Lisää kotimaista kalaa kestävällä tavalla

Kalojen hyvien terveysvaikutuksien vuoksi kalan kysyntä lisääntyy jatkuvasti sekä kotimaassa että maailmalla. Kalankasvatuksen tuotanto kasvaakin maailmanlaajuisesti noin kaksi miljardia kiloa vuodessa. Kansallisessa vesiviljelystrategiassa kalankasvatuksen toivotaan lisääntyvän Manner-Suomessa niin, että vuoteen 2021 mennessä tuotanto on vähintään 20 miljoonaa kiloa vuosittain.

Kalankasvatus on resurssitehokas tapa tuottaa proteiinia. Kilolla rehua saadaan melkein yhtä paljon kalaa. Kaikkien muiden eläinproteiinien, kuten kanan tai naudanlihan, tuotanto vaatii enemmän rehua. Kasvatetun kalan hiilijalanjälki on siten pienempi.

Kalankasvatuksessa voidaan hyödyntää erityisesti merialuetta tehokkaasti. Vaikka Suomessa ei toistaiseksi ole vielä tilanpuutetta, monin paikoin muualla maailmassa elintarvikkeiden tuotantoon tarvittava tila on jo haaste. Muutamalla vesialuehehtaarilla on mahdollista tuottaa yhtä paljon kalaa kuin suomalaiset kaupalliset kalastajat saavat siikaa, ahventa, kuhaa ja haukea yhteensä. Suomessa kasvatetusta kalasta suurin osa on kirjolohta.

Ravinnekuormitusta voidaan entisestään vähentää

Kalankasvatuksessa on tehty huomattavia edistysaskeleita, ja ravinnekuormitus on vähentynyt merkittävästi sitten 1990-luvun. Tänä päivänä kalankasvatuksen osuus Itämereen tulevista rehevöittävistä ravinteista on 1–2 prosenttia. Kalankasvatuksessa voidaan kierrättää Itämeren ravinteita ja jopa poistaa niitä.

Merialueen kalankasvatuksen on laskettu olevan ravinnekuormitukseltaan neutraalia, jos kalarehussa käytetään Itämeren kalasta tehtyä kalajauhoa 15–20 prosenttia. Käytännössä tämä tarkoittaa, että kalarehuun ei käytetä Itämeren ulkopuolelta tuotua kalaa, vaan se korvataan Itämerestä kalastetulla kalalla, kuten silakalla ja kilohaililla. Tällöin Itämeren herkkään ekosysteemiin ei lisätä uusia ravinteita, vaan poistetaan niitä.

Kasnäsiin avattiin vuonna 2016 kalajauhotehdas. Investointi kotimaisen kalajauhon valmistukseen on merkittävä sinisen biotalouden avaus suomalaisessa elintarviketuotannossa. Lisäämällä Itämerestä kalastetun silakan osuutta kalajauhossa voidaan tukea kalataloutta kalastajista kalankasvattajiin sekä samanaikaisesti vähentää Itämeren ravinnepäästöjä. Jos silakkaa käytetään kirjolohen raaka-aineena kotimaassa, sen tuottama lisäarvo on lähes 20-kertainen.

Itämerellä edellytyksiä tuottaa enemmän kotimaista kalaa

Merialueella on mahdollista tuottaa kalaa kannattavasti. Kalankasvatuksen ja kalastuksen toimintaedellytyksiä parantamalla voidaan lisätä kotimaisen kalan saatavuutta ja kalatalouden työpaikkoja. Kotimaisen kalankasvatuksen kestävä kasvu varmistetaan tietoon perustuvilla kehittämistoimilla sekä elinkeino- ja ympäristöpoliittisten tavoitteiden yhteensovittamisella. Tärkein toimenpide kotimaisen kilpailukykyisen kalatuotannon lisäämiseksi on helpottaa uusien tuotantolupien saatavuutta etenkin merialueille.

Ympäristöministeriö ja maa- ja metsätalousministeriö laativat yhteistyönä kansallisen vesiviljelyn sijainninohjaussuunnitelman vuonna 2014. Tässä suunnitelmassa on tunnistettu merialueita, joilla tuotantoa voidaan lisätä kestävästi. Suunnitelmassa suositellaan, että suuret kalankasvatuslaitokset tulisi sijoittaa avovesialueille, joissa vesi vaihtuu tehokkaammin ja mahdollinen kuormitus ei kohdistu rannanläheisille herkille alueille.

SmartSea – ratkaisuja Pohjanlahden kalatalouteen

Suomen Akatemian strategisen tutkimuksen neuvoston rahoittamassa ja Ilmatieteen laitoksen koordinoimassa SmartSea -hankkeessa on tavoitteena tukea Pohjanlahden sinisen biotalouden kasvua ja löytää ratkaisuja meren kestävälle käytölle.

Hankkeessa arvioidaan, minne Pohjanlahden alueella kalankasvatusta olisi tehokasta ja turvallista sijoittaa kestävällä tavalla. Lisäksi tutkitaan, millä kalalajeilla olisi parhaat edellytykset tuotantolajeina tulevaisuudessa, kun ympäristöolosuhteet muuttuvat ilmastonmuutoksen myötä. Luonnonkalojen osalta tuotetaan tietoa siitä, mitkä alueet ovat tärkeitä poikastuotantoalueita ja miten kalasaalit tulevat muuttumaan tulevaisuudessa.

Lisäksi SmartSea -hanke tuottaa merialuesuunnittelun tarpeisiin päätöksentekotyökalun, jonka avulla eri toimintojen, kuten rannikkorakentamisen, luonnonsuojelualueiden ja merellä tapahtuvien toimintojen riskejä ja sijoittumista voidaan punnita. Ydinajatus on, että kestävä kasvu saavutetaan vain merialueiden käytön järkevällä suunnittelulla. Samalla lisätään toimintojen välistä yhteistyötä.

Sanna Kuningas
tutkija
Luonnonvarakeskus (Luke)
sanna.kuningas(at) luke.fi

Lisätietoja:
http://smartsea.fmi.fi/