ElintarvikeylitarkaMitä aromit ovat? Aromilla tarkoitetaan ainesosaa, jota ei ole tarkoitettu kulutettavaksi sellaisenaan. Sitä lisätään elintarvikkeeseen antamaan tai muuttamaan tuoksua ja/tai makua, ja se on valmistettu tai koostuu seuraavista aineryhmistä: aromiaineet, aromivalmisteet, paistoaromit, savuaromit, aromien lähtöaineet, muut aromit tai niiden seokset. Aromit ovat luonteeltaan hyvin erilaisia, yksinkertaisista kemiallisista yhdisteistä luontaisten ainesosien tai savujen uutteisiin. Aromiaineet ovat kemiallisia, suhteellisen puhtaita yksittäisiä yhdisteitä, joita voidaan valmistaa synteettisesti tai esimerkiksi uuttamalla. Kaupankäynnissä aromeja myydään harvemmin kuluttajille tai valmistajille sellaisenaan, vaan esiseoksina, joissa voi olla useita aromeja, muita aineksia ja aromien lisäaineita. Savuaromit ovat puun polttamisesta syntyneen savun veteen liukenevat faasit ja tervafraktioita. Valmistuksen aikana savusta poistetaan haitallisia osia, kuten PAH-yhdisteitä (polysyklisiä aromaattisia hiilivetyjä) minkä jälkeen ne kondensoidaan ja/tai kuivataan ja saatetaan valmistemuotoon. Savuaromien lupa on valmiste- ja valmistajakohtainen, ja se täytyy uusia 10 vuoden välein. Tällä hetkellä EU:ssa on lupa käyttää 10 eri savuaromia, ja yhdelle uudelle savuaromille on haettu lupa.staja Anna Lemström työskentelee maa- ja metsätalousministeriön Ruokaosastolla, Elintarviketurvallisuusyksikössä. Hänen vastuualueinaan ovat erityisille ryhmille tarkoitetut elintarvikkeet, elintarvikkeiden täydentäminen ja ravintolisät sekä elintarvikelisäaineet ja -aromit. Kuva: Saara Kemiläinen
LainsäädäntöAnna Lemström

Lastenruokasäädöksen uudistustyö etenee

EU-komission esitystä uudeksi lastenruokasäädökseksi on valmisteltu noin vuoden pienessä asiantuntijaryhmässä, jossa myös Suomi on mukana.

Suomen lisäksi asiantuntijaryhmässä ovat mukana Tanska, Saksa, Ruotsi, Alankomaat, Belgia, Ranska, Espanja, Italia ja Irlanti. Suomessa kansallinen taustaryhmä pohtii asioita Suomen kannalta. Siinä on mukana maa- ja metsätalousministeriön, Ruokaviraston, Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen, Sydänliiton ja Helsingin yliopiston edustajia.

Komission ehdotus uudeksi, delegoiduksi säädökseksi imeväisille ja pikkulapsille tarkoitetuista viljapohjaisista ja muista lastenruuista on viimeinen ja työläin neljästä delegoidusta säädöksestä, jotka on annettava raamiasetuksen Erityisille ryhmille tarkoitetuista elintarvikkeista (EU) 609/2013 nojalla.

Lastenruokia käytetään siirryttäessä äidinmaidosta tai äidinmaidonkorvikkeesta vaiheittain syömään tavallista ruokaa perheen kanssa. Lastenruualle ei voida asettaa samanlaista ihanteellista ravitsemuksellista koostumusta kuin äidinmaidonkorvikkeelle, jonka koostumus perustuu äidinmaitoon ja jonka tarkoituksena on tyydyttää imeväisen koko ravinnontarpeen.

Lastenruuan tarkoituksena on olla vain osa jatkuvasti monipuolistuvaa ruokavaliota. Lisäruokaa annetaan imeväiselle yleensä 4−6 kuukauden iästä alkaen. Joissakin perheissä lapset siirtyvät syömään varsin nopeasti tavallista ruokaa muun perheen kanssa.

Lastenruuissa eroja EU-maiden välillä

EU-maiden välillä on tyypillisesti eroa ruokavalioissa ja elintarvikevalikoimissa, niin myös lasten ruokavalioissa. Esimerkiksi Etelä-Euroopassa on tavallista tarjota välipalakeksejä lapsille. Siksi yksi viljapohjaisten lastenruokien ryhmä on ”keksit ja korput”, joita tarjotaan myös kaikista pienimmille maidon kera.

Pohjoismaissa keksejä ei ole käytetty lastenruokana perinteisesti, mutta sen sijaan on juotu vellejä, joiden kulutus on tosin laskenut viime vuosina ravitsemussuositusten mukaisesti. Elämäntavat ja ruokatrendit muuttavat myös lasten ruokavaliota. Nykyään puhutaan esimerkiksi sormiruuasta, ja valikoimiin on tullut, smoothieita ja pursotepusseja sekä luomu- ja vegaanivaihtoehtoja.

Tuotevalikoimassa on tapahtunut paljon niiden kolmenkymmenen vuoden aikana, kun nykyisen Lastenruokadirektiivin 125/2006/EY tuoteryhmittely on ollut voimassa. Myös ruoka-ainetason ravitsemussuositukset ovat muuttuneet EU-maissa, ja ravintoaineista on kertynyt yllättävän paljon lisätietoa. Asioiden sovittaminen yhteen on haastavaa, ja on tunnistettava reunaehdot.

EU-parlamentti asetti reunaehtoja

EU:n parlamentti asetti lausunnossaan tietyt vaatimukset komission esitykselle. Parlamentin mukaan nykyinen lainsäädäntö mahdollisti liian makeiden tuotteiden myynnin ja aiheutti sitä kautta lihavuutta.

Kansainvälisen terveysjärjestön (WHO) mukaan lastenruokia ei pitäisi markkinoida alle kuuden kuukauden ikäisten käyttöön. Tämä WHO:n imetystä koskeva kansainvälinen sopimus muodostaa edelleen välillisesti lastenruokien viitekehyksen. WHO on lausunut myös suoraan lastenruokien käytöstä, koostumuksesta ja markkinoinnista. Tästä esimerkki on erityisesti WHO Euroopan tutkimus kaupallisista lastenruuista EU:ssa (2019).

Reunaehtoja muodostavat myös EU:n ravitsemus- ja ruuankäyttösuositukset tälle ikäryhmälle. Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaisen (EFSA) lausunto imeväisten ja pikkulasten ravintoaineiden tarpeesta ja saannista EU:ssa vuonna 2013 antoi komissiolle vahvan taustatuen uudistaa ravintoainekoostumusvaatimuksia. Sitä hyödynnettiin jo Äidinmaidonkorvike- ja vieroitusvalmisteasetuksen (EU) 127/2016 valmistelussa.

Lisäksi EFSA on päivittänyt aikuisten ravintoainesuositukset ja tarkastellut kaikkia ikäryhmiä. Käytettävissä on arvoja, jotka ovat uudempia kuin pohjoismaiset suosituksemme vuodelta 2012. Nykyisen lastenruokadirektiivin minimi- ja/tai maksimiarvot perustuvat EFSAn edeltäjän, SCF:n (Scientific Committee of Food) raporttiin vuodelta 1990.

Uudistuksessa on hyödynnetty merkittävällä tavalla selvitystä EU-jäsenmaiden ravitsemus- ja elintarvikeryhmäpohjaisista suosituksista, joita EU:n Joint Reasearch Center (JRC) keräsi 21 EU-maasta. Raporttiin kerättiin tiedot myös 20 EU-maan Mintel-tietokannassa (Mintel Global New Products, Database), jossa ovat vuosina 2012−2017 rekisteröidyt lastenruuat.

Mikä on säädöksenmukaista lastenruokaa?

Raamiasetuksessa (EU) 609/2013 määriteltyä lastenruokaryhmittelyä ei tässä lainsäädännönmuutoksessa muuteta. Tämä on valitettava reunaehto. Viljapohjaisten valmisteiden ryhmittely, joka ei täysin vastaa ravitsemussuosituksia eikä nykytilannetta markkinoilla, pysyy ennallaan. Ainoastaan koostumuskriteerit voidaan muuttaa.

Asiantuntijaryhmässä sovittiin muutamista, perustavanlaatuisista periaatteista. Esimerkiksi yksittäinen komponentti tai ainesosa ei tee elintarvikkeesta lastenruokaa, vaan tuotteen täytyy olla ravitsemuslaadultaan, koostumukseltaan ja rakenteeltaan lastenruuaksi soveltuva. Lastenruokaryhmään kuulumista ei voida perustella esimerkiksi tietyn ruoka-aineen ravintoaineen tai vierasaineen pitoisuudella.

Asiantuntijaryhmässä sovittiin myös, ettei kaikista tällä hetkellä lapsille markkinoitavista tuotteista ole tarpeen säätää, vaan ainoastaan jäsenmaiden ruuankäyttösuosituksessa esille nousseista tuotteista. Esimerkiksi juomille ei aseteta koostumusvaatimuksia uuden lainsäädännön nojalla.

Poliittinen, kaikki EU-maat kattava asiantuntijatason käsittely aloitetaan toivottavasti pian. Keskustelua ryhmittelystä ja ravintoainekoostumuksesta on käyty tähän asti pienryhmässä useita tietolähteitä hyödyntäen, mutta monet asiat ovat vielä auki, kuten merkintävaatimukset. Vielä ei ole näkemyksiä esimerkiksi siitä, miten säädöksessä on tarkoitus selventää, milloin kyse on säädöksenmukaisesta lastenruuasta, milloin tavanomaisesta elintarvikkeesta.

Lisätietoja: