Kuva 1. Erilaisia tuuppauskeinoja kirjallisuudessa esitettyjä luokitteluja mukaillen.
Tiede & TutkimusEeva Rantala

Uutta tietoa tuuppauksen käyttökelpoisuudesta 

Tuuppaus on moniin tilanteisiin sopiva ja hyväksyttävä tapa tukea kestäviä ruokavalintoja. Kasvisten syönti voi lisääntyä huomaamatta, kun niitä on tarjolla syöntivalmiina.

Tuuppaus on käyttäytymisen muutosta tukeva lähestymistapa, joka kohdistuu elinympäristön valinta-arkkitehtuuriin. Sen tavoitteena on tehdä yksilön ja yhteisön hyvinvointia edistävien vaihtoehtojen havaitseminen, valitseminen ja kuluttaminen mahdollisimman helpoksi. 

Tuuppaus on hienovaraista ohjausta, jossa vältetään kieltoja ja merkittäviä muutoksia hintoihin ja jossa yksilöllä säilyy vapaus valita ja toimia kuten haluaa. Taustalla on oivallus siitä, että pienet ja merkityksettömiltäkin tuntuvat yksityiskohdat valintatilanteessa voivat ratkaista sen, mitä tehdään ja jätetään tekemättä. 

Valinta-arkkitehtuurin muodostavat valintatilanteessa saatavilla olevat vaihtoehdot, niiden ominaisuudet ja järjestys sekä tavat, joilla vaihtoehdot tarjotaan. Valinta-arkkitehtuuria ovat esimerkiksi ravintolan ruokalista ja tarjoilulinjasto, ruokakaupan valikoima, tuotesijoittelu ja kulkureitit sekä ruoantoimitussovelluksen käyttöliittymä. 

Tuuppauksen monet muodot 

Ruoanvalintaa ja syömistä voi tuupata monin tavoin, esimerkiksi muokkaamalla vaihtoehtojen saatavuutta, sijoittelua, esillepanoa, toiminnallisuutta, annoskokoa tai vaihtoehdoista annettavaa tietoa (kuva 1).  

Tuuppaus voi vaikuttaa toimintaan suoraan ja automaattisesti. Näin vaikuttavat tyypillisesti esimerkiksi annos- ja pakkauskokojen muutokset, jotka ohjaavat syödyn ruoan ja juodun juoman määrää huomaamatta. Suoraan toimintaan vaikuttavat keinot vähentävät yksilöltä vaadittavaa aktiivisuutta ja ovat kirjallisuuden perusteella lähestymistavan tehokkaimpia. 

Tuuppaus voi myös toimia epäsuorasti tietoisen harkinnan kautta. Näin toimivat monet viestinnälliset keinot, joiden tarkoitus on herättää huomio ja aktivoida valitsija pohtimaan valintaansa. Harkintaan vaikuttavat keinot ovat tuuppauksen hellävaraisimpia ja parhaiten hyväksyttyjä, mutta samalla helpoimpia ohittaa. Niiden toimiminen edellyttää, että viesti ”kolahtaa” eli on kohderyhmälle merkityksellinen. 

Edistäviä ja estäviä tekijöitä 

StopDia töissä -tutkimuksessa1 tuuppaus osoittautui toteuttamiskelpoiseksi ja työyhteisöjen hyväksymäksi lähestymistavaksi terveellisen syömisen ja liikkumisen edistämiseen. Näyttöä saatiin myös tuuppauksen potentiaalista ohjata terveydelle suotuisaan toimintaan. Samalla havaittiin lukuisia tekijöitä, jotka vaikuttavat tuuppausten onnistumiseen. 

Tuuppauskeinojen toimeenpano onnistui suurelta osin, mutta toimeenpanon laatu ja jatkuvuus riippuivat monista työpaikkaan, tuuppauskeinoihin, kohdeympäristöön ja toteuttajaan liittyvistä tekijöistä. Toimeenpanoa edistivät muun muassa työpaikan johdon myönteinen suhtautuminen, suunnittelu työpaikan ja toteuttajan resursseihin ja käytänteisiin sopiviksi, toteuttajien opastus ja tuki sekä tiedonkulku johdon, toteuttajien ja työntekijöiden välillä. 

Tuuppausten toteuttajat ja kohderyhmään kuuluneet työntekijät ottivat tuuppaukset hyvin vastaan, mutta hyväksyntää heikentäviäkin tekijöitä havaittiin. Toteuttajilla hyväksyntää saattoivat heikentää yksilölliset mieltymykset, tuuppausten tarkoituksen heikko ymmärtäminen sekä toimeenpanon koettu kuormittavuus, tehottomuus ja kustannukset.  

Työntekijöillä hyväksyntää heikensivät työyhteisön miesvaltaisuus ja valintoja voimakkaammin ohjaavat tuuppauskeinot, kuten työpaikan ruokatarjonnan muuttaminen terveellisemmäksi. 

Vahvin näyttö vaikuttavuudesta koski työaikaista hedelmien ja marjojen käyttöä, joka yleistyi tutkimuksen aikana. Muutosta selittivät toteutettujen tuuppausten suurempi lukumäärä ja laadukkaampi toimeenpano.  

Muutokseen liittyivät lisäksi suoraan toimintaan vaikuttavien tuuppauskeinojen hyödyntäminen, kuten hedelmien saatavuuden lisääminen ja tarjoaminen valmiina suupaloina, sekä laaja-alainen toimeenpano, joka ulottui useisiin työpaikan ruokaympäristöihin kuten työpaikkaravintolaan, taukotiloihin ja kokouksiin.  

Makeiden leivonnaisten ja karkkien kulutus sen sijaan ei vähentynyt. Näihin ruokiin kohdistuneet tuuppaukset aiheuttivat vain vähäisiä muutoksia valinta-arkkitehtuuriin ja kohdistuivat vain pieneen osaan tarjolla olleista vaihtoehdoista. 

Tietoiseen harkintaan vaikuttavien keinojen osalta laadukas toimeenpano näytti parantavan tuuppausten havaitsemista. Harkintaan vaikuttavia keinoja olivat esimerkiksi terveyttä edistäviä valintoja osoittavat ravitsemusmerkinnät työpaikkaravintolassa, värikkäät eväsreseptivinkit taukotiloissa ja infonäytöillä sekä verryttelyyn rohkaisevat vihjeet muun muassa käsienpesupaikoilla, kopiohuoneissa ja kahvinkeittimien luona (kuva 2).  

Näiden keinojen vaikuttavuus näytti kuitenkin riippuvan kohderyhmän mieltymyksistä ja vakiintuneista tavoista. Konkreettinen osoitus tästä saatiin työpaikkaravintolasta, jossa terveyteen kannustavat viestit, ravitsemusmerkinnät ja sijoittelun hienoinen parantaminen eivät muuttaneet ruokavalintoja asiakkailla, joiden valintoja ohjasivat makumieltymykset ja tottumukset. 

Kuva 2. Esimerkkejä tietoiseen harkintaan vaikuttavista tuuppauksista, joita StopDia töissä -tutkimuksessa käytettiin herättämään huomio ja kannustamaan terveelliseen syömiseen ja liikkumiseen. 

Tuuppaus ruokaympäristön kehittämisessä 

Tuuppauksen vaikuttavan ja jatkuvan jalkauttamisen kannalta oleellista on ymmärtää kohderyhmän toimintaa ohjaavia motiiveja, suunnitella tuuppaukset kohdeympäristöön ja -ryhmälle sopiviksi yhdessä kaikkien osapuolten kanssa, joihin tuuppaukset vaikuttavat ja suosia tuuppauksia, jotka helpottavat tuntuvasti toimintaan tarttumista. 

Tuuppausta kannattaa käyttää samanaikaisesti sekä lisäämään suotuisia että vähentämään epäsuotuisia valintoja. Tuuppauksia voi myös toteuttaa yhdessä muiden ruokaympäristön ohjauskeinojen, kuten hinnoittelun ja haitallisen markkinoinnin vähentämisen kanssa. 

Samalla tuetaan perinteistä, yksilön motivaatioon ja kykyihin vaikuttavaa terveyden edistämistyötä, kuten ruokakasvatusta oppilaitoksissa ja ravitsemusohjausta terveydenhuollossa. 

StopDia töissä -tutkimus sovelsi tuuppausta työpaikoilla  

  • Tutkimuksessa tuuppausta sovellettiin terveyttä edistävän syömisen ja arjen aktiivisuuden edistämiseen työpaikoilla1. Tarkoituksena oli luoda näyttöön pohjautuva, työpaikkalähtöinen ja erilaisille työpaikoille mukautuva toimintamalli.  
  • Tutkimus oli osa tyypin 2 diabeteksen ehkäisyhanketta Stop Diabetes (StopDia). Siihen osallistui 53 eri aloja edustavaa työyksikköä yhteensä 16 organisaatiosta kolmen maakunnan alueelta. Yksiköissä työskenteli yhteensä yli 5000 henkilöä. 
  • Tutkimuksessa hyödynnettiin yli 20 erilaista tuuppauskeinoa (mediaani 3, vaihteluväli 0–14/työyksikkö), jotka valittiin yksilöllisesti kullekin yksikölle yhteistyössä niiden edustajien kanssa. Keinojen valintaa ohjasi tutkimuksessa kehitetty työkalupakki2, joka kokosi kirjallisuuden perusteella lupaavia ja työpaikoille soveltuvia keinoja.  
  • Valittujen keinojen toteutus räätälöitiin kullekin työyksikölle ja suunniteltiin osaksi yksiköiden arkea. Tutkijat tukivat käynnistyksessä, ja yksiköiden henkilöstöstä valitut vastuuhenkilöt toteuttivat tuuppauksia vuoden ajan. 
  • Tulokset perustuvat haastatteluin, havainnoimalla, kyselyin, katseenseurannalla ja ruoan menekkiä mittaamalla kerättyyn aineistoon, jota analysoitiin laadullisin ja määrällisin menetelmin. 

Lähteet 

1. Rantala E. Choice Architecture for Healthy Eating and Daily Physical Activity at the Workplace: Intervention Implementation, Acceptability, and Effectiveness. University of Eastern Finland; 2024. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-61-5230-1 

2. StopDia Työkalupakki ja tutkimuksessa tuotetut materiaalit: https://sites.uef.fi/stopdia/materiaalipankki/  

Kirjoittaja on terveystieteiden tohtori ja laillistettu ravitsemusterapeutti, joka tutki tuuppausta kesällä 2024 valmistuneessa väitöskirjassaan.