Kestävä mikrolevätuotanto tarjoaa paljon käyttömahdollisuuksia

Levissä on paljon monipuolisia ominaisuuksia, joilla voidaan tuottaa tärkeitä ravintoaineita luonnon ja ilmaston kannalta kestävillä menetelmillä. Bioreaktorin suljetussa kierrossa kasvatetut mikrolevät ovat laadultaan puhtaampia kuin rannikoilta kerättävät makro- eli merilevät. Maatalouteen verrattuna vesiviljely bioreaktorissa vaatii tuotantomäärään nähden vähemmän pinta-alaa, vettä ja energiaa.

Mikroleväbiomassan tuottaminen on myös verrattain nopeaa. Vaikka leväsolut ovat mikroskooppisen pieniä, ne kasvavat nopeasti jakaantumalla kahteen joka vuorokausi. Tyypillisesti sadonkorjuu eli harvestointi tehdään muutaman päivän välein.

Mikroleviä on vähintään kymmeniä tuhansia erilaisia, ja levien eri ominaisuudet tarjoavat mahdollisuuden hyödyntää niitä monenlaisiin käyttötarpeisiin.

Elintarvikkeisiin parempia ravintoarvoja

Mikrolevät sisältävät ihmiselle tärkeitä ravintoaineita, kuten rasvahappoja, vitamiineja, hiilihydraatteja, pigmenttejä ja proteiinia, joka sisältää kaikki ihmiselle välttämättömät aminohapot. Omega-3-rasvahapot dokosaheksaeenihappo (DHA) ja eikosapentaeenihappo (EPA) syntyvät mikrolevissä ja leviävät yleensä kalojen kautta ravintoketjuun. Niiden on todettu olevan tärkeitä muun muassa aivojen¹, hermoston² sekä sydän- ja verisuonitautien ehkäisemisessä³.

Koska kalatkin saavat EPAn ja DHA:n levistä, olisi järkevää rakentaa suorempi polku levistä ihmisiin omega-3-rasvahappojen saamiseksi ja ehkäistä samalla liikakalastusta⁴. Lisäksi levät käyttävät yleensä hiilidioksidia kasvuunsa ja alentavat siten tuotannon hiilijalanjälkeä.

Leväuutteita voi lisätä erilaisiin elintarvikkeisiin ravintoarvojen parantamiseksi. Alkutuotannossa tiettyjen mikrolevien on todettu lisäävän lehmänrehun sulavuutta 15 prosenttia ja vähentävän lehmien metaanipäästöjä kymmenen prosenttia⁵.

Kosmetiikkateollisuudessa puolestaan halutaan siirtyä kasviperäisiin, ei-synteettisiin ja kestävästi tuotettuihin ainesosiin, ja vaateteollisuudessa on kiinnostusta ottaa käyttöön hiilineutraaleja väriaineita.

Uuselintarvikeasetus rajaa käyttöä

Makro- eli merileviä on käytetty pitkään aasialaisessa ruuassa, mikroleviä sen sijaan melko vähän. Merilevä on tuttua eurooppalaisissakin ruokapöydissä sushin ansiosta. Mikroleviä on käytetty esimerkiksi lisäämällä Chlorella- ja Spirulina-jauheita juomiin ravitsemuksellisesti edullisten vaikutusten vuoksi. Kokeiluja levien hyödyntämiseksi on ollut eri puolilla Eurooppaa, mutta tähän mennessä ei ole ylletty suuriin menestystuotteisiin.

Leviä koskevat samat säännökset Euroopassa kuin muitakin ”jossain määrin uusia” raaka-aineita. EU:n uuselintarvikelainsäädännön parivuotinen hyväksymisprosessi on edessä niillä levillä, joita ei ole käytetty laajasti ennen vuotta 1997. Tämän säännöstön piirissä on hyväksyttyjä leviä noin kymmenkunta sekä Chlorella ja Spirulina.

Uuselintarvikehyväksyntä määrittää tietyt käyttötarkoitukset ja sen, missä muodossa levää saa käyttää. Tyypillisesti hyväksynnässä määritellään, missä ruokatuotteissa ravintopitoisuutta saa vahvistaa mikroleväuutteilla. Näitä ovat muun muassa jugurtti, myslit, pasta, urheilujuomat, gluteenittomat tuotteet ja äidinmaidonkorvike.

Viitteet:

¹ Innis, S.M. 2007. Dietary (n-3) fatty acids and brain development. J.Nutr. 137, 855–859

² Campoy C. ym. 2012. Omega 3 fatty acids on child growth, visual acuity and neurodevelopment. Br. J. Nutr. 107, S85-S106.

³ Delgado-Lista J. ym. 2012. Long chain omega-3 fatty acids and cardiovascular disease: A systematic review. Br. J. Nutr. 107, S201-S213.

⁴ FAO, The State of the World Fisheries and Aquaculture 2016. Contributing to Food Security and Nutrition for All; FAO: Rome, Italy, 200p.

⁵Aemiro ym. 2016. Animal Feed Science and Technology 212, 129–135