EU:n energiatehokkuusdirektiivin uudistus tuo uusia velvoitteita 

EU-tasolla energiatehokkuuden tavoitteet linjaava, uusittu energiatehokkuusdirektiivi tuli voimaan vuonna 2024. Direktiiviin on työ- ja elinkeinoministeriön erityisasiantuntijan Pia Kotron mukaan tullut paljon muutoksia, esimerkiksi tavoitteiden kiristyksiä ja lisää velvoitteita raportointiin, seurantaan ja valvontaan.  

Ehdotus energiatehokkuuslain muutoksista oli juuri lausuntokierroksella, ja menee syksyllä eduskunnan käsiteltäväksi. Lain on määrä tulla voimaan ensi syksynä. 

Vapaaehtoiset sopimukset toimivat 

Suuri osa energiatehokkuusdirektiivin velvoitteista on Suomessa toimeenpantu vapaaehtoisten, toimialakohtaisten energiatehokkuussopimusten kautta, ja suurin osa toimenpiteistä pystytään Kotron mukaan toteuttamaan jatkossakin niiden puitteissa.  

Nykyinen sopimuskausi päättyy tänä vuonna ja uuden, vuodet 2026–2035 kattavan kauden tavoitteista on neuvoteltu toimialaliittojen kanssa. 

Alakohtaiseen energiatehokkuussopimukseen mukaan liittyvät yritykset päättävät mitä energiatehokkuutta parantavia toimenpiteitä ne toteuttavat, ja raportoivat energiansäästöt vuosittain raportointijärjestelmässä. Motiva tarkistaa raportoidut säästöt ja työ- ja elinkeinoministeriö raportoi ne edelleen EU:lle.  

Vapaaehtoisuuteen pohjautuva sopimusjärjestelmä on yrityksissä koettu toimivaksi. Lopuillaan olevalle toiselle sopimuskaudelle, eli vuosille 2017–2025, asetetut energiansäästötavoitteet saavutettiin elintarviketeollisuudessa jo vuonna 2022. 

Vaikka tavoitteisiin yllettiin kolme vuotta etuajassa, yritykset ovat Elintarviketeollisuusliitto ry:n vastuullisuuden ja kestävän kehityksen johtajan Satumaija Levónin mukaan jatkaneet aktiivisesti säästötoimia. 

− Ehkä tässä näkyvät toimintaympäristössä tapahtuneet muutokset. On ollut energiakriisiä, kustannusten nousua, ja myös maakaasun saatavuuteen liittyvää epävarmuutta. Energiatehokkuuden jatkuva parantaminen ja säästöjen hakeminen omassa toiminnassa kiinnostaa yrityksiä yhä enemmän myös kustannusten näkökulmasta, hän pohtii. 

Lakiin uusia velvoitteita 

Ne velvoitteet, joita ei energiatehokkuussopimuksen tai muiden olemassa olevien menettelyiden kautta pystytä toteuttamaan, sisältyvät Pia Kotron mukaan energiatehokkuuslakiin. 

Yli 23 600 MWh energiaa kuluttavien yritysten on muun muassa jatkossa otettava käyttöön energianhallintajärjestelmä. Vähemmän, mutta kuitenkin yli 2 700 MWh energiaa kuluttavien yritysten on puolestaan tehtävä neljän vuoden välein energiakatselmus. 

Elintarviketeollisuudessa monissa yrityksissä on paljon energiaa kuluttavia tuotantoprosesseja, kuten jäähdytys, lämmittäminen ja kuivaaminen. Yritykset ovat jo nykyisin tehneet energiakatselmuksia, mutta tulevaisuudessa katselmukset koskevat Levónin mukaan yhä useampaa elintarvikealan yritystä ja tuotantolaitosta.  

Uutta direktiivissä on myös Energiatehokkuus ensin -periaate, joka vaatii huomioimaan energiatehokkuuden näkökulman merkittäviä investointeja tehtäessä. Investointia suunnittelevan yrityksen on selvitettävä, voisiko tavoitteet saavuttaa jollain vaihtoehtoisella tavalla energiatehokkaammin. Päätösvalta on toiminnanharjoittajalla, eikä selvitys velvoita toteuttamaan sitä tietyllä tavalla. 

Investoinneissa pohditaan nykyisinkin energia- ja materiaalitehokkuutta, mutta kuinka periaatetta tulkitaan käytännössä, herättää Levónin mukaan epävarmuutta. Sisältyykö siihen riski, että se estää investointeja, jos kyseessä on hyvin energiaintensiivinen prosessi. 

Vapaaehtoisuus tuonut joustoa 

Energiatehokkuustyötä on yrityksissä tehty elintarviketeollisuudessa pitkään, ja energiatehokkuussopimuksessa on tällä hetkellä mukana 50 yritystä. 

− Helpoimmat toimenpiteet on tehty tässä kohtaa, ja kun tavoitteet kiristyvät edelleen, se tietysti haastaa elintarvikealaa, Levón sanoo. 

Hän arvioi, että tulevaisuudessa mahdollisuuksia energiatehokkuuden parantamiseen löytyy laitekannan korvausinvestoinneista, sillä monen laitoksen laitteisto on iäkästä. Korvausinvestointien yhteydessä voidaan uudistaa prosesseja nykyistä energiatehokkaammiksi. 

Vapaaehtoisuuteen perustuva sopimusmalli on Levónin mukaan lainsäädäntöä joustavampi. Se mahdollistaa sen, että jokin yritys tekee isompia säästöjä kuin toinen, mistä hyötyy koko toimiala. 

− Vapaaehtoisen sopimustoiminnan säilyminen edellyttää, että yritykset lähtevät uuden sopimuskauden alussa sopimustoimintaan mukaan yhtä laajasti kuin nyt − myös, vaikka tiedetään, että säästöjen aikaansaaminen on haastavampaa kuin aikaisemmin, hän toteaa. 

Energiatehokkuussopimuksessa mukana olevat yritykset sitoutuvat vuosittain raportoimaan energiankulutuksestaan ja merkittävimmistä säästötoimistaan. Vapaaehtoisen energiatehokkuussopimuksen kanssa yritysten raportointiresursseista kilpailee myös kasvava määrä lakisääteisiä raportointivelvoitteita. 

Kirjoittaja on maatalous- ja metsätieteiden lisensiaatti ja freelance-toimittaja.