Kotimainen kala on terveellistä, ympäristömyrkyistä huolimatta 

Ruokaviraston, Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen, Luonnonvarakeskuksen ja Suomen ympäristökeskuksen yhteistyönä VN TEAS-rahoituksella toteutettu EU-kalat IV -hanke¹ oli jatkoa kolmelle aiemmalle Suomen sisävesi- ja merikalojen haitallisten aineiden pitoisuuksia kartoittaneelle hankkeelle. Se oli samalla niistä ensimmäinen, jossa tutkittiin myös hyödyllisten aineiden määriä eri kalalajeissa. Aiemmat, vuosina 2002, 2009 ja 2016 toteutetut hankkeet antoivat mahdollisuuden tarkastella myös vierasainepitoisuuksien muutostrendejä eri kalalajeissa ja eri kalastusalueilla. 

Vierasaineet ja ravintoaineet kotimaisissa kaloissa 

EU-kalat IV -hankkeessa tutkittiin aiemmissa hankkeissa mitattujen dioksiinien, PCB-, PFAS- sekä PBDE-yhdisteiden ja raskasmetallien lisäksi ensimmäistä kertaa HBCD:n sekä D-vitamiinin ja rasvahappojen pitoisuuksia eri kalalajeissa. Näytteenotto suunnattiin lajeihin, joita kuluttajat tällä hetkellä eniten syövät ja joiden käyttöä Kotimaisen kalan edistämisohjelmassa esitetään lisättäväksi. Lisäksi tutkittiin pitoisuuksia kalamassasta ja valmiista säilykkeistä, joissa vierasainepitoisuudet todettiin pieniksi. 

Dioksiinien ja PCB-yhdisteiden pitoisuudet kaloissa ovat alentuneet vuodesta 2002, ja kaikkien tutkittujen näytteiden pitoisuudet olivat sallittuja enimmäismääriä pienemmät. PBDE-yhdisteiden pitoisuudet eri lajeissa olivat hyvin pieniä, ja suomalaisten saama altistus EFSA:n oleellisimpina pitämille neljälle yhdisteelle kotimaisesta kalasta ei siksi aiheuta terveyshaitan riskiä.  

Silakkaa lukuun ottamatta PFAS-pitoisuudet eri kalalajeissa olivat enimmäismääriä pienempiä. Selkämeren ja Saaristomeren silakan PFAS-pitoisuuksissa on kuitenkin tapahtunut selkeä nousu, johon vaikuttaneita tekijöitä on tarpeen tutkia myöhemmin lisää. 

Elohopeapitoisuudet kotimaisessa kalassa olivat valtaosin alle lainsäädännön enimmäismäärien, ja epäorgaanisen arseenin määrät kalassa olivat kauttaaltaan analyysimenetelmän määritysrajaa 0,01 mg/kg pienempiä. Aiemmat arviot suomalaisten altistuksesta ruokavalion epäorgaaniselle arseenille ovat täten kalan osalta yliarvioituja, joten terveyshaitan riski väestötasolla on vähäisempi kuin arvioitiin vuonna 2020 julkaistussa Ruokaviraston raportissa silloin käytettävissä olleen tiedon perusteella. 

Omega-3-rasvahappoja oli hankkeessa otetuista näytteistä eniten silakassa ja muikussa. Silakkanäytteistä tarkasteltiin myös kuntokertoimen vaikutusta tutkittujen aineiden pitoisuuksiin. Rasvahappoja oli eniten lihavimmissa yksilöissä. Ahvenen, särjen ja lahnan rasvahappomäärissä ei ollut ratkaisevaa eroa merialueiden ja sisävesien välillä. D-vitamiinipitoisuudet eivät olleet verrannollisia rasvahappojen määriin.  

D-vitamiinipitoisuuksien vaihtelu kalalajin sisällä oli suurta. Monilla lajeilla oli merialueiden kaloissa keskimäärin selvästi enemmän D-vitamiinia kuin saman lajin sisävesiltä pyydetyissä näytteissä. 

Kalalajikohtaisia pitoisuuksia sekä vierasaineiden muutostrendejä tällä vuosituhannella on esitetty tarkemmin loppuraportissa, joka on linkitetty hankkeen kotisivuille. 

Riski-hyötyarvio kalan käytöstä 

Vierasainealtistukseen liittyviä terveysriskejä ja D-vitamiinin sekä omega-3-rasvahappojen saantiin liittyvää terveyshyötyä suomalaisten nykyisellä kalankäytöllä vertailtiin keskenään tautitaakka-periaatteella. Kullekin terveysvaikutukselle laskettiin haittapainotettujen elinvuosien (DALY) määrä ja laskettiin DALY-arvojen summa.  

DALY mittaa sekä sairauden tai vamman takia menetettyjä terveitä elinvuosia että ennenaikaisesta kuolemasta aiheutuvien elinvuosien menetystä väestötasolla. Terveyshyötyjä tuottavat vaikutukset ovat DALY-arvoiltaan negatiiviset, koska ne lisäävät terveenä elettyä aikaa. 

Riski-hyötyarviossa tarkasteltuina terveysvaikutuksina olivat syöpä, älykkyysosamäärän muutoksina mitattavat keskushermostovaikutukset, immuunivasteen muutos, hedelmättömyys, hammasvaurio, kokonaiskuolleisuus ja sydän- ja verisuonitauteihin liittyvä kuolleisuus, masennus sekä D-vitamiinin riittävään saantiin liittyvät vastustuskykyä ja luuston hyvinvointia lisäävät vaikutukset. Joihinkin näistä tekijöistä kohdistui terveyttä heikentävä vaikutus vierasainealtistuksesta ja toisaalta terveyttä edistävä vaikutus ravintoaineen saannista. 

Suomalaisten nykyisellä kotimaisen kalan ja tuontikalan käytöllä on selkeä terveyttä edistävä vaikutus, sillä sen arvioitiin säästävän vuosittain lähes 69 000 DALYn edestä ennenaikaisia kuolemia ja sairausvuosia. Lukua voidaan suhteuttaa aiempiin arvioihin: Ruokajärjestelmän kansanterveydellisten vaikutusten kustannukset ja riskinarviointi -hankkeessa² vuonna 2019 arvioitiin hedelmien ja kasvisten liian vähäisen käytön aiheuttavan Suomessa vuosittain noin 65 000 DALYn edestä ennenaikaisia kuolemia ja sairausvuosia. Washingtonin yliopiston IHME-tutkimusryhmän arvio diabeteksen (tyyppi 1 ja tyyppi 2 yhteensä) aiheuttamasta vuotuisesta tautitaakasta maassamme on puolestaan noin 53 000 DALYa. 

Dioksiineista suurin tautitaakka 

Kuten kuvasta 1 näkyy, tutkituista vierasaineista suurimman tautitaakan suomalaisille aiheuttivat dioksiinit. Metyylielohopean älykkyyttä heikentävä vaikutus sikiöaikaisen altistuksen seurauksena oli 25 kertaa pienempi kuin omega-3-rasvahappoihin kuuluvan DHA:n metyylielohopealle vastakkainen vaikutus. Eniten tautitaakkaan vaikutti kalan syöntiin liitetty kokonaiskuolleisuuden ja masennuksen väheneminen, jota ei ole toistaiseksi voitu epidemiologisissa tutkimuksissa yhdistää mihinkään tiettyyn kalan sisältämään yhdisteeseen. 

Terveyshyöty ei kuitenkaan ole vakio koko väestössä. Eniten kalan syönnistä hyötyvät keski-ikäiset ja sitä vanhemmat. Hyödyt ovat kuitenkin haittoja suuremmat kaikilla ikäryhmillä. Vierasainealtistuksen kannalta riskiryhmää ovat sikiöt ja pikkulapset, ja siksi raskaana oleville, imettäville sekä lapsille on annettu suosituksia tiettyjen vierasainepitoisuuksiltaan muita suurempien kalalajien käytön rajoittamisesta. Riskiryhmällekin on hyödyksi syödä kalaa, mutta terveyshyöty on suurempi, jos lautaselle valitsee kalalajeja, joista ravitsemussuositusten käytön ylärajallakaan ei todennäköisesti saa terveysperustaisen raja-arvon ylittäviä vierasainemääriä. Vierasainepitoisuuksien perusteella esimerkiksi särjen käyttöä voisi turvallisesti lisätä nykyisestä monin verroin.

Lisätietoja:

Hankkeen loppuraportti ja policy brief sekä näytekohtaiset tulokset sivulla www.ruokavirasto.fi/EU-kalatIV 

Tulosten perusteella on päivitetty terveyshaittojen kannalta riskiryhmiin kuuluville eri kalalajien turvallisen käytön suosituksia, joita noudattaen vierasainealtistukseen liittyvät terveysriskit voidaan minimoida. Uudet suositukset on julkaistu: www.ruokavirasto.fi/elintarvikkeet/ohjeita-kuluttajille/turvallisen-kayton-ohjeet/kala/  

Viitteet: 

¹ Suomi J ym. Kotimaista kalaa ravinnoksi monipuolisemmin ja turvallisemmin. EU-kalat IV. Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 2024:29.  

² Suomi J ym. Ruokajärjestelmän kansanterveydellisten vaikutusten kustannukset ja riskinarviointi. Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 2019:63. 140 pp.