Uusi öljykriisi

Koronan otteesta oli hädin tuskin päästy, kun Venäjä hyökkäsi Ukrainaan ja sota sotki raaka-aineiden ja energian toimitukset. Pian alkoivat myös hinnat nousta, eikä loppua vielä näy.

Huoltovarmuusorganisaation elintarviketeollisuuspoolin valmiuspäällikkö Jyri Valmu sanoo, että koko elintarviketeollisuusala on nyt kovilla. Isoilla yrityksillä voi olla pieniä enemmän puskureita, mutta ei liene yritystä, johon kustannuskriisi ei osuisi.

– Erityisesti energian hinnan nousu, mutta myös muiden tuotantopanosten kustannusvaikutukset ja saatavuushaasteet kuormittavat elintarviketeollisuuden yrityksiä. Merkittävimmät korotukset koskevat kaasun ja sähkön hintoja, joten kaasusta riippuvaisimmat alat kuten leipomoala ovat nyt vaikeassa asemassa, Valmu sanoo.

Keskinäisriippuvuuksien verkoston vuoksi yhden osa-alueen haasteet vaikuttavat myös muihin. Oli ongelma sitten logistiikkaketjuissa, henkilöstön saatavuudessa, energiassa tai raaka-aineissa, vaikutukset heijastuvat muillekin alueille.

Koko ketjua valvova elintarvikemarkkinavaltuutettu Olli Wikberg sanoo, että kokonaisuutena energia, sen hinta ja saatavuus, on kriisin vaikeimpia kysymyksiä.

– Haasteita on kaikilla toimijoilla, mutta kriisi kohtelee eri tuotantosuuntia hieman eri tavoin. Yrityksen koko taas ei juuri merkitse, vaan isot ja pienet ovat yhtä lailla vaikeuksissa.

Wikbergin tietoon ei ole tullut elintarviketeollisuusyrityksiä, jotka olisivat menneet nurin kustannuskriisin vuoksi.

Leipomoala on tiukilla

Käsillä vaikuttaa olevan lähihistorian suurin tuotannon kriisi.

– Tällaista shokkia ei ole 30 vuoden urallani tullut vastaan. Vanhempi kollega sanoi, että edellinen yhtä suuri shokki oli öljykriisi, sanoo Linkosuon toimitusjohtaja Jyrki Karlsson.

Öljykriisi johti aikoinaan kaasun käytön yleistymiseen. Energiaintensiivisellä leipomoalalla moni toimija on nyt riippuvainen maakaasusta. Näin myös Linkosuo, jonka uunit kahta lukuun ottamatta toimivat kaasulla, kun Ukrainan sota alkoi. Kaasulla tuotettu megawatti maksoi kesällä noin 20 euroa, nyt hinta on noussut lähelle kahtasataa ja hintapiikeissä jopa kolmeensataan.

Kustannusten hillitsemiseksi Linkosuolla siirryttiin hätäratkaisuna hybridiuuneihin, jotka toimivat sekä öljyllä että kaasulla. Yritys on mukana EU:n tukemassa hankkeessa, jossa prosessit muutetaan sähköllä toimiviksi, jotta se pääsee vähitellen kokonaan irti fossiilisista polttoaineista.

– Toimitilojen lämmitys vaihdettiin kaukolämpöön, mikä olikin suunnitelmissa ja toteutettiin nyt nopeammin, Karlsson kertoo.

Pääraaka-aineen viljan hinta on noin kaksinkertaistunut. Vehnän hinta nousi sodan alettua, ja ruis seurasi pian perässä.

Leipomoalan tiukan tilanteen vahvistaa noin viittäsataa tavarantoimittajaa edustava ja useaa sataa leipomoa ja konditoriaa palvelevan Leipurin Oyj:n markkinointijohtaja Mika Coles.

– Raaka-aineiden saatavuudessa on ollut haasteita pandemian alusta saakka. Monessa tuotekategoriassa hinnat ovat nousseet, eniten kaukaa tulevien raaka-aineiden kuten guarkumin tai johanneksenleipäpuun kohdalla, Coles sanoo.

Pakkauspula tuntuu panimoissa

Myös pakkausmateriaalien saatavuus oli keväällä heikkoa: Linkosuolta olivat loppua etikettitarrat, eikä kananmunapakkaamoille riittänyt kennoja.

Juomateollisuuden pakkauksissa tilanne on edelleen vaikea. Lasipulloja ja metallitölkkejä sekä tölkeissä käytettävää alumiinia on tuotu Ukrainasta ja Venäjältä. Tuonti on keskeytynyt, ja tuotantolaitoksia on jopa tuhoutunut sodassa.

– Lasipullojen hinta nousi kesällä kerralla 60 prosenttia, kun lasiraaka-ainetta valmistava tehdas pommitettiin Ukrainassa. Edes pullojen hintatietoja ensi vuodelle on vaikea nyt saada, sanoo Laitilan Wirvoitusjuomatehtaan toimitusjohtaja Rami Aarikka.

Alumiinin hinnannousu alkoi jo ennen sodan syttymistä, ja vaikka suuntaus on ollut jo laskeva, kohonneet tuotantokustannukset ovat nostaneet tölkkien hintoja. Valmistajien minimierät ovat kasvaneet, mikä lisää teollisuudelle varastointikustannuksia ja tarvetta tarroittaa tölkit, mistä myös syntyy lisäkustannuksia.

Aarikka sanoo, että tuoterepertuaaria on kavennettava, jos pulloja ei kerta kaikkiaan saa. Pakkausmaterialien hinnannousun kustannukset jäävät suureksi osaksi tehtaan niskoille, koska pitkien valikoimajaksojen vuoksi hinnat ovat pitkäksi ajaksi lukkoon lyötyjä. Energian ja raaka-aineiden hinnoissa taas toimittajien varautuminen tulevaisuuteen pitää hintatasoa korkealla.

Riittääkö kaasua ja sähköä?

Jyri Valmun ja Olli Wikbergin mukaan kriisin painopisteet ovat vaihdelleet. Raaka-aineista välillä on ollut puutetta viljasta, välillä auringonkukkaöljystä ja muista öljyistä, joita on tuotu Ukrainasta ja Venäjältä.

Kriittisimpiä ovat kuitenkin kaasun ja sähkön riittävyys. Näistä kaasun saatavuus vaikuttaa tällä hetkellä melko hyvältä, vaikka hinta on korkea.

– Kaasun saannin kanssa on tehty valtavasti töitä. LNG-laiva ja Baltic Connector -kaasuputki ovat helpottaneet tilannetta, mutta tässä maailmantilanteessa äkilliset muutokset ovat mahdollisia, Jyri Valmu sanoo.

Hänen mukaansa koko elintarvikeketju on tarttunut energiakysymykseen vahvasti. Sekä investointeja että energian säästötoimia on tehty paljon.

Investointipäätös ei kuitenkaan ole nopea keino ratkaista energiakysymystä. Maailmanlaajuinen komponenttipula ja raaka-ainepula aiheuttavat viivästyksiä, kun moni toimija kilpailee samoista materiaaleista. Myös lupakäsittelyn aikataulut ovat tuottaneet haasteita.

Olli Wikberg sanoo, että sähkön korkea hinta tai hinnannousun uhka saattaa johtaa esimerkiksi siihen, ettei kotimaisia kasvihuonevihanneksia kasvateta talvikaudella niin paljon kuin yleensä. Tämä voi näkyä kauppojen valikoimissa ja hinnoissa. Kauppapuutarhaliiton arvion mukaan kotimaista tomaattia on tulossa talvella markkinoille noin puolet tavallisesta määrästä.

Hinnasta riippumatta talvella saattaa myös tulla vastaan tilanteita, joissa saatavilla oleva sähkö ei riitä kaikkien tarpeisiin. Eräänä vaihtoehtona on esitetty kiertäviä sähkökatkoja, joilla kulutuspiikkejä leikattaisiin. Jyri Valmu sanoo, että pienetkin katkot voivat aiheuttaa suurta haittaa tuotannolle. Suurin riski on hallitsemattomuus.

– Hallitsematon sähkökatko voi aiheuttaa tulipalovaaran, ja tuotantoeläinten hyvinvoinnin varmistaminen voi muodostua haasteeksi. Sovituillakin katkoilla on vaikutuksia. Syntyy hävikkiä, henkilöstökustannukset pyörivät tuotannon pysähtyessä, ja tuotannon pätkiessä vaikutukset voivat näkyä kaupan hyllyilläkin.

Elintarviketeollisuusliitto on ottanut kantaa sen puolesta, että jos suunnitellut sähkökatkot otetaan käyttöön, ne eivät koskisi teollisuutta.

Keskusteluyhteyttä tarvitaan

Jyri Valmun mukaan avoin keskustelu kautta koko elintarvikeketjun ja ymmärrys sähkökatkojen vaikutuksesta on olennaista. Yrityksille on hyödyllistä omaksua skenaarioajattelu ja sen osana varautumistoimenpiteiden arviointi. Suuri osa huoltovarmuustoiminnasta on nimenomaan yritysten omaa varautumista.

Olli Wikberg toivoo, että kohonneet kustannukset pystyttäisiin jollain tavoin korvaamaan teollisuudelle. Myös siinä tarvitaan keskustelua ja neuvottelua elintarvikeketjun kaikkien toimijoiden välillä.

– Etenkin ostajien on osoitettava joustavuutta, jos toimittajilla on vaikea tilanne.

Kuluttajien joustavuudellakin on merkitystä. 72 tunnin kotivara auttaa teollisuutta sopeutumaan hetkittäisiin vaikeisiin tilanteisiin. Kuluttajien rauhallinen suhtautuminen vakauttaa elintarvikeketjun tasapainoa, ja tämä vaikuttaa myös yhteiskuntarauhaan.

Tuleva talvi tulee olemaan kuluttajille kova. Linkosuon Jyrki Karlsson ei usko, että hinnatkaan ovat vielä lakipisteessään, ja väläyttää mahdollisuutena ruuan arvonlisäveron tilapäistä laskemista.

– Se tukisi kuluttajien ostovoimaa tilapäisesti. Palkat tulevat kevään tes-kierroksilla todennäköisesti nousemaan, ja silloin kuopassa oleva ostovoima kohentuu.

Vaikka yksittäinen yritys ei pysty ratkaisemaan kriisiä, se voi koettaa helpottaa tilannetta. Mika Colesin mukaan Leipurin Oyj on pyrkinyt huolehtimaan sujuvasta logistiikasta, etsimään vaihtoehtoisia tuotteita ja kehittämään valikoimaansa. Reseptiikkaa ja vaihtoehtoisia raaka-aineita on mietitty yhdessä asiakkaiden kanssa.

Omia kustannuksiaan Leipurin on pyrkinyt hallitsemaan suuremmilla kertatilauksilla, esimerkiksi yhteishankinnoilla Suomen ja jonkin lähialueen markkinoille.

– Hankintaosastomme seuraa hintoja jatkuvasti. Uskon, että pian nähdään hinnannousun taittuminen joidenkin tuotteiden kohdalla, Coles sanoo.

Luvat ja tuet ajan tasalle

Jyri Valmun mukaan tärkeintä olisi energiajärjestelmään tarvittavien muutosten arviointi ja korjaaminen. Eräs mahdollinen viranomaistoimi voisi olla energiainvestointien lupakäsittelyn nopeuttaminen. Näillä näkymin nopeutettua lupakäsittelyä kriittisille aloille ei kuitenkaan ole tulossa.

Yhteiskunnan tuki vaikeassa tilanteessa oleville kriittisten toimialojen yrityksille olisi Valmun mukaan myös tärkeää. Tämänhetkiset tukimuodot on suunniteltu erityyppisiin tilanteisiin, eivätkä ne toimi riittävän nopeasti.

Myös Leipurin Oyj:n Mika Coles toivoo matalampaa byrokratiaa – elintarviketurvallisuuden kuitenkaan kärsimättä.

– Markkinoille ei saa tulla raaka-aineiden puutteen vuoksi huonoja vaihtoehtoja, jotka ovat riski turvallisuudelle. Viranomaisten on tärkeä valvoa laatua myös tässä tilanteessa.

Energiainvestointeja tehty paljon

Energiainvestointeja on tehty elintarvikealalla paljon. Biokaasulaitoksia, lämpöpumppuratkaisuja sekä tuuli- ja aurinkovoimaloita on rakenteilla, ja moni yritys on aloittanut työn tai päättänyt investoinnistaan jo ennen nykyisen kriisin eskaloitumista. Ajurina toimivat sekä ilmastotyö, halu päästä irti epävarmaksi osoittautuneesta tuontienergiasta että kustannussäästöt.

Esimerkiksi Apetitin Kantvikin kasviöljypuristamolla käynnistettiin loppuvuodesta 2021 oma bioenergialaitos, ja keväällä 2022 yritys julkisti tiedon Säkylän pakastetehtaan energiaratkaisun uudistamisesta. Ensi vuonna käyttöön otettava energiaratkaisu hyödyntää sekä biokaasua että lämmön talteenottoa.

Herkkumaa ja Kaskein Marja ovat päässeet irti kaasusta investoimalla lämmönvarastointiratkaisuun, joka mahdollistaa edullisten pörssisähkötuntien hyödyntämisen. HKScan kertoo puolivuotiskatsauksessaan jatkavansa tuotantolaitosten energiainvestointeja, tavoitteena turvata energiansaanti myös poikkeusolosuhteissa.