Elintarvikejätteen ja ruokahävikin seurantajärjestelmä ja tiekartta rakenteilla

Suomessa on seurattu ruokahävikkiä tähän asti vapaaehtoisesti, mutta vuodesta 2020 lähtien siirrytään EU-vaatimusten mukaiseen seurantaan.

EU-komissio on säätänyt asetuksen elintarvikejätteen määrittämisestä ja raportoinnista. Suomi aloitti Luonnonvarakeskuksen (Luke) johdolla kansallisen seurantajärjestelmän kehittämistyön keväällä 2018 tiiviissä yhteistyössä alan toimijoiden ja ministeriöiden kanssa.

Komission uudessa kiertotalouspaketissa 2015 korostui ruokajärjestelmän osalta ruokahävikin vähentäminen ja ennaltaehkäiseminen. Jätedirektiivi velvoittaa jäsenmaita seuraamaan elintarvikejätteen syntymistä ja toteuttamaan toimenpiteitä sen rajoittamiseksi. YK on asettanut tavoitteeksi ruokajätteen puolittamisen vuoteen 2030 mennessä kuluttajatasolla ja kaupoissa sekä ruokahävikin vähentämisen ketjun kaikissa osissa.

EU ja sen jäsenvaltiot ovat sitoutuneet YK:n tavoitteeseen. Komissio laati toukokuussa 2019 jäsenmaita sitovan delegoidun päätöksen1, joka velvoittaa jäsenmaat määrittämään ja raportoimaan elintarvikejätteen määrän yhdenmukaisesti komissiolle. Siellä elintarvikejätteen mittaamiselle asetettiin menetelmälliset ja laadulliset minimivaatimukset, jotta jäsenmaiden tietoja olisi mahdollista verrata toisiinsa alkutuotannosta kotitalouksiin asti.

Säädös valmistui hyvin nopeasti sen jälkeen, kun lainsäädäntövallan käyttäjät olivat päässeet yhteisymmärrykseen sisällöstä. Taustalla on kasvanut ymmärrys siitä, etteivät nykyiset jätetilastoja varten kootut tiedot sisällä soveltuvaa yksityiskohtaista tietoa elintarvikejätteen määrästä. Tarkoitus on, että jäsenmaat raportoitavat elintarvikejätteen määrän ajantasaisesti vuosittain. Ensimmäinen raportointi alkaa jo kesällä 2022. Asiakirjan pääkohdat olivat esillä EU:ssa ensimmäisen kerran jo vuonna 2016.

Ensimmäinen seurantajärjestelmäversio tänä vuonna

Luken johtaman ruokahävikin seurantahankkeen (2018–2020) tavoitteena on kehittää aiempaa parempia, helppokäyttöisiä ja EU-yhteensopivia tiedonkeruuformaatteja ja -työkaluja elintarvikejätteen ja ruokahävikin seurantaan, kasvattaa kansallista osaamista elintarvikejätteen ja ruokahävikin mittaamisesta ja parantaa ketjun yhteistyötä hävikin vähentämiseksi.

Työssä valmistuu vuoden 2020 aikana ensimmäinen versio seurantajärjestelmästä ja työkaluista elintarvikejätteen ja ruokahävikin seurantaan sekä ohjeistus seurannan toteuttamiseksi tulevina vuosina komission raportointia varten. Tarkastelussa on koko elintarvikeketju.

Hankkeen tuloksista viestitään aktiivisesti niin Suomessa kuin kansainvälisesti. Luke oli esimerkiksi esittelemässä joulukuussa 2019 komission Timesʹs up for Food Waste -seminaarissa suunnitelmiaan ruokahävikin seurantajärjestelmän toteuttamisesta.

Alkutuotannon osalta on laadittu suunnitelma elintarvikejäte- ja ruokahävikkitietojen jatkuvan tiedonkeruun toteutusta varten. Ensimmäistä virallista perusvuoden hävikkiarviota varten valittiin indikaattorituotteiksi kansallisesti tuotantomäärältään merkittävimmät kasvi- ja eläintuotteet. Ensimmäiset uudet tilakyselyt toteutetaan vuoden 2020 lopulla osana kansallista satotietokyselytutkimusta. Näin maataloustuottajille ei tule merkittävää lisärasitusta kyselystä.

Tarjoiluhävikki suurin ravitsemispalveluissa

Ravitsemispalveluissa baseline-tutkimusta tehtiin 78 erityyppisessä ravitsemispalveluiden toimipisteessä kolmen viikon mittausjaksoissa. Mukana oli sekä linjasto- että annosravintoloita. Mittausta varten kehitettiin helppokäyttöinen online-sovellus Lukeloki2, jonka avulla keittiöhenkilökunta pystyi kirjaamaan syntyvän jätteen määrät ja tyypit päivittäin.

Mittauksiin osallistuneissa toimipisteissä valmistetusta, alun perin syömäkelpoisesta ruuasta noin 16 prosenttia päätyi hävikkiin. Kun mukaan lasketaan syömäkelvottomat biojätteet, elintarvikejätettä syntyi 21

prosenttia. Asiakasta kohti hävikkiä syntyi keskimäärin 90 grammaa. Suurin aiheuttaja oli tarjoiluhävikki: linjastossa ollut tai sitä varten valmistettu ruoka. Suurimmat hävikkimäärät syntyvätkin juuri linjastoravintoloissa. Kokonaisuudessaan ravitsemispalvelusektorilla arvioidaan syntyvän 78 miljoonaa kiloa elintarvikejätettä vuosittain.

Mittauksiin osallistuvien toimipisteiden määrää pyritään tulevaisuudessa kasvattamaan tutkimuksen edustavuuden parantamiseksi. Yhtenä vaihtoehtona toimijoiden innostamiseen voitaisiin käyttää esimerkiksi vapaaehtoisia raportointisopimuksia.

Elintarviketeollisuudesta ja kaupasta tarvittavien tietojen tiedonkeruutapa suunniteltiin tiiviissä yhteistyössä Elintarviketeollisuusliiton ja Päivittäistavarakauppa ry:n sekä näiden jäsenyritysten kanssa, ja näiltä osin työssä ollaan jo hyvin pitkällä.

Kotitalouksien osalta käytetään kolmea rinnakkaista menetelmää. On tehty kaksi uutta lajittelututkimusta, yksi laaja kyselytutkimus ja kehitetty nettipohjainen Hukka-päiväkirjakysely, mihin vastasi yli 200 kotitaloutta kahden viikon aikana. Tuloksista kerrotaan vuoden 2020 aikana.

Suomessa seurannassa elintarvikejäte ja ruokahävikki

Komission määritelmässä elintarvikejätteisiin sisällytetään syömäkelpoisen ruokahävikin lisäksi myös syötäväksi kelpaamattomat elintarvikkeiden osat, joita ei ole erotettu syötäväksi kelpaavista osista elintarvikkeen tuotantovaiheessa, kuten luut, hedelmien kuoret ja kahvinporot.

Elintarvikejätteenä pidetään korjatusta sadosta lähtien kaikkea sellaista ruokaa, joka ei päädy syötäväksi tai hyödynnettäväksi korkean lisäarvon tuotteena tai esimerkiksi rehuna. Esimerkiksi biokaasuprosessiin tai kompostiin menevät elintarvikejätteet luokitellaan elintarvikejätteeksi. Komission nykyinen puolittamistavoite koskee kaikkea elintarvikejätettä. Tavoitteiden asetantaan palataan vuoden 2023 lopulla.

Suomessa on aiemmin keskitytty syömäkelpoisen ruokahävikin selvittämiseen. Komission vaatimusten mukaisesti kansalliseen seurantaan sisällytetään nyt myös syömäkelvottomat osat. Ruokahävikin vähentämisen ytimessä on kuitenkin nimenomaan alun perin syömäkelpoinen hävikki, siksi nämä eri luvut kerätään ja raportoidaan kansallisesti erikseen. Komission näkökulmasta syömäkelpoisen ruokahävikin selvittäminen on ainakin toistaiseksi vapaaehtoista.

Ruokahävikin seuranta -hankkeen tavoitteena on löytää myös keinoja ruokahävikin vähentämiseksi. Kansallista tiekarttaa on laadittu yhdessä alan toimijoiden ja asiantuntijoiden kanssa työpajassa ja haastatteluin. Tiekartan päälinjat on laadittu, ja vuoden 2020 aikana työstetään tarkemmat suunnitelmat tavoitteiden toteuttamiseksi ja ruokahävikin puolittamiseksi.

Hankkeessa tuotetun tiedon pohjalta voidaan edistää innovaatioita ja vapaaehtoisia toimia sekä seurata niiden tuloksellisuutta hävikin vähentymisen myötä.

Yhteistyössä ja työtä rahoittamassa ovat olleet tiiviisti maa- ja metsätalousministeriö, ympäristöministeriö, työ- ja elinkeinoministeriö, Elintarviketeollisuusliitto ry, Päivittäistavarakauppa ry, Matkailu- ja Ravintolapalvelut MaRa ry sekä näiden jäsenyrityksiä.

¹ European Comission 2019. COMMISSION DELEGATED DECISION (EU) …/… of 3.5.2019 supplementing Directive 2008/98/EC of the European Parliament and of the Council as regards a common methodology and minimum quality requirements for the uniform measurement of levels of food waste. ² luke.fi/ravintolafoorumi/lukeloki-2/

Ruokahävikki vastaa ilmastovaikutukseltaan 350 000 henkilöauton vuotuisia ajokilometrejä

Ruokajärjestelmään liittyy monia haasteita kannattavuuden ja kestävyyden näkökulmasta. Ruuantuotanto kuluttaa luonnonvaroja ja aiheuttaa ympäristövaikutuksia. Ruuan osuus on Suomessa reilut kolmannes yksityisen kulutuksen ympäristökuormasta ja hiilijalanjäljen osalta melkein neljänneksen.

Samaan aikaan ruokajärjestelmässä, niin kotitalouksissa kuin ruuantuotantoketjussa, jää hyödyntämättä isot määrät syömäkelpoista ruokaa. Ketjun ruokahävikki vastaa ilmastovaikutukseltaan karkeasti noin 350 000 henkilöauton vuotuisia ajokilometrejä.

Ruokahävikki ja tähän liittyvä turhan ruuan tuottaminen on kaikkein tarpeettominta ympäristökuormaa koko yhteiskunnan tasolla. Syötäväksi tai sivutuotteiksi kelpaavien elintarvikkeiden pois heittäminen kasvattaa ympäristövaikutuksia ja aiheuttaa taloudellista tappiota kuluttajille ja koko maan taloudelle.

Ruokaketjun materiaalivirtojen käytön tehostaminen ja hävikin vähentäminen edistävät kiertotaloutta ja ruokaketjun kokonaiskestävyyttä. Ruokahävikki kertookin ruokajärjestelmän tietynlaisesta tehottomuudesta, suunnittelun ja ennakoinnin haastavuudesta ja kotitalouksissa välinpitämättömyydestäkin, kun ruuantuotannossa käytetyt panokset ja muodostuvat ympäristövaikutukset ovat syntyneet täysin turhaan ruuan päätyessä hävikiksi.