Tieto ei lisää tuskaa vaan liiketoimintaa

Tuotepassi, digikaksonen ja taksonomia-asetus tulevat kaikille tutuiksi lähivuosina. Digitalisaatio on jo kaikkialla. Tietoa syntyy valtavasti, mutta vielä meillä ei ole yhtenäisiä järjestelmiä ja toimintatapoja jatkojalostaa sitä ymmärrykseksi. Pala palalta pimennossa olleet tiedot paljastuvat ja niiden pohjalta tehdään valistuneita, arvojen mukaisia päätöksiä.

EU-lainsäädännön odotetaan sääntelevän jatkossa laajemmin tuotteista annettavaa tietoa. Tuotetiedon pitää olla todistetusti oikeaa ja loppukäyttäjän on saatava monipuolista tietoa tuotteen taustoista ostopäätöksen tueksi. Harva vielä pystyy kertomaan tuotteensa päästöjä tai kaikkien raaka-aineiden alkuperää. Jatkossa tällaiset tiedot tullee löytymään tuotepakkauksesta koodin takaa, tuotepassista.

Tästä numerosta voi lukea lisää Food Data Finland -hankkeesta, jossa pyritään parantamaan yritysten valmiuksia hallinta ja jalostaa dataa kilpailukyvykkyydeksi.

Tilannekuvan saaminen tuotannosta reaaliajassa on avainasemassa päätöksenteossa. Kun henkilöstö saa tiedon helposti ymmärrettävässä muodossa yhdessä näkymässä, on prosessia mahdollista optimoida aivan uudella tavalla; tuotelaatu on tasaista, hävikki saadaan minimiin ja syntyy kustannussäästöjä.

Tuotannonohjausjärjestelmän käyttöönotto tai vaihto uuteen voi olla hidas ja työläs projekti, mutta liiketoiminnan kasvaessa se on kustannustehokkaan toiminnan edellytys.

Digikaksosen avulla voidaan visualisoida tuotanto ja tehdä tietokoneella testiajoja, miten muutokset prosessiin käytännössä vaikuttaisivat. Sillä voidaan myös mallintaa esimerkiksi tuotantotilojen lämpötilat ja hygienia-alueet tai varastonkiertoa.

Tuotantomäärien ennustaminen on yhä hankalaa. Suuri osa elintarvikkeista on kuitenkin nopeasti kiertäviä ja herkästi pilaantuvia. Mistä tietää, paljonko tuottaa, kun kuluttaja ei kerro etukäteen, mitä ostaa?

Ei ihme, että toimitusketjua ja vähittäiskauppaa optimoiva suomalainen ohjelmistoyhtiö Relex Solutions keräsi viime vuonna ennätysmäisen 500 miljoonan euron rahoituksen. Samalla yhtiö arvioitiin viiden miljardin arvoiseksi. Käytännössä hyöty elintarviketeollisuudelle on se, että kun koneoppimisen avulla kysynnän suunnittelu helpottuu, koko tuotantoprosessia voi optimoida paremmin. Tutustu lisää aiheeseen tämän lehden pääjutussa.

Uutta koulutusta on tulossa elintarvikealalle. Tänä keväänä saattoi hakeutua opiskelemaan elintarvikealan ammatilliseen tutkintokoulutukseen 36 eri oppilaitokseen, yhdeksään erilaiseen koulutukseen. Seitsemän ammattikorkeakoulua tarjosi kahdeksaa eri tutkintokoulusta ja neljä yliopistoa tarjosi 18 eri koulutusohjelmaa.

Tutuimpien elintarviketieteiden koulutusvaihtoehtojen lisäksi vaihtoehtoja löytyy ruokaketjun kehittämisestä, konetekniikkaan ja tuotantotaloudesta molekyylibiotieteisiin.

Satakunnan ja Kymenlaakson alueillekin on nyt saatu elintarvikealan korkeakoulutusta. Kuulumisia Kouvolasta voit lukea Xamkin Mari Järvenmäen haastattelusta. Maakunnista vain Ahvenanmaalla ja Pohjois-Karjalassa elintarvikealan korkeakoulutusta ei ole tarjolla.

Tästä lehdestä löydät käytännön esimerkkejä siitä, miten opiskelijat on saatu lähemmäs yrityselämää. Akateemisessa koulutuksessa tärkeää on ajatus elinikäisestä oppimisesta, tietopohja omasta erikoisalasta kasvaa ja opiskelijalle kehittyy laaja-alaiset verkostot. Elintarvikealalle on hyvä työllistyä, mutta opiskelijat tarvitsevat myös tiiviitä suhteita työelämään. Tämän lehden tarkoitus on edistää näitä kaikkia tavoitteita.