
Kaurankuoripussin kehitystyö kesti vuosia
Fazer lanseerasi helmikuussa leipäpussin, jonka raaka-aineesta neljännes saadaan kauran kuoresta. Sen kehitys oli pitkä ja poikkitieteellinen.
Pakkauskehitysjohtaja Piia Soininen-Tengvall kertoo, että kauran kuoren käyttöä pakkausmateriaalien raaka-aineena on tutkittu jo usean vuoden ajan. Ensimmäinen versio kaurankuoripussista syntyi Tampereen ammattikorkeakoulun, Luonnonvarakeskuksen ja Design Forum Finlandin HerääPahvi! -yhteishankkeessa, johon Fazer osallistui. Hanke kesti vuodet 2018–2020.
– Ensimmäisen version kaurankuoripussi vaati kehittämistä prosessoitavuudessa, suojaominaisuuksissa ja tuoteturvallisuuden varmistamisessa. Fazer jatkoi innovaation kehitystyötä elintarvikekelpoiseksi leipäpussiksi yhdessä erikoispaperivalmistaja Tervakoski Oy:n ja leipäpussin valmistajan, Peltolan Pussin Oy:n kanssa. Jatkokehitystyö kesti noin vuoden, Soininen-Tengvall kertoo.
Säilyvyystesteissä monia paperiversiota
Neljännes pussin paperista on tehty Fazer Myllyn sivutuotteina syntyneistä kauran kuorista. Loppuosa paperista on tavanomaisia paperiraaka-aineita, kuten puusta saatua sellua. Pakkaus on täysin muoviton, biohajoava biomateriaali, jonka voi kierrättää kartonkikeräyksessä.
Kaurankuoripussiin pakataan Leipurin Kaurainen -leipää, joka on myyty kaikissa Suomen Fazer Myymäläleipomoissa helmikuun alusta lähtien.
– Kaurankuoripusseja on valmistettu kaksi erää. Tämä oli päänavaus osana laajempaa kehitystyötä, joka jatkuu. Mietimme aktiivisesti myös muita käyttökohteita ja pakkaussovelluksia yhdessä erikoispaperin valmistajan kanssa.
Pakkauksen ensimmäisessä kaurapaperiversiossa leipä säilyi vain vajaan vuorokauden, sillä se päästi lävitseen vesihöyryä: leipä kuivui. Tervakoski valmisti suojausominaisuuksiltaan kymmenen erilaista paperiversiota, joilla tehtiin säilyvyysseuranta Fazerilla leiville.
– Näiden joukosta valikoitui aistinvaraisin menetelmin ja laboratorioanalyysien avulla tälle leivälle optimaalisin materiaali. Ei riitä, että valittu materiaali on sopivin leivälle, vaan on varmistettava, että pakkausmateriaali on turvallinen käyttää elintarvikkeen kanssa suorassa kontaktissa. Sen varmistimme analysoimalla kaurankuoripaperin akreditoidussa ja ulkopuolisessa laboratoriossa, Soininen-Tengvall tarkentaa.
Hyödyksi viimeistä akanaa myöten
Kaurasta ja kauran kuoresta on moneksi. Fazer käyttää kauraa muun muassa leivonnaisissa, makeisissa, muroissa, puuroissa, jauhoissa ja juomissa. Yrityksessä pohditaan myös sitä, miten kauran kuoria voisi käyttää entistä laajemmin paperin ja pakkausten tuotannossa.
Fazerin oman myllyn kauran kuoria tulee käyttämään myös Lahteen rakenteilla oleva Fazerin ksylitolitehdas.
– Myllyn tuotannon sivuvirtana syntyvät kauran kuoret ovat menneet ja osa tulee menemään edelleen polttoenergiaksi ja eläinten rehuksi, joten akanaakaan ei jätetä hyödyntämättä, Soininen-Tengvall tähdentää.
Hän kertoo, että Fazerin vastuullisen pakkaamisen ohjelma koostuu kolmesta tavoitteesta. Pakkausmateriaalin, etenkin muovin käyttöä vähennetään, pakkausten kierrätettävyyttä parannetaan ja autetaan kuluttajia kierrättämään pakkaukset oikein kertomalla jokaisessa tuotepakkauksessa, miten se pitää lajitella ympäristön kannalta parhaimmalla tavalla.
Fazer aloitti vastuullisen pakkaamisen ohjelman leipomoilta vuoden 2018 alussa. Yrityksessä on käyty läpi omat tuotteet pakkaus pakkaukselta ja suunnitellaan uudet pakkaukset vastuullisuusohjelman mukaisesti.
– Kolmas vastuullisen pakkaamisen ohjelman tavoite on, että aiomme olla edelläkävijä ja aktiivinen toimija uusien, ympäristöystävällisimpien pakkausmateriaalien tutkimuksessa ja käyttöönotossa. Meillä on tälläkin hetkellä useita tutkimus- ja kehitysprojekteja tutkimus- ja yrityskumppaneidemme kanssa. Uusia innovatiivisia ja ekologisempia pakkauksia on tulossa, Soininen-Tengvall vihjaa.
Kasvipohjaiset raaka-aineet kiinnostavat
Kasvipohjaiset raaka-aineet kiinnostavat pakkaustutkijoita ja -kehittäjiä Suomessa ja maailmalla, ja niiden parissa puurtavat myös alan opiskelijat.
Professori Pirjo Kääriäinen Aalto-yliopistosta kertoo, että perustutkinto-opiskelijoiden materiaalikokeilut ovat alkuvaiheen ideoita ja vaativat paljon lisäkehitystä, jotta niitä voitaisiin arvioida todellisten käyttösovellusten ja valmistusteknologioiden näkökulmasta.
Aalto-yliopistossa testattiin kesällä 2019 tomaatinvarsien hyödyntämistä pakkausmateriaaleissa ja mahdollisesti muissa komposiittityyppisissä materiaaleissa. Aiheesta on tekeillä myös maisterin opinnäyte. Toinen maisterin opinnäyte keskittyy kaupallisen kukkajätteen hyödyntämiseen kukkien asettelussa (asettelusienet) ja pakkauksessa.
Myös hamppua, nokkosta ja lupiinia on testattu. Esimerkiksi porkkana-, punajuuri-, punakaali- ja sipuliylijäämää on hyödynnetty väriaineisiin. Käytettyjen kahvinporojen, mehuksi puristettujen appelsiinien ja avokaadon siementen ja vastaavien hyödyntämistä komposiiteissa testataan.
Lisäksi opiskelijat ovat kokeilleet muun muassa elintarviketuotannon perunakuitujätteen hyödyntämistä syötäviksi pakkauksiksi.
– Paljon on ideoita ja innostusta uusiin biopohjaisiin materiaaleihin ja erilaisten sivuvirtojen hyödyntämiseen Suomessa ja maailmalla, mutta parhaita ideoita kehittämään pitäisi sitten olla rahoitettuja tutkimusprojekteja ja teollisia yhteistyökumppaneita. Emme ole vielä keksineet, miten voisimme saada parhaat ideat sujuvasti jatkokehitykseen, Kääriäinen summaa.
Suosittelemme artikkelia

S-ryhmä ja VTT selvittivät: miten kauppa voi tukea kestävistä valinnoista kiinnostuneita?

Tuuppaus vauhditti kasvipohjaisten tuotteiden myyntiä

Työnä tulevaisuuden suklaa

Uuselintarvikeluvan hakeminen kestää, mutta miksi?

Biokaasuohjelman toimeenpano edennyt, mutta työtä tulee jatkaa
