Elintarvikealalle valmistuvilla opiskelijoilla on varteenotettavia näkemyksiä

Tämä ilmeni marraskuussa tehdyssä kansainvälistymiskyselyssä. Siihen vastasivat opiskelijat (n=22), jotka osallistuivat Elintarviketieteiden Seuran ja Elintarvikeylioppilaiden Mentor-klubin järjestämään mentorointitapahtumaan Tutkinnosta kansainvälistyville markkinoille. Kysely tehtiin sähköisesti ilmoittautumisen yhteydessä.

Opiskelijat kokivat viennin parissa työskentelyn mielenkiintoisempana kuin tuonnin parissa työskentelyn (63 % ja 38 %, kuva). Isolla osalla osallistujista oli jo työkokemusta elintarvikealalta. Vastanneista 33 prosentilla oli yli kolme vuotta ja vain 13 prosentilla oli alle puoli vuotta tai ei ollenkaan työkokemusta elintarvikealalta. Tämä selittyy sillä, että osa opiskelijoista oli vasta ensimmäisen vuoden opiskelijoita.

Vain neljä prosenttia ilmoitti tuntevansa lukuisia pieniä ja keskisuuria työnantajia. Suomessa toimivilla yrityksillä on edelleen tehtävää tunnettuutensa osalta, jos mietitään potentiaalisen työvoiman houkuttelemista omaan palvelukseen.

Opiskelijat suuntaavat ulkomaille

Ulkomaanjakso kuuluu tai on suunnitelmissa toteuttaa osana opintoja jopa 80 prosentilla opiskelijoista Mentorointitapahtumaan osallistuneita opiskelijoita selvästi kiinnostivat kansainväliset työtehtävät ja keinot, joilla voi valmistautua kansainvälisiä markkinoita varten.

Kyselyyn vastanneiden opiskelijoiden joukosta löytyi hyvin monipuolisesti toiveita siitä, minkälaisissa tehtävissä he haluaisivat työskennellä valmistumisen jälkeen. Useimmiten mainittuja olivat markkinointi, tuotekehitys ja laadunvalvonta, mutta myös asiantuntijatehtävät tutkimuksen, henkilöstöhallinnon, viestinnän, myynnin, viennin ja tuonnin parissa korostuivat. Johtaminen ja yrittäjänä toimiminen nousivat esiin vain yksittäisissä vastauksissa.

Mentorointitilaisuudelta odotettiin erityisesti keskustelua tulevaisuuden näkymistä viennin osalta, kertomuksia urapoluista, kokemusten jakamista ja vinkkejä, tietoa kansainvälisten yritysten työpaikoista, vinkkejä opintojen aikaiseen valmistautumiseen vientitehtäviin pätevöitymisessä, ymmärrystä siitä, mitä vientitehtävissä pärjäämiseen tarvitaan, ymmärrystä yritysten toimintatavoista, kuvauksia työtehtävistä sekä verkostoitumista.

Eräs opiskelija kommentoi: ”Asiantuntijoilta tietoa, miten vientiprosessia on rakennettu ja miten tuotteita brändätty sekä markkinoitu ulkomailla. Kiinnostaa myös yritysten pidemmän tähtäimen suunnitelmat kansainvälistymisen osalta (akselilla 5−10v.).”

Toinen opiskelija kommentoi: ”Erityisesti Suomen ja eri maiden vahvuuksia elintarvikealalla (esim. onko asioita, joita ei kannata tuottaa kotimaassa erinäisistä syistä), elintarviketeollisuus ulkomailla, tuontielintarvikkeiden riskit ja niiden valvonta. Miten vieminen ja tuominen käytännössä toimii, ja mistä se alkaa.”

Lisää läpinäkyvyyttä elintarvikeketjuun

Opiskelijoiden mielestä suomalaisessa elintarvikeketjussa ovat hyvin turvallisuus, jäljitettävyys, luotettavuus, puhtaus, valvonta, laatu ja vastuun kantaminen.

Eräs opiskelija kommentoi: ” Suomalaisen elintarvikeketjun vahvuuksia ovat laadukkuus ja vastuullisuus. Vastuullinen tuotantotapa luo lisäarvoa ja tuottaa huippulaadukkaita tuotteita markkinoillemme.”

Toisaalta opiskelijoiden mielestä suomalaisessa elintarvikeketjussa huonosti ovat markkinoinnin puute, kestävää kehitystä ei osata tuoda tarpeeksi esiin, hävikki, teollisuuden viehtymys käyttää pääasiassa halvinta raaka-ainetta ajaen alkutuotantoa vääristyneeseen tilaan ja byrokratia.

Toinen opiskelija kommentoi: ”Vaikka Suomessa on huippuosaamista, osaaminen on tähdätty vain suomalaisen kuluttajan palvelemiseen. Muiden markkinoiden ymmärtäminen on meille vielä vierasta, ja siinä on paljon kehitettävää. Elintarvikeketjun vastuullisuuden näkyminen kuluttajalle asti on toinen haaste.”

Opiskelijat kehittäisivät elintarvikealaa lisäämällä vientiä, panostamalla innovatiivisiin ja laadukkaisiin tuotteisiin, lisäämällä todenmukaista ja luotettavaa tietoa mainontaan, laittamalla hävikkiä kuriin ja luomalla yhteistyötä eri toimijoiden välille.

Eräs opiskelija kommentoi: ”Kuluttajat kaipaavat todenmukaista ja luotettavaa tietoa elintarvikkeista, ja monesti mainonta on kuluttajien mielestä harhaanjohtavaa (vähärasvaiset ja sokeriset jogurtit jne.). Elintarvikealan vastuullisuutta terveyskysymyksistä tulisi kehittää. Monia kuluttajia kiinnostavat vastuullisuus ja kestävä kehitys laajemmin sekä trendi on koko ajan kasvava. Tuotteita on saatavilla, mutta viestintää niiden ominaisuuksista tulisi kehittää kuluttajalähtöisesti, jotta viesti ja tieto tavoittaisivat kuluttajat.”