Ruokaostosten hiilijalanjälkilaskurit kauppojen kädenojennus kuluttajille

Suomalaiskauppojen hiilijalanjälkilaskurit ovat kuluttajille hyvä kädenojennus tarkastella omia ruokavalintojaan. Jatkossa tutkijat kaipaavat hiilijalanjäljen rinnalle muita ympäristöjalanjälkiä sekä kotimaisten tuotteiden ja tuontituotteiden erojen selvittämistä.

Yhä isompi osa kuluttajista on kiinnostunut erilaisten elintarvikkeiden hiilijalanjäljistä. Samaan aikaan ruokaketjut ja yksittäiset yritykset ovat kehittäneet ketjujaan vähäpäästöisemmiksi ja viestivät kehitystoimenpiteistä ja tavoitteistaan. Tuotteiden hiilineutraalisuustavoitteet ovat pisimmälle vietyjä esimerkkejä tästä.

Osalla yrityksistä hiilikompensaatiot ovat yksi työkalu pakassa. Lihayhtiöt ja pikaruokayritykset ovat lisänneet entisestään kasvikunnan tuotteiden tarjoomaa osana tuotevalikoimaansa. Ravitsemispalvelualan yritykset ovat muuttaneet esimerkiksi hankintojaan ja valikoimiaan ja kunnat ovat tehneet linjauksiaan. Esimerkiksi Helsingin kaupungin tavoitteena on puolittaa liha- ja maitotuotteiden kulutus kaupungin yksiköissä.

Tutkimustyö iso parannus hiililaskurimaailmaan

Erilaisten yleisten laskurien ja elämäntapatestien avulla voi saada muodostettua yleiskuvan siitä, kuinka paljon eri kulutusvalinnat kuormittavat ilmastoa. Useimmissa laskureissa ruuan osuutta käsitellään kuitenkin varsin löyhästi ja yksinkertaistetusti. Usein esimerkiksi ruuan käyttömäärätiedot syötetään itse tai ne ovat yleisiä oletusarvoja, jotka eivät kuvasta todellista kulutusta. Lisäksi eri ruokaryhmien tai tuotteiden hiilijalanjälkilukuarvot ovat kovin yleisellä tasolla, usein vanhentuneita eivätkä perustu viimeisimpään tutkimustietoon ja ymmärrykseen laskennan kehityksestä.

S-ryhmä ja K-ryhmä lähtivät toisistaan tietämättä kehittämään laskureita ruokaostosten hiilijalanjäljen mittaamiseksi. Työn taustalla oli kuluttajien selvästi lisääntynyt kiinnostus elintarvikkeiden hiilijalanjälkitietoihin. Ilmastoasiat nousivat voimakkaasti esille kanta-asiakaskyselyissä. Toinen keskeinen, taustalla vaikuttanut näkökulma oli yleinen datan määrän kasvu ja hyödyntäminen ja teknologinen kehitys: se haastaa kaupparyhmiä kehittämään asiakkaille uudenlaisia palveluita.

Nämä uudet palvelut tarjoavat nyt apua ja työkaluja siihen, miten kuluttajat voivat tarkastella ruokaostostensa hiilijalanjälkeä ja pohtia, miten pienentää omaa hiilijalanjälkeään. Kaupparyhmille on tärkeää olla tukemassa kuluttaja-asiakkaidensa vastuullisempia valintoja.

Palvelujen taustalla ovat kanta-asiakaskorteille rekisteröityneet todelliset ruokaostostiedot. Erilaisten tuotteiden ja tuoteryhmien hiilijalanjälkiarvioiden taustalla on Luonnonvarakeskuksen pitkään kertynyt asiantuntemus ja tietoaineistot. Yhtäältä pyrittiin mahdollisimman yhdenmukaisesti tuotettuihin arvioihin eri tuoteryhmien tai tuotteiden ilmastovaikutuksista. Taustalla on elinkaariarviointitutkimusote ja useat aiemmat tieteelliset tutkimukset ja julkaisut sekä kaupparyhmäkohtaiset laskennan tarkennukset.

Tutkimuksellista kehitystyötä riittää kosolti

Haasteina työssä on muun muassa se, että erilaisista kirjallisuuslähteistä löytyy hyvin eri tavoin ja menetelmin laskettuja hiilijalanjälkiarvioita elintarvikkeille. Toisaalta osalle elintarvikkeista ei ollut hyvin saatavilla luotettavia tieoja.

Tiedoissa on otettu huomioon maataloustuotanto ja sen panostuotanto, elintarvikkeiden jalostus, pakkaukset ja kuljetukset kaupan portille asti. Tämä oli ensimmäinen iso askel työssä. Silti tällä tasolla ostoista kertyviä ilmastovaikutustuloksia voidaan hyvin pitää vasta suuntaa-antavina. Mahdolliseen jatkoon ja tarkentamiseen riittää paljon työtä.

Tutkijoiden näkökulmasta elintarvikkeiden hiilijalanjälkitietoihin tulisi saada liitettyä tulevaisuudessa muun muassa maankäytön ja maaperän hiilivarastojen muutokset. Menetelmällisesti olisi hyvä lähentyä entisestään Euroopan Komission uusinta PEF-ympäristöjalanjälkilaskennan ohjeistusta.

Hiilijalanjäljen rinnalle olisi syytä tuoda myös muita ympäristöjalanjälkiä alkaen esimerkiksi vesijalanjäljestä ja rehevöitymisestä. Lisäksi esimerkiksi kotimaisten ja tuontituotteiden eroja tulisi tarkastella, samoin luomutuotteiden ja tavanomaisen tuotannon eroja.

Tulevaisuuden visio on, että jokaisen tuotteen ja brändin hiilijalanjäljet lasketaan toimitusketjukohtaisesti ja yhdenmukaisesti suhteessa muihin hiilijalanjälkiarvioihin. EcoModules-palvelu voi olla yksi ratkaisu tähän.

On mielenkiintoista seurata, mihin suuntaan palveluita ja niiden tietopohjaa lähdetään kaupparyhmittäin ja muualla yhteiskunnassa kehittämään.

Lisätietoja:

eur-lex.europa.eu/legal-content/EN/TXT/PDF/?uri=CELEX:32013H0179&from=EN luke.fi/palvelut/osaamisalueet/kiertotalous-ja-kestavyys/ecomodules-palvelu