Ympäristö- ja ravitsemustietoa yhdistävä menetelmä kertoo ruuan kestävyydestä – jatkossa ehkä pakkausmerkin muodossa 

Ruuan ympäristövaikutusten vähentäminen ja riittävän ravitsemuksen turvaaminen ovat molemmat tärkeitä kestävyystavoitteita. Ympäristövaikutuksia tulee vähentää, mutta muutoksen tulisi tapahtua ruuan ravitsemuksellista laatua heikentämättä. Ruuan ympäristövaikutuksia ja ravitsemuksellisia vaikutuksia on perinteisesti tarkasteltu erikseen.  

Nyt Luonnonvarakeskuksen tutkijat ovat kehittäneet NEPGa-menetelmän, jossa elintarvikkeiden ympäristövaikutukset suhteutetaan niiden ravitsemukselliseen laatuun. Ravitsemuksen huomiointi on erityisen tärkeää silloin, kun kuluttaja vertaa keskenään toisiaan korvaavia elintarvikkeita. 

Uusi menetelmä perustuu elinkaariarviontiin (LCA), jota käytetään yleisesti esimerkiksi hiilijalanjälkien laskemiseen. Siinä ruuan ympäristövaikutuksia on perinteisesti arvioitu laskemalla vaikutukset tuotekiloa kohden, jolloin tuotteiden erot ravitsemuksellisessa laadussa eivät tule huomioiduksi.  

NEPGa-menetelmä korjaa tämän puutteen hyödyntämällä ravintoaineindeksejä yksikkönä, jota kohden ympäristövaikutukset ilmaistaan. Indeksit perustuvat ravitsemussuositusten mukaisiin aterian osiin, eli esimerkiksi proteiinin lähteille, hiilihydraatin lähteille ja kasviksille on omat indeksinsä, jotka sisältävät tuoteryhmän kannalta tärkeimmät ravintoaineet. 

NEPGa-menetelmän tuottama tieto ei muuta isoa kuvaa ruoan kulutuksen muutostarpeita – eläinperäisten tuotteiden kulutusta on syytä vähentää ja kasvisten ja täysjyväviljan kulutusta lisätä. Menetelmä kuitenkin tarjoaa uusia näkökulmia tuotteiden kestävyydestä: Esimerkiksi riisiä on pidetty korkean hiilijalanjälkensä takia muita tavanomaisia hiilihydraatin lähteitä huonompana vaihtoehtona, mutta kun arviointiin lisätään ravitsemusnäkökulma, täysjyväriisi menestyykin vertailussa pastaa paremmin.  

Euroopassa menossa merkkibuumi 

NEPGa-menetelmällä tuotettua tietoa voidaan mahdollisesti hyödyntää kuluttajille suunnatussa tuotekohtaisessa viestinnässä, kuten kuluttajapakkausmerkin kehittämisessä. Euroopassa on käynnissä useita aloitteita elinkaariarviointiin perustuvien eli LCA-pohjaisten merkkijärjestelmän käyttöönottamiseksi. Mikään aloitteista ei kuitenkaan perustu ravitsemuksen huomioivaan elinkaariarviointiin. 

Vaikka Suomessa merkeistä on puhuttu toistaiseksi varsin vähän, eletään Euroopassa ravitsemus- ja ympäristömerkkien buumia. LCA-pohjaisia ympäristömerkkejä on määrä ottaa käyttöön valtiojohtoisesti lähivuosina Ranskassa (useita ympäristövaikutuksia kattava merkki) ja Tanskassa (hiilijalanjälkimerkki). 

Pakkauksen etupuolelle sijoitettavista ravitsemusmerkeistä eli FoPeista laajimmilla levinnyt NutriScore on otettu käyttöön jo kahdeksassa Euroopan maassa. Ympäristömerkeistä eniten huomiota on saanut Eco-Score-merkki, joka yhdistää merkin taustalaskennassa eri ympäristövaikutusten tulokset NutriScoren tavoin kokonaispistemääräksi eli single scoreksi. 

Siinä missä ravitsemusmerkkien ja -väittämiä EU:ssa säännelty ja valvottu tiukasti jo vuosien ajan, ympäristömerkkien ja -väittämien osalta lainsäädäntöä vasta kehitetään. EU vahvistaa uudella sääntelyllä kolmannen osapuolen myöntämien ympäristömerkkien asemaa, jotta kuluttajat voivat luottaa merkkeihin paremmin ja yritykset erottuvat ympäristökestävämmillä tuotteilla viherpesusta.  

Maaliskuussa 2024 voimaan astunut direktiivi kuluttajien vaikutusmahdollisuuksien lisäämisestä vihreässä siirtymässä sallii jatkossa vain viranomaisten ylläpitämät, virallisiin sertifiointijärjestelmiin perustuvat tai rekisteröidyt merkit. Vihreiden väittämien (green claims) direktiiviluonnos esittää edelleen tiukennuksia merkintäjärjestelmien kriteereille.  

Merkkejä koskevan uuden lainsäädännön valmistelussa olisi tärkeää ottaa huomioon, että sääntely mahdollistaisi myös ympäristö- ja ravitsemustietoa integroivien merkkien käyttöönoton. 

Merkit edistävät kestävää ruokajärjestelmää 

Ympäristö- ja ravitsemusmerkit vaikuttavat esimerkiksi kuluttajien valintoihin, elintarvikeyritysten tuotekehitykseen, kauppojen valikoimiin ja yleiseen tietoisuuteen merkkijärjestelmän tarjoamasta informaatiosta. Vaikka tutkimustulokset ovat osin ristiriitaisia, sekä kokeellisten että todellisessa tilanteessa tehtyjen tutkimusten meta-analyysien mukaan merkit edistävät maltillisesti kuluttajien ympäristökestäviä ja terveellisiä ruokavalintoja.  

Onnistuessaan merkkijärjestelmä luo elintarvikeyrityksille kannusteen kehittää tuotteitaan terveellisempään tai ympäristökestävämpään suuntaan. Ympäristömerkkien vaikutusta elintarvikeyritysten tuotekehitykseen ei ole vielä tutkittu, mutta pakkauksen etupuolelle sijoitettavien ravitsemusmerkkien, kuten Nutri-Scoren, osalta on saatu näyttöä, että merkkien käyttöönotto on saanut yrityksiä kehittämään tuotteitaan terveellisempään suuntaan. Pakkauksen etupuolelle sijoitettavien ravitsemusmerkkien on raportoitu parantaneen markkinoilla olevien elintarvikkeiden ravintosisältöä muun muassa Rankassa, Uudessa-Seelannissa, Alankomaissa ja Kanadassa. 

Tuotteiden ympäristövaikutuksista viestimisen yleistyessä iso kysymys on, viestitäänkö ravitsemus- ja ympäristövaikutuksista kuluttajille erillisillä merkeillä ja merkinnöillä rinnakkain, vai olisiko yksi molemmista näkökulmista tietoa tarjoava merkki kuluttajalle intuitiivisempi ja siksi käyttökelpoisempi.  

Sitä, miten kuluttajat ottaisivat ravitsemus- ja ympäristötietoa integroivan merkin vastaan, ei vielä toistaiseksi ole tutkimusta. Uuden sukupolven ympäristö- ja ravitsemus- tai näitä integroivat merkit eivät ole kaiken ratkaiseva hopealuoti, mutta ne voivat olla yksi tärkeä keino edistää kuluttajien ja elintarvikealan yrityksien osallistumista kestävyyssiirtymään. 

Lähteet:  

Saarinen M ym. 2024. Ravitsemus elintarvikkeiden elinkaariarvioinnissa ja ympäristömerkinnässä: NEPGa-hankkeen loppuraportti. Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 37/2024. Luonnonvarakeskus.  

Kyttä V ym. 2023a. Product-group-specific nutrient index as a nutritional functional unit for the Life Cycle Assessment of protein-rich foods. The International Journal of Life Cycle Assessment. https://doi.org/10.1007/s11367-023-02217-2      

Kyttä V ym. 2023b. Extending the product-group-specific approach in nutritional life cycle assessment. The International Journal of Life Cycle Assessment. https://doi.org/10.1007/s11367-023-02235-0 

Kårlund A ym 2024. Validating nutrient selection for product-group-specific nutrient indices for use as functional units in life cycle assessment of foods. British Journal of Nutrition, 1–23. https://doi.org/10.1017/S0007114524000709