Saako painosta puhua?

Lihavuus on määritelty maaliskuussa 2020 julkaistussa Lihavuus (lapset, nuoret ja aikuiset) Käypä hoito -suosituksessa pitkäaikaissairaudeksi, jossa kehon rasvakudoksen määrä on liian suuri¹. Aikuisten ensisijainen hoitomuoto on suunnitelmallinen, usealla tapaamiskerralla toteutettava elintapaohjaus, jossa huomioidaan ruokatottumukset, liikunta, uni, päihteet, psyykkinen hyvinvointi ja voimavarat sekä käsitellään syömiseen ja painonhallintaan liittyviä ajatuksia, tunteita, asenteita ja käyttäytymistä.

Ylipaino alkaa BMI-arvosta 25 kg/m2, koska sen ylittyminen suurentaa monien sairauksien riskiä. BMI 30 kg/m2 on lihavuuden raja-arvo. Suomalaisista miljoona on lihavia. 30 vuotta täyttäneistä miehistä 72 prosenttia ja naisista 63 prosenttia on ylipainoisia.

Lihavuuden psyykkiset vaikutukset laajat

Masennus voi olla sekä lihavuuden syy että seuraus. Lihavuuteen liittyy syrjintää.

– Lihavuus on yhteydessä esimerkiksi masennukseen, ahdistukseen ja huonoon itsetuntoon. Lihavat työllistyvät huonommin ja saavat keskimäärin huonompaa palkkaa, mutta yhteyden tarkkaa mekanismia ei tunneta, kertoo psykologian tohtori, psykoterapeutti Susanna Anglé.

Sosiaalisesti huono-osaisemmissa ryhmissä jo lasten lihavuus on yleisempää kuin hyväosaisemmissa ryhmissä. Jos perheissä on esimerkiksi taloudellisia ongelmia, ne linkittyvät masentuneisuuteen ja syrjäytymiseen. Tilastokeskuksen mukaan köyhyys- tai syrjäytymisriskissä oli 856 000 suomalaista vuonna 2018.

– Siitä on yhä enemmän näyttöä, että lihavuus liittyy traumoihin. Ihmisellä on alkukantainen elossapysymisen tarve, ja ruuasta voi saada turvaa helposti. Puhutaan lohtusyömisestä. Kuormittuneessa elämäntilanteessa voi olla vähemmän kiinnostusta terveellisyyttä ja suosituksia kohtaan, Anglé kertoo.

Apua haetaan ammattilaisilta kovin myöhään

Susanna Anglé on auttanut vastaanotollaan lihavia kohti parempaa hyvinvointia ja terveyttä myötätuntoisen, yksilöllisesti räätälöidyn psykoterapian avulla. Ei ole olemassa yhtä lihavan ihmisen mallia, vaan syitä pitkäaikaisen energian liikasaannille on paljon. Psykologilta hakevat apua painonhallintaan ne, jotka ovat jo kokeilleet kaikkea.

– Heille painosta on tullut ongelma, joka sitoutuu itsetuntoon. Paino on sotkenut keho- ja ruokasuhteen. Harvalle kyse on tietämättömyydestä, mitä olisi hyvä syödä ja mitä vältellä. He tietävät lihavuuden riskit ja miten laihdutetaan, Anglé taustoittaa.

Ajoittain syömiskäyttäytymiseen liittyy paljon kuria, toisinaan on hälläväliä-jaksoja. Monilla ei ole säännöllistä ruokailurytmiä eikä terveellistä lautasmallia käytössä.

Ahmimishäiriön taustalta löytyy usein liian niukkaa syömistä. Laihdutuskuurit ovat usein niin kummallisia tai vähäenergisiä, että ne karahtavat omaan mahdottomuuteensa. Syömiskäyttäytyminen ei pysy hallinnassa, jos ei ole syönyt aamupalaa ja lounaaksikin vain kevyen salaatin. Fysiologisen ilmiön lisäksi ahmimiseen liittyvät voimakkaat tunteet, kuten pettymysten turruttaminen, itseinho ja ansaintalogiikka: en syö sitten huomenna, että tulee hyvitettyä tämä päivä.

– Suosittelen asiakkailleni laihduttamisen lopettamista ja normaalin syömisen aloittamista, Anglé kertoo.

Monet yllättää se, miten paljon terveellistä ruokaa pitää syödä. Liian monelle terveellinen tarkoittaa pieniä määriä vähäenergistä ruokaa.

Kielteinen leima ei auta laihtumaan

Lihavuudesta on tehty myös viihdettä. Tv-sarjoissakin lihavat kapinoivat sitä vastaan, että heitä halutaan saada laihtumaan. Laihdutus kannattaa unohtaa, kun pohditaan, miten suomalaisten sairastumisriskejä saataisiin pienennettyä. Terveydenhuollon ammattilaisten pitäisi ymmärtää lihavuuden moninaiset syyt. Aikuiset ovat malli lapsille. Pitää pystyä tekemään muutoksia nykytilanteessa, jos halutaan uusien sukupolvien painoindeksin olevan normaaleja.

– Voimme auttaa vain heitä, jotka itse haluavat tavoitella parempaa hyvinvointia ja terveyttä. Heihin pitää voida satsata, Anglé tähdentää.

Miten lihavuudesta voisi puhua?

Läheisillä voi olla halu auttaa lihavia. Tarkoitus voi olla hyvä, mutta oma paino on usein kipeä ja arka asia. Keskustelunavaukset voivat tuntua huolitrollaukselta, läskifobialta tai mollaukselta.

– Painosta puhuminen ei ole ok, ellei lihava jotenkin itse pyydä apua. Kenenkään paino ei kuulu muille. Ylipaino ja lihavuus vaikuttavat sairastumisriskeihin, ja siksi siitä pitäisi voida puhua terveydenhuollossa. Anglé jättäisi painokeskustelut lääkärin tai terveydenhoitajan ja potilaan väliseksi asiaksi.

Nyrkkisääntönä toimii hyvin kysymys, onko potilas painon takia vastaanotolla, itse hakemassa apua tai muiden lähettämänä? Silloin voi keskustella painon historiasta. Jos potilas on vastaanotolla ihan toisesta syystä, on hyvä tutkia, millainen keskustelun ilmapiiri on lähtökohtaisesti. Onko potilaalla mukava olla ja keskustella? Jos on, voi kysyä lupaa, saako painosta puhua?

Joillekin paino on neutraali keskustelunaihe, toisille hyvin kipeä. Potilaalle ei kannata viisastella, vaan kysyä, mitä hän itse ajattelee painostaan. Tärkeää on ymmärtää, millainen juuri tämän ihmisen lihavuus on.

Tukea lihavuuden hoitoon suosituksesta

Uuden lihavuuden Käypä hoito -suosituksen tarkoituksena on herätellä päättäjiä kohdistamaan voimavaroja lihavuuden hoitoon.

– Meidän tehtävänämme oli koota tieteellinen näyttö suositusta varten, suosituksen laadintaan osallistunut Anglé kertoo.

Lihavien lapsilla on usein painonhallinnan kanssa vaikeaa. Yhdenkään ammattilaisen on lähes mahdotonta ratkaista yksilön tai perheen lihavuusongelmaa. On tärkeää ymmärtää, että elämässä voi olla monta pulmaa, jotka lopulta näkyvät lihavuutena.

– Lähtökohta kuitenkin on kysyä, miten jaksatte, miten voitte? Tärkeää on, että terveydenhuollon ammattilaisilla olisi voimavaroja selvittää elämäntilannetta.

Painonhallintaohjelmiin osallistuneet kertovat usein, että ohjaaja on tärkeä: helposti lähestyttävä, ei tuomitseva. Ammattitaitoisuus ei korostu vastauksissa.

– Ihmistä auttavat hänen omat sanansa, eivät ammattilaisen sanat! Jokaisen pitää itse oivaltaa oma ongelmavyyhtensä ja keinot sen purkamiseen. Ohjattuihin painonhallintaohjelmiin osallistumisen jälkeen suurin osa lihoo uudelleen, kun tuki päättyy. Elintapojen kohentaminen auttaa parhaiten.

Anglé peräänkuuluttaa kaupalta ja elintarviketeollisuutta vastuullisuutta: terveysnäkökulmaa.

‒ Onko pakko järjestää kassoille houkuttelevat herkut ja patukat?

– Toivon vastuullisuutta kansanterveyden edessä, päättää Susanna Anglé haastattelun.

Juttu on osa Lihavuus-juttusarjaa. Ylipaino on maailmanlaajuisesti suurimpia ruokaa liittyviä ongelmia.

VIITE:

¹ Lihavuus (lapset, nuoret ja aikuiset). Käypä hoito -suositus. 2020. Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin, Suomen Lihavuustutkijat ry:n ja Suomen Lastenlääkäriyhdistys ry:n asettama työryhmä.

kaypahoito.fi