Kohti vastuullista ravitsemusta

Ravitsemusvastuu on koko arvoketjun asia, ja sillä pyritään ruokasuositusten mukaiseen ruuankulutukseen. Elintarviketeollisuus, vähittäiskauppa ja ammattikeittiöt ovat avainasemassa ravitsemusvastuun toteutumisessa. Tuotekehityksellä voidaan vaikuttaa tuotteen ainesosien valintaan ja ravintoarvoihin sekä siihen, millaisia tuotteita tehdään erityisruokavaliota noudattaville kuluttajille. Teollisuus ja vähittäiskauppa vastaavat lisäksi tuotteen viestinnästä, sen totuudenmukaisuudesta ja siitä, edistetäänkö viestinnällä terveellisiä elämäntapoja. Ammattikeittiöillä on tärkeä rooli ravitsemussuositusten mukaisen ruuan tarjoajana.

Marraskuun alussa Elintarviketieteiden Seura ry:n Itä- ja Pohjois-Suomen jaosto sekä Elintarvikealan talous- ja markkina jaosto järjestivät Kohti vastuullista ravitsemusta -webinaarin, jossa pureuduttiin ravitsemusvastuuseen useista näkökulmista.

Perustana eri ikäryhmien ruokailusuositukset

Ravistamo Oy:n perustaja ja hallituksen puheenjohtaja Kaisa Kähkönen pohti puheenvuorossaan, mihin ravitsemusvastuullisuus pohjautuu. Ravitsemusvastuullinen toimija pyrkii vastaamaan olemassa oleviin ravitsemushaasteisiin kuten siihen, että 90 prosenttia suomalaisista aikuisista saa ravinnosta liika suolaa, 95 prosenttia liikaa tyydyttyneitä rasvahappoja ja 35 prosenttia liikaa rasvaa. Kuitua, kasviksia, hedelmiä ja marjoja puolestaan syödään aivan liian vähän.

Kähkönen esitteli kansallisista ravitsemussuosituksista johdettuja ruokailusuosituksia, joissa tarkennetaan, millaista ravitseva ruoka on eri ikäryhmissä. Ruokailusuositukset on laadittu lapsiperheille, varhaiskasvatukseen, kouluihin ja lukioihin, ammatti- ja korkeakouluihin sekä ikääntyville ihmisille. Ravitsemusvastuullinen ruoka on sellaista, joissa on huomioitu kohderyhmän ravitsemustarpeet.

Yksityisille palveluntarjoajille ruokailusuositukset toimivat hyvinä ohjeina. Suomalaisten syömä ruoka ei ole suositusten mukaista. Ihmisille on tehtävä helpoksi nauttia kasviksia lihan sijaan ja kiireisessä arjessa kasvisten, marjojen ja hedelmien syöminen on tehtävä mahdollisimman helpoksi.

Epäterveellisten elintarvikkeiden markkinointia ei lapsille

Apulaisprofessori Elina Närvänen Tampereen yliopistolta kertoi syyskuussa päättyneen Epäterveellisten elintarvikkeiden markkinointi lapsille – hankkeen (EPELI) tuloksista. Hankkeen yleisenä tavoitteena oli tuottaa tietoa, jonka pohjalta alaikäisille suunnattujen, epäterveellisten elintarvikkeiden markkinointia voidaan rajoittaa ja seurata.

Suomessa epäterveellisten elintarvikkeiden markkinoinnista lapsille on vuonna 2004 laaditut ja 2015 tarkastetut kuluttaja-asiamiehen linjaukset, joissa otetaan kantaa hyvän mainonnan periaatteisiin. Linjauksissa ei kuitenkaan oteta kantaa tarkasti siihen, millainen on epäterveellinen elintarvike. Myös markkinointikanavat, rajoitusten toteuttaminen ja toteutumisen seuranta jäävät linjauksissa huomiotta.

Markkinointiviestintä lapsille ja nuorille tapahtuu pitkälti digitaalisissa kanavissa. Hankkeen havainnointitutkimuksessa tunnistettiin neljä piirrettä, jotka kuvasivat lapsille suunnattua sosiaalisen median markkinointia.

Katsojan osallistaminen kannustamalla omaan sisällön luontiin, julkaisemiseen ja kommentoimiseen oli yksi havaituista piirteistä. Toinen piirre oli viihdyttävän sisällön näyttäminen, jossa elintarvikkeet esitettiin osana pelejä ja leikkejä, haasteita ja kilpailuja. Kirkkaat värit ja iloinen musiikki olivat osa sisältöä. Kolmanteen piirteeseen kuului lasten ja nuorten suosimien vaikuttajien hyödyntäminen ja neljänteen elintarvikkeiden esittäminen osana arkisia tilanteita, kuten läksyjen tekemistä tai ulkoilua.

Suuri osa lapsille ja nuorille tarkoitetusta sisällöstä noudattaa Suomessa kuluttaja-asiamiehen linjauksia, mutta mukana havaittiin olevan useita sisältöjä, jotka olivat ristiriidassa linjausten kanssa. Ristiriitaisuuksia linjausten kanssa löytyi etenkin sosiaalisesta mediasta. Lisäksi tutkittiin pakkauksia, joissa havaittiin olevan käytössä paljon lapsiin vetoavia elementtejä, joita sinänsä ei kuitenkaan ole kielletty kuluttaja-asiamiehen linjauksessa.

Hankkeen lopputuloksena suositeltiin, että on käynnistettävä lainvalmistelu, jolla epäterveellisten elintarvikkeiden markkinointi alaikäisille kielletään. Tämä edellyttää, että lainsäädännössä määritellään, millainen on epäterveellinen elintarvike. Lisäksi uudet digitaaliset markkinointikanavat ja 13–17-vuotiaat nuoret tulisi saada sääntelyn piiriin.

Lapsen oikeuksien yleissopimuksessa on mainittu lasten ja nuorten oikeus terveelliseen ravitsemukseen. Kun alaikäiset kohtaavat epäterveellisten elintarvikkeiden markkinointia, tämä oikeus vaarantuu.

Ravitsemusvastuullisuus osana Oiva-valvontaa 

Ruuan ravitsemuslaadulle ei ole lakeja, vain suosituksia. Myöskään ravitsemuslaadun seurantaan ei ole tällä hetkellä lainsäädäntöä korkeakouluopiskelijoiden tuettua ruokailua lukuun ottamatta. Ravitsemuslaadun seurannasta voisi tehdä velvoittavaa MMM:n asetuksella elintarvikevalvonnasta. Projektitutkija Kaisa Raninen Itä-Suomen yliopistosta esitteli näkökulmaa, jossa ravitsemusvastuullisuus liitettäisiin osaksi Oiva-valvontaa. Asiaa tarkastellaan parhaillaan Ruokaviraston rahoittamassa Oivallista Ruokaa –hankkeessa, jota toteuttavat yhteistyössä Jyväskylän, Seinäjoen ja Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulut ja Itä-Suomen yliopisto.  

Raninen listasi Oiva-tarkastajien kielteisiä ja myönteisiä näkemyksiä asiasta. Ravitsemuksellisen laadun liittämistä osaksi valvontaa hankaloittaa se, että tarkastukset tehdään riskiperusteisesti ja ennalta ilmoittamatta. Valvottavat asiat perustuvat lakeihin, vaikka valvojien työhön liittyy myös ohjausta ja neuvontaa jatkuvasti enemmän.

Oiva-tarkastuksessa on jo nykyisellään paljon asioita. Valvonnan riskiperusteisuus johtaa siihen, että elintarviketurvallisuuteen liittyvät asiat on käsiteltävä ensin, jolloin ravitsemuslaadun tarkastelulle jäisi tuskin aikaa. Yllätystarkastukset eivät ole myöskään hyvä lähtökohta tehdä ravitsemukseen liittyvää ohjausta tai neuvontaa. Tarkastukseen osallistuvat henkilöt eivät usein ole yrityksen asioista päättäviä henkilöitä eivätkä valvojat koe omaavansa ravitsemusasioiden opastamiseen riittävää osaamista.

Ravitsemuslaadun valvonta voisi toimia julkisissa ja kunnallisissa suurtalouskeittiöissä ja henkilöstöravintoloissa, joissa noudatetaan reseptiikkaa, lasketaan ravintoarvoja tarkasti ja joissa käytössä on tuotannonohjausjärjestelmät. Toisaalta ravitsemuslaadussa olisi parannettavaa eniten juuri pienissä ruuantarjoilupaikoissa. Kaiken tarjotun ruuan ei toki tarvitse olla ravitsemussuositusten mukaista, mutta olennaista olisi, että kuluttaja voisi tehdä tietoisia ruokavalintoja kaikissa ruoantarjoilupaikoissa.

EU:n ravitsemusvastuullisuusaloitteet etenevät

Hallitusneuvos Anne Haikonen maa- ja metsätalousministeriöstä kävi läpi EU:n Pellolta pöytään -strategiaa, joka tähtää oikeudenmukaiseen, terveyttä edistävään ja ympäristöä säästävään ruokajärjestelmään. Strategiassa kestävän ruokajärjestelmän kolme pilaria ovat ruuan ympäristövaikutukset, taloudelliset vaikutukset ja sosiaaliset vaikutukset, joihin sisältyy muun muassa terveysnäkökulma. Nämä kolme pilaria on huomioitu kaikissa strategian toimintasuunnitelman 27 toimenpide-ehdotuksessa.

Haikonen esitteli toimenpide-ehdotuksiin sisältyviä lainsäädäntöehdotuksia. Yksi ehdotus koski ravintosisältöprofiilien laatimista. Niiden avulla ravitsemus- ja terveysväittämien käyttö voitaisiin kieltää paljon rasvoja, sokereita tai suolaa sisältävissä elintarvikkeissa ja lastenruuissa.

Toinen lakiehdotus koski jalostettujen elintarvikkeiden uudelleenmuokkaamista siten, että tietyille jalostetuille elintarvikkeille määritettäisiin enimmäismäärät sokerille, rasvoille ja suolalle. Uudelleenmuokkauksen tarkoituksena on myös minimoida elintarvikkeiden parannusaineiden, torjunta-ainejäämien ja haitallisten kemikaalien aiheuttamat terveysriskit. Komissio on todennut, että tätä ehdotusta edistetään vasta, kun on nähty, miten elintarvikeketjun vastuullista toimintaa koskevat vapaaehtoiset sitoumukset (Code of Conduct) toimivat.

Kolmas ehdotus koski pakollisia yhdenmukaisia ravintoarvomerkintöjä pakkauksen etupuolella. Ravintoarvomerkinnät auttaisivat kuluttajaa tekemään terveellisempiä elintarvikevalintoja.

Ravitsemusvastuulliset toimenpiteet elintarviketeollisuudessa

Ravitsemusvastuullisuuden toteuttamisesta elintarviketeollisuudessa kertoivat ravitsemusasiantuntija Sara Pohjavuori ja kehityspäällikkö Susanne Heinineva Atria Oyj:stä sekä Regulatory Affairs Manager Vilja Tähtinen Orkla Suomesta.

Atrialla ravitsemussuositukset ohjaavat sekä kuluttajatuotteiden että ruokapalvelutuotteiden tuotekehitystä. Tuotekehityksessä kuluttajien makumieltymykset on tärkeä huomioida yhtäläisesti ravitsemussuositusten kanssa. Atria haluaa valmistaa maistuvaa ja terveellistä ruokaa kaikkiin ruokahetkiin. Kun rasvaa, suolaa tai sokeria vähennetään, on tärkeä tehdä pieniä muutoksia kerralla, jotta muutos on kuluttajalle mahdollisimman huomaamaton.

Atrialla sisäiseen ja ulkoiseen ravitsemuskoulutukseen panostetaan paljon. Koulutuksissa tuotekehityksen parissa työskentelevät henkilöt oppivat huomioimaan ravitsemusasioita kehitystyössään ja tuotteita ostavat asiakkaat ymmärtävät millaisiin ravitsemusasioihin ostotilanteessa tulisi kiinnittää huomiota.

Ruokapalvelualalla korostuvat sydänmerkkituotteet ja hybridireseptiikka sekä ateriakokonaisuuksien suunnittelu niin, että ruokaohjeet täyttävät ravitsemussuositukset. Heinineva kertoi, että erityisesti sydänmerkkituotteet ovat isossa roolissa julkisen alan ammattikeittiöissä ja siksi niiden kehitykseen on panostettava. Hybridireseptiikassa lihaa korvataan kasvisperäisillä vaihtoehdoilla. Silloin on tärkeää ymmärtää asiakkaiden tarpeet kuten se, millaista prosessin kestävyyttä liha-kasvistuotteilta vaaditaan.

Tähtinen esitteli Orkla Suomen ravitsemusvastuullisia toimenpiteitä. Orklan meneillään olevissa, terveellisempiin elintarvikkeisiin tähtäävissä projekteissa vähennetään suolan, lisätyn sokerin ja rasvan määrää, sekä parannetaan rasvan laatua ja laajennetaan Sydänmerkki-tuotteiden valikoimaa. Orklan ravitsemusvastuullisuuteen kuuluu sen tunnistaminen, kuinka tuotteet sijoittuvat ruokakolmioon, ja miten voidaan tarjota tuotteita erilaisiin ruokavalioihin. Tähtinen piti tärkeänä sitä, että yrityksen vastuullisuusraportoinnissa kerrotaan ravitsemusvastuullisista toimenpiteistä ja seurataan niiden toteutumista. Tärkeimpänä hän piti ravitsemusvastuullisuustyön pitkäjänteisyyttä ja järjestelmällisyyttä. Joskus on hyväksyttävä, ettei merkittävää ravitsemuksellista parannusta saada tuotteeseen, ellei käytetä kokonaan uutta teknologiaa.

Kirjoittaja on vanhempainvapaalla oleva elintarvikealan ammattilainen.