Yhteisen merkin metsästys jatkuu

Maa- ja metsätalousministeriön elintarviketurvallisuusjohtaja Sebastian Hielm on skeptinen, kun häneltä kysyy EU-ohjattujen ravitsemus- ja kestävyysmerkintöjen tulevaisuudesta.

Osana EU:n Pellolta pöytään -strategiaa komissiolta odotettiin jo vuonna 2022 säädösehdotuksia, joilla unioni ohjaisi elintarvikesektoria. Yksi osa ehdotuksia olisi yhteisesti käytettävä merkki, jolla kuluttajalle kerrotaan helposti ymmärrettävällä tavalla tuotteen ravitsemuksellisesta arvosta.

Säädösehdotus on toistuvasti viivästynyt. Ehdotusta odotetaan jälleen kesällä, mutta Hielm on varautunut siihenkin, että näin ei käy.

– Nyt epäillään, että tuleeko ehdotuksia ollenkaan. Tämä olisi surullista, sillä niitä on valmisteltu monta vuotta, Hielm sanoo.

Ensin ravitsemusmerkki…

Suurin este säädöskokoelman esittelylle ovat jäsenmaiden ristiriidat yhteisen ravitsemusmerkin tarpeellisuudesta.

Merkki jakaisi tuotteet ravitsemussisällön perusteella esimerkiksi asteikolla A-E, jossa parhaat tuotteet saisivat merkinnän A, huonoimmat E:n.

Ravitsemustiedon ilmoittaminen pakkauksessa on ollut pakollista vuodesta 2017. Nyt väännetään siitä, saadaanko nykyisin pienellä präntätty teksti kansalaiselle helpommin omaksuttavaan muotoon.

– Suomi ja muut Pohjoismaat toivovat, että merkintä tulisi pakolliseksi, mutta osa maista vastustaa ajatusta. Komissio on arkana siitä, lähteäkö tekemään mitään ehdotusta.

Jos yhteinen rintama ei etene, on Suomellakin vaihtoehto.

– Muiden Pohjoismaiden kanssa harkitsemme vakavasti, otammeko siinä tapauksessa Euroopassa jo nyt käytettävän Nutri-Score -merkinnän käyttöön kansallisesti ja ryhdymme käyttämään sitä samaan tapaan kuin esimerkiksi Espanja, Ranska ja Saksa tällä hetkellä tekevät.

…sitten kestävyysmerkki

Nykyinen komissio linjasi alkumetreillään, että se pohtisi elintarvikkeille myös kestävyysmerkintää. Vääntö ravitsemusmerkistä on pientä sen rinnalla, miten vaikeaa olisi luoda yhteinen kestävyysmerkki.

– Ravitsemuskysymyksissä eri tahot ovat aika lailla yhtä mieltä, mutta kestävyyskysymyksissä olemme lähtökuopissa: Miten laajasti kestävyyttä pitäisi tarkastella, jotta yhden tuotteen voi sanoa olevan kestävämmin tuotetun kuin toinen? Tarkastellaanko pelkästään ekologista vai myös sosiaalista ja taloudellista kestävyyttä?

Erityisen hankalaa olisi verrata erilaisia tuotteita keskenään. Myös kansallinen edunvalvonta nostaa päätään.

– Miten vertaat espanjalaisen vihannestuotannon kestävyyttä maidontuotantoon Pohjoismaissa? Kaikilla tahtoo olla omat suodattimensa, joilla oman maan tuotanto on aina helpommin puolustettavissa.

Hielm arvioikin, että todennäköisin tie mahdolliseen, laajasti käytössä olevaan kestävyysmerkkiin löytyy teollisuuden kautta.

– Kuluttajamieltymykset vaikuttavat nopeammin yksityisellä puolella, ja siellä tuntuu olevan helpompaa saada asioita muuttumaan. Yritykset etenevät, kun rauta on kuumaa.

Yhteisiä pelisääntöjä kehitetään

Yritys voi viestiä ympäristötyöstään, vaikka merkkejä ei olisikaan käytössä, sanoo Luonnonvarakeskuksen erikoistutkija ja ryhmäpäällikkö Juha-Matti Katajajuuri.

Hänen vetämänsä LCAFoodPrint-hanke luo parhaillaan yhteisiä pelisääntöjä muun muassa elintarvikkeiden hiilijalanjäljen ja rehevöitymisen laskentaan.

Katajajuuri lupailee yrityksille uusia eväitä jo seuraavan vuoden aikana. Hankkeessa kehitetään ympäristöjalanjälkiarvioinnille yhdenmukaistettua ja tuotteiden vertailukelpoisuutta parantavaa laskentatapaa.

Tulossa on myös ympäristöviestinnän linjauksia.

– Lähtökohta voi olla esimerkiksi, että yhdessä laadittuja laskentatapoja on noudatettava ja että laskennan tulee olla kaikin puolin luotettava ja läpinäkyvä. Itse ympäristöväittämän vaatimuksia voisi olla, että viestinnässä tulee aina ilmoittaa koko tuotteen arvoketjun päästöt eikä pelkästään jotain osaa tuotteen elinkaaresta, Katajajuuri sanoo.

Alkuun hiilijalanjäljellä

Katajajuuri korostaa, että ympäristöväittämän tulee olla yksiselitteinen.

– Sen yhteydessä tulee antaa tarvittava lisätieto ja kuvata asiat tarkemmin lisätiedoissa netissä.

Hän pitää kansainvälisesti harmonisoitua kestävyysmerkkiä hyvänä tavoitteena. Siihen on kuitenkin pitkä matka, jos sellainen joskus tulee olemaan totta.

Merkkiä ei kannatakaan jäädä odottamaan vaan toimia jo nyt.

– Yritys voi kertoa jo tänä päivänä tuotteidensa arvoketjujen ympäristövaikutuksen, hiilijalanjäljen ja rehevöittävän jalanjäljen. Ja esimerkiksi sen, minkä verran se on omilla toimillaan vähentänyt ympäristöjalanjälkeään. Tärkeintä on, että viestit perustuvat yhdenmukaiseen laskentaan.

Käytännön toimenpiteenä hän ehdottaa pakkauksen ja nettisivun yhdistelmää.

– Tällä hetkellä realistinen tapa yritykselle on kertoa tuotteen hiilijalanjälki pakkauksessa ja vinkata kuluttajaa ympäristötyön lisätietojen pariin yrityksen nettisivuille.

Kirjoittaja on vapaa toimittaja. Artikkelin on tuottanut Kiertotaloudesta lisää kilpailukykyä elintarvikevientiin -hanke (KIKE), joka välittää elintarvikealan mikro- ja pk-yrityksille uusinta tietoa bio- ja kiertotalousalan osaamisesta ja kestävän kehityksen mukaisten tuotteiden kansainvälisestä kysynnästä. Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelman rahoittama hanke opastaa yrityksiä saavuttamaan uutta kilpailukykyä bio- ja kiertotaloudesta ja edistää elintarvikevientiä. Lisätietoa: www.ki-ke.fi

Apua markkinointiviestin suunnitteluun

Yrityksillä on nyt mahdollisuus pyytää elintarvikemarkkinointilautakunnalta ennakkolausunto siitä, onko markkinointi ohjeiden mukaista. Vuoden alussa toimintansa käynnistänyt lautakunta on saanut kevään aikana vasta muutamia lausuntopyyntöjä elintarvikkeiden markkinointiin liittyen.

Lautakunta antaa erillisten pyyntöjen pohjalta lausuntoja siitä, markkinoidaanko elintarviketta Kansainvälisen kauppakamarin tai Elintarviketeollisuusliitto ry:n sääntöjen ja ohjeiden vastaisesti.

– Lautakunta on toistaiseksi antanut yhden lausunnon. Lisäksi on tullut muutama lausuntopyyntö, joita käsitellään kesän alun kokouksessa, sanoo lautakunnan sihteeri Paula Paloranta Keskuskauppakamarista.

Markkinointi elää

Lausuntopyyntöjä voivat tehdä yksityishenkilöt, elinkeinonharjoittajat ja viranomaiset esimerkiksi silloin, jos kokee markkinoinnin sisältävän liian yleisiä ympäristöväittämiä tai piilomainontaa.

Elintarviketeollisuusliitto ry:n johtaja Marleena Tanhuanpää sanoo, että suomalaisen elintarviketeollisuuden markkinointi on ollut varsin maltillista ja vastuullista.

Maailma kuitenkin muuttuu. Niin viestinnän kanavat kuin sisällötkin kehittyvät, ja osana vastuullista liiketoimintaa markkinoinninkin odotetaan olevan vastuullista, Tanhuanpää sanoo.

– Parhaaksi keinoksi edistää vastuullisia toimintatapoja sekä vastata muun yhteiskunnan odotuksiin katsottiin riippumattoman ja itsenäisen itsesääntelyelimen perustaminen, Tanhuanpää sanoo.

Syyniapua omaan markkinointiin

Yritys voi pyytää lautakunnalta myös maksullista ennakkolausuntoa omasta markkinoinnistaan.

Yrityksen tulee kirjallisessa lausuntopyynnössä kertoa, millaista markkinointia se suunnittelee, mille kohderyhmälle ja mihin medioihin. Kun mukaan liittää tekstiluonnoksia, kuvamateriaalia ja tietoa markkinoinnin ajankohdasta, on lautakunnalla eväät antaa suosituksenomainen ja luottamuksellinen lausunto.

Ensimmäisen puolen vuoden aikana ennakkolausuntopyyntöjä ei ole kuitenkaan vielä tullut. Onkin vaikeaa ennakoida, miten ennakkolausuntojen määrä kehittyy.

– Toiminta on niin uutta. Moni yritys ei vielä tunne lautakuntaa, Paloranta sanoo.