Tehokkaat röntgenlaitteet yleistyvät elintarviketeollisuudessa
Röntgenlaitteet ovat kehittyneet merkittävästi viime vuosien aikana. Niitä voidaan käyttää nykyistä enemmän elintarvikeanalyyseissa alkuainepitoisuuksien ja koostumuksen määrityksessä.
Röntgenlaitteilla on monia etuja, joita muilla tutkimuslaitteilla ei ole. Röntgenmenetelmien analyysiaika on lyhempi kuin atomiabsorption ja induktiivisen emissiospektroskopian. Näiden mittausajat ovat noin viisinkertaiset röntgenmenetelmiin verrattuna. Lyhyempi analyysiaika johtuu näytteen käsittelyvaiheiden vähenemisestä. Röntgensäteilyn aallonpituus 0,01–10 nm on näkyvän valon aallonpituutta lyhyempi.
Näytteet voivat olla jauheita, kiinteitä aineita tai nesteitä. Mallista riippuen laitteeseen voidaan asettaa jonoon useampia näytteitä, jolloin päivän aikana analysoitavien näytteiden määrä on suuri. Röntgenlaitteet ovat helppokäyttöisiä, ja niiden kalibroinnin ylläpito ja kaasun kulutus ovat vähäisiä. Laitteet ovat tarkkoja ja herkkiä.
Röntgenlaitteiden ilmaisimissa eli detektoreissa käytetään puolijohteita. Ilmaisimien valmistustekniikka ja elektroniikan laskentateho ovat parantuneet huomattavasti viime vuosina, mikä on johtanut laitteiden suorituskyvyn paranemiseen.
Röntgenfluoresenssillä analysoidaan alkuaineita
Alkuainepitoisuuksia mitataan, jotta tietoa voidaan hyödyntää tuotekehityksessä tai ilmoittaa puhtausvaatimusten vaatimalla tavalla tuoteselosteissa. Alkuainekoostumuksen määrittämiseen käytetään röntgenfluoresenssia (XRF).
Tässä menetelmässä näytteessä olevia atomien elektroneja viritetään röntgensäteilyllä. Viritystilan purkautuessa atomit lähettävät kullekin alkuaineelle ominaista säteilyä, jota mitataan yhdellä tai useammalla ilmaisimella. Jos ilmaisimia on yksi, käytetään eri energiatasoja eli ominaista säteilyä mittavaa energiaerotteista röntgenfluoresenssia (EDXRF).
Suosittelemme artikkelia
Sivuvirroista arvo-osia moniruuviekstruusiolla
