Euroopan vihreän kehityksen tavoitteena ilmastoneutraalius

Euroopan komissio julkaisi joulukuussa 2019 Euroopan vihreän kehityksen ohjelman (European Green Deal) vastauksena ilmasto- ja ympäristöongelmiin. Ohjelman näkökulma on ehkä ensimmäistä kertaa EU:n olemassaolon aikana aidon horisontaalinen, eri sektorit läpileikkaava politiikkaohjelma.

Tarkoituksena on sovittaa yhteen kestävän kehityksen eri ulottuvuudet tasapainoiseksi kokonaisuudeksi. Tavoitteena on vähentää kasvuhuonekaasupäästöjä voimakkaasti, saavuttaa EU:n ilmastoneutraalius vuoteen 2050 mennessä ja pysäyttää luonnon monimuotoisuuden heikkeneminen, mutta turvata myös alueellinen kehitys sekä elinkeinojen, työllisyyden ja alkutuotannon toimintaedellytykset.

Ohjelma sisältää myös muun muassa liikenteeseen ja vaarallisiin kemikaaleihin kohdistua toimenpiteitä. Ilmastopolitiikan ja kiertotalouden suuntaviivat on annettu, mutta luonnon monimuotoisuuden ja pellolta pöytään -strategioiden esitykset viivästyvät koronavirusepidemian takia myöhempään kevääseen tai jopa syksyyn 2020.

Ilmastopolitiikassa kova tavoite

Komissio antoi maalikuussa Euroopan ilmastolakiehdotuksen, jonka tarkoituksena on vahvistaa EU:n tavoitteeksi ilmastoneutraalisuus vuoteen 2050 mennessä. EU:n ilmastoneutraalius saavutetaan, kun raportoidut päästöt ovat enintään yhtä suuret kuin raportoidut poistumat jäsenvaltioissa. Hiilineutraaliustavoitteen saavuttaminen edellyttää ensisijaisesti fossiilisten päästöjen vähentämistä. Maankäyttösektorin poistumilla ja varastoilla, uusiutuvien luonnonvarojen kestävällä käytöllä ja fossiilisten raaka-aineiden korvaamisella sekä hiilen talteenotolla ja varastoinnilla sekä muilla teknologisilla ratkaisuilla voidaan ylläpitää ja vahvistaa raportoituja kasvihuonekaasujen poistumia. Pääministeri Sanna Marinin hallitusohjelman tavoitteet menevät EU:n tavoitteita pidemmälle. Komission on tarkoitus antaa ensi vuonna tarkemmat esitykset tavoitteeseen pääsemiseksi.

Kansallinen ruuantuotanto ja oikeudenmukainen siirtymä pitää joka tapauksessa turvata. Oikeudenmukaisella siirtymällä tarkoitetaan kompensaatiota toimijoille, joille aiheutuu menetyksiä ilmastotoimenpiteiden takia. Suomessa tämä koskisi lähinnä niitä kustannuksia, joita syntyy turpeen energiakäytöstä luovuttaessa. EU:n yhteinen maatalouspolitiikka on toinen keskeinen väline ilmastotoimien edistämisessä.

Luonnon monimuotoisuudessa huomioon maiden lähtötilanne

EU:n luonnon monimuotoisuusstrategia 2030 on yksi keskeinen osa laajaa vihreän kehityksen strategiaa. Se sisältää vaatimuksia metsien suojelusta ja maankäytöstä, mutta mahdollisesti myös lannoitteiden ja kasvinsuojeluaineiden käytöstä.

Komissio on esittämässä määrällisiä suojelutavoitteita erityisesti metsille. Tässä Suomella on metsien maana erityinen rooli. Suojelualueiden määrää tulisi tarkastella kokonaisuutena suojelualueiden laadun parantamisen sekä luonnonvarojen kestävän käytön kanssa. Suojelutoimet vaihtelevat jäsenmaissa. On aivan eri asia asettaa metsien 30 prosentin suojelutavoite Suomelle kuin esimerkiksi Alankomaille, jossa metsät on jo ajat sitten hakattu ja vähäiset puualueet eivät ole talouskäytössä.

Yhteisen maatalouspolitiikan tavoitteena on suojella luonnon monimuotoisuutta ja ekosysteemipalveluja sekä säilyttää elinympäristöjä ja maisemia. Maataloudessa luonnon monimuotoisuuden suojelu valtavirtaistuu parhaiten yhteisen maatalouspolitiikan ja sen pohjalta yhteistyöllä laadittavien strategisten suunnitelmien kautta. Myös kalastuksen kestävyyttä tulee parantaa ja tärkeitä alueita suojella pikaisesti.

Tehokkaampaa kiertotaloutta

Komissio antoi kiertotalouden toimintasuunnitelmansa maaliskuussa. Sen tavoitteena on saattaa markkinoille pitkään kestäviä tuotteita ja tarjota kansalaisille mahdollisuus osallistua jätteiden kierrätykseen. Kestävän eurooppalaisen biotalouden tulee olla keskeinen osatekijä vihreän kehityksen ohjelman toteuttamisessa. Uusiutuvien luonnonvarojen kestävään käyttöön pohjautuva talousmalli on kiertotaloutta ja tarjoaa erinomaiset mahdollisuudet kytkeytyä irti uusiutumattomien ja fossiilisten raaka-aineiden käytöstä.

Elintarvikkeista ja pakkauksista suunnitelmassa todetaan kertakäyttöpakkausten korvaaminen kierrätettävillä tuotteilla ja pakkausjätteen vähentäminen. Nämä ovat tuttuja asioita suomalaisille, mutta tehtävää riittää laajasti EU-alueella ja kansallisesti.

Reilu ja kestävä ruokajärjestelmä

Pellolta pöytään -strategialla on osaltaan tarkoitus hillitä ilmastonmuutosta, suojella ympäristöä ja ylläpitää ympäristön monimuotoisuutta. Uusien toimenpiteiden ja lainsäädännön valmistelussa on huomioitava yhteisen maatalouspolitiikan tavoitteet ja indikaattorit sekä eri alueiden olosuhteet ja tarpeet.

Suomen kannalta esitykset ovat kannatettavia, jos tavoitteena on kestävästi tuotettu ja terveellinen ruokajärjestelmä. Kestävän, terveellisen ja kohtuuhintaisen ruuan tulee olla kaikkien saatavilla, ja ruokaturvallisuuden korkea taso säilyttää jatkossakin.

Pellolta pöytään -strategia sisältää toimenpiteitä tuottajan aseman parantamiseksi arvoketjussa. Eläinten hyvinvointia tulisi edistää joulukuussa 2019 hyväksyttyjen, Suomen puheenjohtajuuskaudella aikaansaatujen neuvoston päätelmien mukaisesti.

EU:n pitää edistää maailmanlaajuisesti eläinten hyvinvointia kohentavien standardien käyttöä ja tehdä mikrobilääkeresistanssin vastaista työtä. Tärkeää on myös pyrkiä vähentämään kasvinsuojeluaineiden käytöstä ihmisten terveydelle ja ympäristölle aiheutuvia riskejä. Ravinteiden ja lannoitteiden kestävää käyttöä ja turvallisuutta pitää tehostaa ja antibioottien käyttöä vähentää.

Panostusta lisätä kuluttajien tietoisuutta omien valintojensa vaikutuksista tulee jatkaa sekä vahvistaa ja kehittää toimia ruokahävikin pienentämiseksi. Strategiassa mainitaan myös, että alkuperämerkinnät muuttuisivat pysyväksi. Luomutuotantoa on tärkeää lisätä kotieläin- ja kasvituotannossa vastaamaan kulutuksen ja vientimahdollisuuksien kasvua.

Vesivara-asiat kytkeytyvät ravinnekuormituksen vähentämiseen, pohja- ja pintavesien luonnollisten toimintojen palauttamiseen ja vuonna 2021 laadittavaan nollapäästötoimintasuunnitelmaan. Kestävä ruuantuotanto ja luonnonvarojen käyttö edellyttävät vesidirektiivien tavoitteiden saavuttamista.

Torjunta-aineita, lannoitteita ja antibiootteja käytetään Suomessa hyvin vähän verrattuna EU-keskiarvoihin. Käyttömäärät ovat monikymmenkertaiset eniten aineita käyttävissä maissa lähinnä eteläisessä Euroopassa. Toimeenpanoesityksissä pitääkin huomioida käyttömäärien lähtötilanne ja suhteuttaa ne kunkin maan todettuun tarpeeseen eikä varmuuden vuoksi ajatteluun.