekomyrkyllisyys makeassa vedessä
  8. Myrkyllisyys ihmiselle – syöpää aiheuttavat vaikutukset
  9. Myrkyllisyys ihmiselle – muut kuin syöpää aiheuttavat vaikutukset
  10. Hiukkaset / hengitettävät epäorgaaniset aineet
  11. Ionisoiva säteily – vaikutukset ihmisten terveyteen
  12. Otsonin valokemiallinen muodostuminen
  13. Maanlaadun muuttuminen
  14. Luonnonvarojen ehtyminen – vesi
  15. Luonnonvarojen ehtyminen – mineraalit, fossiiliset luonnonvarat


Työkalu tuotantoketjun ympäristövaikutusten arviointiin

Luonnonvarakeskuksen kehittämä EcoModules-työkalu auttaa arvioimaan biotaloustuotteiden elinkaarisia ympäristövaikutuksia tuotantoketjuissa alkutuotannosta teollisuuteen ja kauppaan asti. Yritykset voivat tuottaa vertailukelpoisia ympäristötunnuslukuja tuotteilleen ja hallita ja kehittää oman toimintansa ympäristösuorituskykyä ja niihin liittyviä kustannuksia.

Palvelu koostuu laskenta- ja tiedonjakamispalvelusta ja käyttäjäkohtaisesti räätälöidyistä asiakassovelluksista. Palvelu perustuu verkostoon, jossa ketjun toimijat kytkeytyvät toisiinsa, mikä luo uusia mahdollisuuksia jokaiselle ketjun toimijalle. Luke vastaa palvelun tieteellisestä laadusta ja laskennan teknisestä toimivuudesta.

Palvelun ytimessä on Luken ylläpitämä laskentapalvelu. Tällä hetkellä sen avulla voi arvioida tuotteiden ilmastovaikutuksia ja rehevöittäviä vaikutuksia. Lähitulevaisuudessa palveluun saadaan myös muita vaikutusarviointeja, kuten vesijalanjälki ja vesijalanjälkiekotoksisuus. Ruokaketjussa ympäristövaikutukset voidaan kytkeä tuotteen ravitsemukselliseen laatuun.

Tiedonjakamispalvelu yhdistää ketjun toimijat toisiinsa niin, että eri toimijoiden tuottamat, omaa tuotettaan koskevat ympäristötunnusluvut ovat muiden ketjun toimijoiden käytössä heidän omassa laskennassaan. Näin mahdollistetaan todelliseen tuotantoketjukohtaiseen tietoon perustuva arviointi kaikissa ketjun vaiheissa kuluttajatuotteeseen saakka.

Lisätietoja:

merja.saarinen(at)luke.fi

www.luke.fi/ecomodules