Ruokahävikkiä voidaan vähentää muuttamalla lainsäädäntöä

Tuotetusta ruuasta 10−15 prosenttia menee hävikkiin Suomessa, alkutuotanto on lukujen ulkopuolella. Tähän asti tutkimuksissa on keskitytty etsimään vapaaehtoisia toimia ruokahävikin vähentämiseksi ja torjumiseksi.

Vuosina 2016−2017 toteutetussa Lexfoodwaste -hankkeessa arvioitiin elintarvikeketjuun liittyvää kansallista ja EU-lainsäädäntöä ja niissä olevia tekijöitä, jotka saattavat aiheuttaa elintarvikekelpoisen ruuan päätymisen hävikkiin. Tutkimusmenetelmiä olivat kirjallisuuskatsaus, ruokaketjun toimija- ja viranomaishaastattelut sekä työpajat.

Pakkausmerkintävirheelliset tuotteet myyntiin

Tutkimuksessa tunnistettiin koko ruokaketjua läpileikkaavia lainsäädännön teemoja, joita tulisi kehittää ruokahävikin vähentämiseksi.

Pakkausmerkintävirheisiin liittyvät takaisinvedot ovat yksi merkittävä hävikin aiheuttaja. Lainsäädännön (EPNA N:o 1169/2011) mukaan valmistajan on mahdollista korjata pakkausmerkintävirheelliset tuotteet, mutta se jää usein käytännössä tekemättä muun muassa korkeiden kustannusten takia. Lisäksi tuotteiden ominaisuudet voivat aiheuttaa sen, että uudelleenmerkintä on käytännössä mahdotonta tai sitä ei nähdä tuoteturvallisuussyistä järkevänä. Varsinkin pakasteilla tai lyhyen säilyvyysajan tuotteilla uudelleenmerkintä on iso haaste.

Pakkausmerkintävirheellisten tuotteiden lahjoittaminen ruoka-apuun on mahdollista käyttöohjeiden kanssa, mutta niiden myyminen ainoastaan, mikäli merkintävirheet korjataan. Ruokahävikkiä olisi mahdollista vähentää, jos pakkausmerkintävirheelliset tuotteet voitaisiin myös myydä käyttöohjeiden kanssa vähittäiskaupassa, elintarvikkeiden turvallisuutta vaarantamatta. Ruoka-apuun lahjoittamista tulisi lisätä. Takaisinvetotuotteiden lahjoittamista tehdään harvoin. Eviran ruoka-apuohjeen mukaan pakkausmerkintävirheellisen tuotteen voi luovuttaa ruoka-apuun, kunhan tuotteesta ei aiheudu vaaraa ja tieto merkintävirheestä välittyy loppukäyttäjälle. Ruoka-aputoimijoiden resursseista riippuu, mitä voidaan ottaa vastaan.

Johdonmukaisuutta säilytyslämpötilavaatimuksiin

Hankkeessa nostettiin esiin tarpeet johdonmukaistaa säilytyslämpötilavaatimuksia ja luopua kansallisista tiukennetuista vaatimuksista hävikin vähentämiseksi. Eviran valvontaohjeissa on eri tuotteille hyvin erilaisia lämpötilarajoja.

Toiminnassa noudatettavia lämpötilataulukkoja tulisi johdonmukaistaa ja selkeyttää, jotta valvojilla ja toimijoilla olisi yhtenäinen näkemys tulkinnasta. Kansallisista säilytyslämpötilatiukennuksista tulisi luopua, kuten tuoreen, pakkaamattoman kalan kohdalla on vastikään toimittu.

Ruokaketjun sektorikohtaisia kehittämistarpeita

Lexfoodwaste -hankkeessa löydettiin eri ruokaketjun osiin liittyviä lainsäädännöllisiä kehittämistarpeita. Näitä olivat muun muassa tiukat aikarajat ketjuinformaation toimittamiselle eläintuotannossa. Niiden joustamattomuus nähtiin tarpeetonta hävikkiä aiheuttavana. Nykyisin teurastamoille toimitettava aikaraja on ehdoton: kaikki tiedot saapuvista eristä tulee olla teurastamotoimijalla viimeistään 24 tunnin sisällä erän saapumisesta. Toimijoiden mukaan pidennetty aikaraja olisi eduksi.

Kasvituotannossa kauppakelpoisuusnormien mukainen luokittelu johtaa jossain määrin tarpeettoman hävikin muodostumiseen. EU:n kasvisten ja hedelmien kauppakelpoisuudesta määräävä lainsäädäntö asettaa laatuvaatimukset I- ja II- luokkiin kuuluville kasvituotteille, joita saa pitää kaupan. Lainsäädäntö antaa muun muassa kriteereitä kasvisten väristä, koosta, muodosta ja tasalaatuisuudesta.

Ravintoloissa tarjolla olevan ruuan myyntiin liittyvät määräykset nousivat vahvasti esille. Lainsäädännön mukaan itsepalvelulinjastossa tarjolla ollutta ruokaa ei saa tarjota uudelleen, ja kotipakettiin lämpimän ruuan saa myydä ainoastaan kuumana. Ruoka-apuun lahjoitettaessa on sallittua jäähdyttää tarjolla ollut ruoka. Ravintoloiden hävikki vähenisi, jos tämä sallittaisiin myös myyntituotteille.

EU:n jätedirektiivin jätehierarkiaa tulee noudattaa myös ruokahävikin käsittelyssä. Ensisijaisesti tulisi pyrkiä ehkäisemään ruokahävikin syntymistä käyttämällä tuotettu ruoka elintarvikkeena. Aina tai kaikkien tuotteiden kohdalla tämä ei ole mahdollista. Silloin jätehierarkian mukaisesti ruokahävikki tulisi ohjata eläinrehuksi.

Ruokahävikin rehukäytön osalta rajoittavina tekijöinä havaittiin eläinten luokittelusta johtuvat rehunkäytön rajoitukset ja rehualan toimijaksi rekisteröitymisen vaatimukset.

Valvontaan liittyvänä merkittävänä tekijänä nostettiin esille elintarviketurvallisuuden valvontaohjeiden tulkinnan yhdenmukaistaminen. Kunnat hoitavat itsenäisesti suurimman osan elintarviketurvallisuudenvalvonnasta, ja siitä johtuen toimintatavat voivat vaihdella kunnittain. Oiva-ohjeet ovat olleet hyvä avaus valvonnan yhdenmukaistamiseksi, ja sitä tulisi kehittää edelleen.

Säilyvyysaikojen jakautuminen ja niistä sopiminen ruokaketjun toimijoiden välillä nähtiin tärkeänä keinona ruokahävikin vähentämiseen. Sopimuksissa määritettyjen myyntiaikalupauksien vuoksi valmistajilla saattaa syntyä hävikkiä, jos valmistetuille tuotteille ei voida antaa vaadittua myyntiaikaa. Ennusteisiin peräänkuulutettiin läpinäkyvyyttä ja parempaa kommunikointia toimijoiden välille.

LISÄTIETOJA:

luke.fi/projektit/lexfoodwaste

EU ja YK vauhdittajina

• EU:n kiertotaloutta koskevan toimintasuunnitelman ja YK:n kestävän kehityksen tavoitteina on puolittaa ruokahävikki kuluttaja- ja jälleenmyyjätasolla sekä vähentää hävikkiä muualla ruokaketjussa vuoteen 2030 mennessä.
• Lainsäädännön kehittäminen ruokahävikin vähentämiseksi on yksi merkittävä askel toimintasuunnitelman edistämiseksi.