Muovijäte arvokkaaksi raaka-aineeksi

Muovia tuotetaan maailmassa vuosittain lähes 400 miljoonaa tonnia. Siitä kierrätetään vain noin kymmenen prosenttia. Noin 40 prosenttia käytetään kuluttajapakkauksissa. Maailmanlaajuinen muoviongelma on ratkaistavissa jopa niin, että se on taloudellisesti kannattavampaa kuin nykyinen järjestelmä.

Elintarvikkeiden kuljetuksen ja säilyvyyden kannalta muovien ominaisuudet ovat erittäin tärkeässä asemassa, mutta ympäristötietoisuus ja lainsäädäntö ajavat kohti muovin korvaamista pakkausratkaisuissa. Nykyisin löytyy jo useita vaihtoehtoja sekä biopohjaisista materiaaleista, kierrätettävistä, kierrätetyistä ja kuitupohjaista ratkaisuista sekä näiden yhdistelmistä.

Globaali keräys- ja kierrätysjärjestelmä ensin

Jotta päästään ratkaisemaan varsinaista muoviongelmaa, käytetyille muoveille ja komposiiteille tulee rakentaa globaali keräys- ja kierrätysjärjestelmä. Tätä varten Pöyry on lanseerannut maailmanlaajuisen PlasticsToBio -konseptin ja hankkeen. Hankkeessa kootaan yhteen aiheesta kiinnostuneita yhtiöitä toteuttamaan muovien keräystä, kierrätystä ja biotuotetuotantoa.

Kierrätyskapasiteetin tulisi nousta neitseellisen muovin tuotannon tasolle tahdilla, joka on vähintään kaksi kertaa suurempi kuin muovimarkkinan kasvu, jotta raakaöljypohjaisesta muovista päästään eroon. Markkina kasvaa 20 miljoonaa tonnia vuodessa, joten korjaavien toimenpiteiden, kierrätyslaitosten ja uusiutuvien muovien tuotantokapasiteetin kasvun tulisi olla 40 miljoonan tonnin luokkaa.

Keräämisessä paras kannuste on muovin ja kaiken muunkin jätteen arvon tunnustaminen. Tässä auttavat panttijärjestelmät tai jopa todellinen jätteelle raaka-aineena annettava arvo. Pohjoismaissa ja muutamissa Euroopan maissa pullojen keräys toimii panttijärjestelmän ansiosta jopa 97 prosentin tehokkuudella. Samoja menetelmiä voidaan hyödyntää kaikkiin muovia sisältäviin tuotteisiin.

Kuluttajat pystyvät tekemään vain oman osansa. Teollisuudessa muovilaadut saadaan analysoitua optisesti ja eroteltua automatiikan avustuksella.

Useita teknologioita käytettävissä

Muovin kierrätyksessä on hankalaa riittävän laadun tuottaminen. On kuitenkin saatavilla useita teknologioita, ja jätteen laadusta riippuen voidaan valita parhaiten sopiva kierrätysmenetelmä. Mekaaninen kierrätys toimii hyvin puhtailla, erillisillä muovilajeilla kuten polyeteenillä (PE-LD ja PE-HD), polypropeenilla (PP) ja pulloissa käytettävällä polyetyleenitereftalaatilla (PET).

Sekamuovien ja likaisten muovien kierrätys on vaikeampaa. Niihin tuo uusia ratkaisuja kemiallinen kierrätys, joka mahdollistaa myös monta kertaa mekaanisesti kierrätetyn, käytössä ja prosesseissa heikentyneen muovin kierrätyksen. Näillä menetelmillä muovi pilkotaan takaisin muovintuotannon raaka-aineiksi, ja muovi täyttää tarvittavat laatuvaatimukset elintarviketeollisuudessakin.

Kemialliset kierrätysmenetelmät mahdollistavat myös uusiutuvan muovin tuotannon. Niiden avulla voidaan tuottaa muovin raaka-aineena käytettävää hiilivetyä esimerkiksi biojätteestä, lastulevystä tai metsä- ja maatalouden jäte- ja tähdemateriaalista.

Pöyry on laskenut, että kierrättämällä kaikki maailman muovit voidaan vähentää muovin tuotannon päästöjä noin yhden gigatonnin verran. Viime vuonna globaalit hiilidioksidipäästöt olivat 37 Gt, joten tämä olisi jo merkittävä vähennys. Päästöt vähenevät entisestään, kun muovijätettä ei polteta. Teoriassa muutos olisi mahdollista toteuttaa noin 10 vuodessa. Käytännössä kuitenkin lainsäädännön, ihmisten elintapojen ja teollisuuden muutosten läpivienti kestää jopa 30 vuotta.

Jätteistä tulee haluttua raaka-ainetta

Muutos edellyttää miljardien vuotuisia investointeja koulutukseen, muovin keräykseen, kierrätyslaitoksiin ja uusiutuvan raaka-aineen tuotantoon. Investointien taso voisi nousta jopa satoihin miljardeihin. Luvut tuntuvat valtavilta, mutta tällä hetkellä maailmanlaajuisesti käytetään jopa 300 miljardia dollaria vuodessa raakaöljypohjaisten muovien raaka-aineisiin.

Jos siirrytään tehokkaasti muovia kierrättävään tuotantomalliin, jokainen kierrätysinvestointi korvaa kapasiteettinsa verran ostettavaa raakaöljypohjaista muovin raaka-ainetta. Jos esimerkiksi investoidaan miljardi laitokseen, joka tuottaa miljoonaa tonnia kierrätyshiilivetyä, säästetään noin 700 miljoonaa raakaöljypohjaisen hiilivedyn ostossa.

Karkealla logiikalla laitoksen investointi maksaa itsensä takaisin noin 1,5 vuodessa. Takaisinmaksuaika pitenee, jos jäteraaka-aineesta joudutaan maksamaan ja laitos on monimutkainen ja käyttää enemmän energiaa kuin nykyinen öljyn tuotanto ja jalostamo. Tässäkin tapauksessa takaisinmaksuaika on erittäin houkutteleva.

Muutos luo uusia arvoketjuja. Nykymallissa maksetaan siitä, että jätehuoltomaksua vastaan jäte viedään laitokselle, joka tekee siitä esimerkiksi energiaa, jonka kuluttaja ostaa uudestaan. Uudessa mallissa saattaa arvoketju muuttua näiltä osin niin, että jätteen hyödyntäjä alkaa maksaa jätteestä raaka-aineena. Yhteiskunnalta säästyisi joka tapauksessa loppujen lopuksi huomattavia summia rahaa, maailmanlaajuisesti jopa yli 100 miljardia vuodessa, kun järjestelmä on täydessä toiminnassa.

Kirjoittaja tutkii ja kehittää liiketoimintamalleja öljypohjaisen muovin korvaamiseksi.